Valokuvatorstai 61 - kursiivinen melankolia

Valokuvatorstaissa tulkitaan Eino Santasen ruonosta ‘Sisiliskoja ja sananjalkoja’ säettä :

“On olemassa kursiivinen melankolia”

Joka toiselle.

Cry baby

Tänään tulee muuten ykköseltä se Susupetalin huhtikuussa, tuossa Iggy Pop postauksessani, kehuma Cry Baby. Itkupilliksi sujuvasti suomennettu Iggy Pop esittää siinä siis setä Belvedere Rickettesiä ja nuori Jonny Depp Itkupilli Walkeria. Elokuva on John Watersin parodia nuorisomusikaaleista, kuten Grease. Tarina sijoittuu tuonne 1950-luvulle ja kaupungin kujilla liikkuu esikuviaan mukaillen ‘rasvaletit’ ja ‘tavikset’. Rakkautta ilmassa kun rasvis rakastuu tavikseen. Ollaan siis kuultu ja nähty ennenkin, mutta tämä toimii parodiana erittäin hyvin. Musikaalina homma toimii myös ja Iggyltä odotettavissa huikea tanssiesitys.

 

Lisämausteena elokuvassa on tämä tavallisuudesta poikkeava näyttelijäkaarti. Iggy Popin lisäksi nähdään mm. Patricia Hearst, tuo 1970-luvulla kidnapatuksi tullut ja kidnappaajiensa terroristiliikkeeseen liittynyt miljonäärin tytär. Lisäksi elokuvassa pyörähtää muutama 1950-1960 lukujen teinitähti. Tosin taitavat täällä meillä olla tuntemattomia kuuluisuuksia.

Mukavaa elokuvailtaa. Se alkaa kohta: TV1 klo. 21:30

Photo by http://www.hhs.wash.k12.ut.us/misc/movie_review/04-05/pictures
/movie_posters/comedy/crybaby.jpg

via Wikipedia

opintielle astellen

Matkaan illalla kohti Jyväskylää pariksi päiväksi lähiopetusjaksolle koulun penkkiä kuluttamaan. Ennen baanalle lähteö täytyy vielä käydä töissä esittelemässä meitä vierailijoille - argh. Tuntuu aivan kuin lomalle lähtisi; saa nukkua, muorin sapuskat ja saa istua passiivisena imien tietoa sisäänsä…. Toiveajattelua.

Hyvää viikon keskivaihetta kaikille

Valokuvatorstai 60 -kivi

Valokuvatorstain aiheena kivi, joka on tälle kuvaajalle mieluinen aihe olhenhan jo kaksi kertaa osallistunut kiviaiheisilla kuvilla (40 ja 51). Arkistojen pullistellessa kiviä, päädyin tuoreimpaan otokseen lauantain Habitare messuilta.

Brasilialainen jokikivi

Brasiliasta saakka tänne graniitin kotimaahan tuodaan siis kiven lohkareita, jotka hiotaan kiviveistämöllä hienoon messukuntoon (on tuo kieltämättä tosi hyvän ja erikoisen näköistä). No, tuodaanhan niitä Kiinasta ja Intiasta kadunreunakiviksikin ja Italialaisen marmorin maine lienee meille kaikille tuttu.

Kotimainen kivemme on äärettömän kaunista ja siitä lisää Finstone.com sivuilla. Kivistä kiinnostuineille erittäin hyvät sivut. Käyn siellä aika usein katselemassa

Ai autoton päivä!

Kukapa olisi uskonut tänään vietettävän kansainvälistä autotonta päivää istuissaan reippaat puolituntia ruuhkassa matkalla Messukeskukseen aamusta päivin. Pääkaupunkiseudulla vettä losotti taivaan täydeltä ja ruuhkasuomen asukkaat olivat kuin yhdestä päähän pistosta päättäneet lähteä koko kylän voimin Habitareen ihmettelemään mööpeleitä. Korvat punaisina niissä peltilehmissä, uskoakseni, kuunneltiin radiouutisissa mainitusta autottomasta päivästä ja miten edulliseksi joukkoliikenteellä matkustaminen oli päivän kunniaksi tehty. Tai sitten vaihdettiin kanavaa. Kenpä tietää sen, mutta tältä se näytti Pasilassa puolen päivän aikoihin:

Veneellä olisi päässyt helpommin.

