Ikävä olo märissä sukissa laahustaa nukkumaan. Ei auta edes kuiviin vaihtaminen, sen verran pahasti karahti kintuille Juhannusprojektini. Optimistisesti edelleen kuvittelee saavansa enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa kuin todellisuudessa on mahdollista. Tai sitten olen vain tussutellut edes takaisin nämä päivät. Perjantai meni huilatessa ja tämän päivän pyörremyrsky ei tuonut tulosta. Lauataina eivät suostuneet jättämään rauhaan, vaan raahasivat korvista vetäen syömään. Kuulemma pitää joskus 
No, onneksi on vielä nuo ensi viikon illat. Eräpäivä häämöttää vasta perjantaina. Niin ja tietenkin se viimeinen yö!
Tässä viime tippaan jättämisessä minä olen hyvä. Miksei voi olla sellaista ammattia kuin viimehetkien organisaattori. Siinä pärjäisin varmasti. Olisiko tässä liikeideaksi asti jyvää. No kunhan saan sukat kuiviksi pohdiskelen asiaa syvällisemmin 
Hieman huolestuttaa miten työpäivien jälkeen jaksaa puhaltaa tuulta tuohon projektiin. Enemmän kuitenkin huolestuttaa kuinka moni vaivautuu työpaikalle huomenissa. Yksi jo soitti tuossa päivällä ja ilmoitti olevansa sairauslomalla lähes koko viikon. Hänellä oli kyllä aivan oikea syy ja parempi pysyä levossa kuin tulla rehkimään. Mutta sitten ne muut…. Hauska laskea aamulla päälukua. Ou jee. Argh!
Sunnuntain klassikkobiisinä soikoon siis ‘Working Class Hero’. Tosin uusioversiona. Yleensä en siedä cover-versioita mistään biisistä, mutta tämä Green Dayn versio vanhasta John Lennonin kappaleesta on harvinaisen hyvin onnistunut (harvinaista suvaisevaisuutta tällä rintamalla ja vielä ex-Beatlen biisiä kohtaan… ne sukat sotkee mun pään). Ja ajaahan Green Day hyvää asiaa julkaisemalla tämän kappaleen ‘Instant Karma’ -CD:llä Darfurin ihmisoikeuksien puolesta.
Working Class Hero – Green Day
Alkuperäinen John Lennonin esittämänä vuodelta 1970 löytyy täältä.
Tai sitten rallattelen niille aamulla tätä Kotiteollisuuden ‘Routa ei lopu’ 
Kyllä sitä jaksaa rypistää kunhan muistaa nukkua tarpeeksi
