Valokuvatorstain aihe oli tällä kertaa monimuotoinen ja kaipuuta maailman äärille herättävä:

“Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua.”
(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)

Mrs. Macquarie’s Chair

Nuori Elizabeth oli maakunnan viidennen kuvernöörin toinen vaimo. Kaukana synnyinmaastaan hän löysi tämän rauhaisan niemen kauniin luonnon keskellä. Hän istui usein tällä kalkkikivien muodostamalla niemellä katsellen ohi lipuvia laivoja, tulevia ja meneviä kuvernöörin hoidellessa provinssin kehitystöitä. Täällä hän ihmetteli mikä kohtalon oikku hänet tähän raiskaajien, ryöväreiden ja murhaajien maahan toi, rakkausko. Tänne hän tuli suremaan kapaloon kuollutta tytärtään, kuutta keskenmenoaan ja tänne hän toi myöhemmin seurakseen pienen poikansa laivoja katselemaan. Kuvernööri huomasi vaimonsa viehtymyksen kauniiseen niemeen ja perusti paikalle maan ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan. Täällä Elizabeth kävi myös jättämässä jäähyväiset, jo niin rakkaaksi muodostuneelle maalle, kuvernöörin jouduttua palaamaan kotimaahansa häpeällisen vainon seurauksena.

 

Ja tälläiseksi tuo Elizabethin maisema on vuosisatojen saatossa muotoutunut:

Ja näille rannoille minä tunnen kaipuuta….

 

Lisää Lachlan ja Elizabeth Macquarien elämästä ja matkoista löydät näistä päiväkirjamerkinnöistä, mm. Australian vuosilta 1810-1821.