Messukeskuksen parkkipaikat äärimmäisiä reunojaan myöten täynnä 22.9.07 klo. 12:10.

 

Niin, minullehan se sallittiin. Enhän minä mitenkään vielä voi osata raitiovaunulla matkustaa….

hampaat tippuu

Ja suu on kipeänä. Voi hyvät hyssyrät sentähen mikä päivä! Olisipa aamulla saanut suosiolla jäädä pehkuihin posottaan sateen ropistessa ikkunaan. Ei se sade menoa haitannut, mutta jos voi päivään mahtua kämmejä ja kommelluksia niin se on sama satoiko vai paistoiko. Olisi vain pitänyt uskoa jo heti aamuvarhaisella ettei tästä mitään tule.

Myöhästyin, ensimmäisen kerran, töistä muutaman minuutin pudottaessani kolme kertaa piirustusvälinekassin keittiön lattialle sisällön levitessä pitkin poikin perimmäisiä nurkkia hipoen. Vieläkään eivät ole kaikki sakurat ja pensselit löytyneet. Tästä voimme päätellä tässä uudessa asunnossa olevan tavaroita syöviä nurkkia. Saatuani tuon sekaisin olleen laukun raahattua kuivana töihin huokasin helpotuksesta. Mutta nielaisin ennenkuin tipahti. Illalla väsäämäni hieno diaesitys ei löytynytkään muistitikulta ja päässä alkoi jyskyttää epäilys oman muistin tilasta ja tuskan hien otsalle noustessa hätäisesti mietiskelin, että milläs tästä taas selviää. Pelko jyskytti jo moukarimaisin ottein, että kohta ne huomaa ettei tuo oikeasti tee mitään etukäteisvalmisteluja mihinkään suuntaan. Tikku mäiskäytti onneksi ruudulle oikean kansion ennenkuin lähdin juoksemaan pakoon. Tyytyväisenä hymyilin sisäänpäin, että ähäskutti onnistuinpas huijaamaan jälleen kerran. Tykki ei toiminut! Se siitä diaesityksestä. Taas uudet hiet pintaan ja kuumeisesti miettimään mihin tästä edes soittamaan apua. Oli selkeästi jäänyt asennus koneen ja tykin välillä kesken. En ala räpeltää. Tuossa seinän takana on toinen. Ei muuta kuin otetaas pöydistä kiinni ja siirrytään sinne.

Vihdoin alkoi luistaa. Jälleen tuudittautumista epätodellisuuteen. Palohälytin rämähti soimaan ja koko rakennus tyhjäksi ja ulos. Punaisten paloautojen kaartaessa pihaan ja komeiden palomiesten rynnätessä sisään uskoin minäkin vihdoin ettei se ollutkaan mikään evakuointiharjoitus. Hälytys osoittautui onneksi turhaksi ja työpaikka säilyi kärventymättä. Hälytyksen oli aiheuttanut yliherkkiin hälyttimiin kulkeutunut lattian piikkaamisesta syntynyt pöly. Sade oli onneksi lakannut ja mekin selvisimme happihypystä kuivin nahoin.

Lounaalla lusikoidessani jauheliha-bataatti-maissisoppaa jotain narskahti suussa ja tuntui epämääräisen omituiselta. Etuhampaasta pala irti ja biitti piikkinä ikenessä! Eiiiii-iiii enää tälle päivälle mitään yllätyksiä! Mistä tässä perjantaina mitään hammaslääkäreitä kaivat vieraassa kaupungissa. Kerkesin hoidattaa kesällä purukaluston kuntoon ennen muuttoa ajatuksena ettei muutamaan kuukauteen tarvitse mennä, kerkiää rauhassa etsiä uuden hammaslääkärin. Mukava viikonloppu siis tiedossa; piikki ikenessä velliruoalla ruokittuna. Netti auki ja soittelemaan. Onneksi jo toisesta kohteesta tärppäsi ja pääsin saman tein hoitoon. Sattuupa vielä olevan siedettävän matkan päässä, että voin nyt ottaa sen viralliseski espoolaishampilaksekseni. Toinen piikki ikeneen ja paikka paikoilleen. Huuli lerppuna hipsin hiljaa kotiin ja totesin viikon olevan täynnä. Puudutusen levittyä jo nenään ja kohti korvanlehteä päädyin perjantaipäikkäreille kolmeksi tunniksi.

Usko päivän pelastumiseen oli jo nousemassa kunnes siinä unen tokkurassa läsäytin käytetyn kahvipannun suodatinpussin sisältöineen jälleen sinne keittiön lattialle. Siinä siivotessa alkoi jo tuntumaan lievästi epätoivoiselta. Tokkopa tässä illalla enää mitään tohtii touhuta. Tiskikasaa vilkuilin pitkän tovin miettien miten käy jos siihen iskee näppinsä. No vain yksi juomalasi päätti kokeilla hyppyä hyllyltä tiskipöydän kautta takaisin kaappiin. Ei onneksi särkynyt. Tuskin olisin enää kyennyt keräilemään mitään palasia tuolta lattialta.

Riemullinen päätös viikolle. Viikolle, jolla oli ohjelmaa yli tarpeiden ja työpäivien venyttyä harva se päivä vähintään kaksitoistatuntisiksi. Lieneekö väsymys vai biorytmit. Hällä väliä, huomisen on oltava kaiken logiikan mukaan parempi.

Ps. Jos tämä kirjoitelma onnistuu löytämään tiensä eetteriin, niin päivä on pelastettu

Edit 22:32 Päivän tietysti kruunaa tämä!

kummittelemassa

Pitsiä ja ruusukkeita oli tämän Turku-viikonlopun (taas!) teema. Viime viikolla Valokuvatorstaissa esittelmäni nuorukainen nimettiin juhlallisen lämpimin menoin.

Onnekkana pääsin osalliseksi tämän nuoren miehen valtakuntaan, jonne ensimmäisenä istutettiin kummipuu. Ensimmäinen kastelu suoritettiin kastevedellä kasvuvoimaa antamaan.

Pieni tuijan taimi kasvakoon tuoden onnea ja menestystä nuoren miehen matkaan.

Nyt meitä on sitten kaksi punapäistä sian vuonna syntynyttä rapua… Ja mitäs ne sanoo, että lapsi tulee puoliksi kummiinsa. Huh.

omituiset patsaat

Maailman 27 omituisinta patsasta on koottu Amazing things-blogiin. Kesän alussa Tuima julkisti haasteen silmää hivelevien patsaiden metsästyksestä kesä-askareeksi. Omani on vielä hakusassa, joten tässä välipalaa maailmalta.

luulisi ottavan päähän

pesäpalloilija maailmalta —————— ja Jyväskylästä

Photos by Link Amazing things

Pesäpalloilija/Sieppari Link Julkiset taideteokset Jyväskylässä

Jatkan etsimistä.

Valokuvatorstai 59 - klassikko

Valokuvatorstaissa etsitään jotain olennaista kansallisesta kulttuurista.

 

Ja etsivä löytää makeaa mahan täydeltä…

Valokuvatorstai 58 - lapsi

Valokuvatorstaissa lapsettaa. Ja jopas sattui ajankohtainen aihe

Ensitreffit

Menneen viikonlopun reissullani tapasin tällaisen tuoreen tapauksen. Poika oli putkahtanut maailmaan tuossa heinäkuun puolella ja nyt otettiin ensi tuntumaa toisiimme köllötellen mahakkain sohvalla viikonlopun verran. Hyvähän siinä oli olla, molempien. Minulla on nyt siis uusi kaveri

voisko joku auttaa…

No nyt selvisi meikäläisenkin elämästä ja urakehityksestä monen moista yksityiskohtaa tätä Halo Efektiltä löytämääni linkkiä seuratessani. Tutkijahoroskoopista siis kyse ja johan vain tuo ravun ‘kurjuus’ osui kuin nappi silmään.

Rapu

Ravun selkein ominaisuus on hänen täydellinen kädettömyytensä joka heijastuu parhaiten motoriikalla jonka rinnalla yksijalkainen elefanttikin olisi sulava. Mikäli joku erehtyy päästämään ravun labraan, voidaan paikka sulkea samantein. Yksikään sähkölaite ei toimi ravun logiikan ja hermostuneiden säätöyritysten jäljiltä - tietokoneista puhumattakaan. Täystuhoina ravut siirtyvät tieteessä usein biologian, murretutkimuksen tai kotieläin-filosofian pariin tai heidät siirretään pihalle pieneen lasikuutioon ja jätetään sinne. Rapuja siirtoistutetaan kilpailijoiden ryhmiin työtä hidastamaan, usein ravut kuitenkin tunnistaa kelmeän vaaleista hiuksista ja purkkapalloista.

Motto:”Voisko joku auttaa?”

Tällä viikolla: Onnistut muiden huomaamatta pääsemään käsiksi siihen ainoaan laitteeseen joka vielä toimi. Se siitä.

Sehän on aivan tunnettua ettei meikäläisen kannata mennä, etenkään käsilaukun kanssa, täyteen ahdettuihin lasitavara- tai posliiniliikkeisiin. Kodinkoneliikkeissäkin pientavarahyllyjen välissä on tämä elefantti erään kerran pyyhkäissyt hyllyiltä laukulla alas jos jonkin sortin vekottimia ja vempeleitä. Kahvikuppien kanssa iskee lentokenttäneuroosi ja sähkölaitteet tai muut vemputtimet jäävät säätämättä, kun en malta avata käyttöohjekirjoja ennen äärimmäistä hätää sen viidennentoista epäonnisen kokeilun jälkeen. Tietokoneen näppikset on tullut huuhdeltua hunajaisella teellä ja kaikkea ei tässä kehtaa kertoakkaan… Noille lääkärikouluun hakeville täytyy kyllä sen verran valaista, että biologian labrassa on oikeasti mukavaa leikellä kasveja palasiksi ja piirrellä poikkileikkauksista solukuvia Jos tietäisin missä muuttolaatikossa ne ovat, niin skannaisin tähän muutaman. Ne kun on hienoja. Tiedä niistä piirroksista, mutta nämä ovat ainakin.

Photo link: James D. Mauseth. Integrative Biology, University of Texas

PS. Voisiko joku tulla ennen pakkasia nostamaan tämän kuution sisätiloihin etten paleltua kopotu, please…

maalle

Tää lähtee Turkuun, joten

OIKEIN MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE

‘luonnonmukainen, villinä kasvava maalaispiha’

Jos se olisi, niin se olisi luonnonmukainen villinä kasvava maalaispiha! Ainakin Monrovia taimiston sivujen pihatyylitestin mukaan. Kai se on sitten uskottava Siellä voi testata minkä tyylisessä pihassa viihtyisi parhaiten. Hieman pettynyt olen tuohon tulokseen, sillä olisin toivonut löytäväni itseni harmonisesta Zen-puutarhasta. Toisaalta tuo villinä kasvava maalaispiha taitaa sittenkin parhaiten kuvata suhdettani puutarhan hoitoon, etenkin edelliseen postaukseen peilattuna

Rustic, Wild and Native Garden Style

“The wild garden style draws its inspiration from the essence of nature. While it may appear to exist in a state of wild abandon, the garden is in fact based on naturally occurring plant communities. Among these are woodlands, grassland prairie, wetlands, and chaparral. The gardens are composed of one or all of these communities to create a microcosm of a much larger regional landscape.

Wild gardens may be composed of American native species or a mix of natives and suitable (non-invasive) exotics. The single unifying characteristic is that all species are encouraged to mature into their natural forms. There is no shearing or forcing them to take on abnormal shapes because gardeners are seeking the true character of the plant in the wild. The production of flowers, fruit and seed provides high wildlife value, making this garden a haven for both local and migratory species.

For many, this is the garden of the future with its palette of climatically adapted species. Virtually chemical free, often existing solely on natural rainfall, and requiring little to no fertilizer, it is as environmentally friendly as one can get. Whether an urban postage stamp or a rural ranchette, bringing nature back into our gardens touches the wild heart in all of us.”

Link Monrovia

 

Kiitos, kuuluu ihan hyvää :)

Kiitokset runsaat kaikille muuttopostausta kommentoineille ja onnen toivotuksia toivotelleille. Tosi mukavaa saada niitä tervetulotoivotuksia. Sydäntä lämmittävää

Täällä sitä nyt Espoossa ihmetellään elämän menoa. Kotiutumisesta ei vielä näin parin kuukauden koeajan jälkeen voine puhua mitään. Aika näyttää. Sopeutumista on kyllä tapahtunut siinä määrin, että osaan töihin ja kotio eksymättä kävellen ja autoillen. Tärkeimmät kaupat on hanskattu, mutta noihin mega-ostoshelveteihin en ole vielä tohtinut nenääni pistää. Ruuassa olen kuitenkin pysynyt. Uusi kampaaja jo tunnistaa ja muistaa mitä teen ja mistä tulen. Osaan myös päästä pois Espoosta ainakin tuonne maalle. (Helsinkiä tai Nuuksiota en ole vielä kokeillut, niihin voi kuulemma eksyä.) Reissuiltani olen myös takaisin löytänyt jopa eri reittejä kokeillen. Tosin muutaman kerran ylimääräisiä kilometrejä ajellen huomattuani liian myöhään kääntyä oikeasta liittymästä. No, matkailu avartaa ja onneksi suunnistajan tyttärenä suuntavaisto on vielä tallella.

Koti on vieläkin remontin alla. Tuppaa olemaan hidasta hommaa tuo meikäläisen puuhailu. Tutut veikkailevat sen olevan taas turhan tarkkaa näpertelyä. Maalaamista riittää vielä aivan riittävästi, jollen sitten vielä intoudu maalaamaan lisäkerroksia. Jouduin pakotetusti pitämään paussin koko touhussa. Helteillä tela tuppasi jäämään kiinni seinään, maalin kuivuessa liian nopeasti vaikka kuinka yritti kiireisesti sutia. Jälkikään ei ollut parasta mahdollista. Koleimmilla keleillä uusi yritys. Parina edellisenä viikonloppuna olen myös ollut niillä maalaisreissuilla, joten se siitä. Tavoitteena oli nimittäin saada seinät kuntoon ennen uuden lattian asennusta, mutta eihän se onnistunut. No täytyy yrittää olla roiskimatta ja suojata hyvin. Toiveissa olisi parin viikonlopun huhkimisen jälkeen jo vihdoin päästä sisustamaan. Niin ja purkamaan loput muuttolaatikot.

Viikolla remontoimisen yrittäminen on aivan turhaa, sillä yritän nyt keskittyä tuon uuden työn tuomiin uusiin ulottuvuuksiin ja vaatimuksiin. Tähän asti varsin positiivinen kuva koko hommasta, paikasta ja ihmisistä. Ilahduttavan avoin ilmapiiri ja mega-ystävällisiä ja avuliaita työkavereita. Tosin enhän minä ole vielä heitä kaikkia edes tavannut. Ja nimien muistaminen takkuilee siinä määrin, että noloja tilanteita on päässyt syntymään jo useamman kerran. Noo-oo. niin kauan kun lisäilevät ylimääräisiä kirjaimia minun etunimeeni, niin kauan kaikki siellä voivat olla matteja ja pirkkoja

Ne jatko-opinnot alkoivat myös menneellä viikolla ja olin Jyväskylässä istuskelemassa pulpetissa pitkästä aikaa kolmen päivän verran. Onneksi niitä ei ole kuin suurin piirtein parina päivän verran kerran kuukaudessa. Jos sen saisi parissa vuodessa suoritettua, niin olisin varsin tyytyväinen.

Eipä tänne sitten sen kummempia. Välillä pistää puuskuttamaan tämän kaiken uuden omaksuminen, mutta onneksi se on äärettömän mielenkiitoista ja kehittävää. Ja kyllä kai täällä ruuhkasuomessa voi asustella. Positiivista on ainakin se, että olen nähnyt paljon vanhoja ystäviä jo nyt. Enemmän kuin muutamana viime vuonna yhteensä. Näiltä seuduilta Keski-Eurooppaa myöten. Joten eiköhän tämä tästä.

Ai niin. Lupaan olla kehittämättä enää mitään muuta uutta tähän eloon pariin seuraavaan vuoteen.

Valokuvatorstai 57 - yhteislaukaus

Valokuvatorstain aiheena digitaalisen kuvapeiton luominen. Aktivistit näpsimässä kuvaa samalla hetkellä näin lauantain kunniaksi aamu yhdentoista maissa. Hyvä aihe ja hyvä aika palata ruutuun

Söiskö vai säilöiskö…