uusi teema naapurustossa

Naapurin tytöllä on kuvablogissaan hyviä kuvia Fiskarsista.

……..

Menkääpäs Neulekirppu’s Weblogiin fiilistelemään.

…….

ps. täällä ei nyt jakseta julkaista mitään, iski nuha ja tuo olo alkaa olla aika sumeana. o)

fiskarsin posti

Fiskarsin postilaatikko

kesä tuli

Kesä tuli tänään pakkasyön jälkeen! Olipa se muuten hyvä aloittaa retkeilemällä koko päivä täällä:

Tätä voisi ottaa lisää: aurinkoa, lämpöä, kulttuuriympäristöjä, maleksimista, hyvää ruokaa ja juomaa, nautiskelua… Paljonko sitä muuta kaipaakaan

no jo oli aikakin!

Brittiläinen Moixa Energy on tuonut markkinoille usb-portin kautta ladattavat patterit. Tällä hetkellä tuotannossa on vain AA-pattereita, mutta tuotelinjaan on tulossa myös AAA-, C-, D-, 9V- sekä erikoispattereita.

Kätevän näköisiä vehkeitä! Vielä kun saataisiin nuita kauppoihin nopeasti.

Tuotteita on tilattavissa USBCell-sivuston kautta. Kahden kappaleen paketti maksaa 15,00 euroa.

Photos by USBCell -Link via Ecolect Blog

Viimeinen sivu

Olen käynyt Internetin lopussa ja tullut takaisin.

Kuvan sininstä linkkiä klikkaamalla päädyt vihoviimeisille Internetin korpimaille:

Google Readerin Seuraava-nappula on aivan käsittämättömän kätevä toiminto RSS-syötteitä luettaessa. Kiitos Timolle tästä toimintovinkistä. Tarvitsee olla vain kirjautuneena sisään ilman sen kummempia ohjelman auki pitämisiä Seuraava-nappula hoitaa selauksen. Nappula sijoitetaan oman selaimen kirjanmerkkipalkiin, jossa se on valmiina viemään kohti Internetin viekoituksia. Sivut aukeavat selaimessa suoraan lukemattomaan sivuun ja ei tarvitse klikkailla siellä sun täällä. Seuraava-painike availee sivuja aikajärjestyksessä eli tuoreimmat kirjoitukset ensimmäisenä. Pitäisi tosin tutkia josko sen voisi kääntää päinvastaiseksi, sillä en aivan joka päivä pääse matkoillani Internetin loppuun. Välillä pitää lukea niitä kirjoja.

Olipa muuten hyvä tämä teeman vaihdos. Siinä edellisessähän kehuttiin tämän aukeavan äärettömyyteen mielikuvituksen ollessa rajana. Nyt jo tuli rajat vastaan!

Sunday classic – 250508

Blogin uudesta nimestä jo usea lukija arvannee, jos ei satu tietämään, että täällä on Blondin musiikki varsin lähellä sydäntä ja korkealle arvostettua. Ollut jo… mnnnn… kauan! Blondi-viikkoja vietetään useamman kerran vuodessa. Levylautasella, ei muuten. Kävin justiinsa sutimassa jotain mahonkia pään täyteen ettei vain kukaan ala vertailemaan Plantinum Blonde:n!

Tämä One Way or Anoter, Blondin klassikko on soinut tällä viikolla ueamman kerran tässä huushollissa. Tuo vuoden 1978 Parallel Lines-albumilta löytyvä biisi sijoittui muuten Rolling Stone -lehden ‘500 Greatest Songs Ever‘ -listalla sijalle 298.

Blondi on niitä bändejä / artisteja, jotka kolahti kerrasta ja pysynyt mukana tänne saakka. Ja mitä ilmeisemmin pysyy loppuun asti. Jos kerran Debbie jaksaa, niin miksi sitten en minäkin

Bonus track:

Tätä herkkua on luvassa meilläkin heinäkuussa…

… In the Flesh

Parallel Lines -albumin julkaisemisesta on kulunut 30 vuotta ja Blondie juhlistaa sitä juhlakiertueella. Koko kevään katselin tuota huikeaa konserttitarjontaa ja koko ajan mielen sopukoissa paloi ajatus, että jotain vielä parempaa on tulossa. Ja tuleehan se! Mystisesti olen onnistunut olemaan näkemättä Blondia livenä koskaan, ei meillä eikä maailmalla. Debbie on käynyt täällä soolokiertueella, mutta sehän ei ole aivan sama asia.

parallel lines

Parallel lines ei blogin nimenä ole aivan pelkkää fanitusta. Sopii tähän elämän kulkuun, mieluimmin tavoitteena yhdensuuntaista menoa kuin ristiin menevää (crossing lines)

Valokuvatorstai 91 – 2

Valokuvatorstai viettää tällä vikkolla 2-vuotis syntymäpäiviä teemalla 2. Hankalahko luku sommittelua ajatellen. Kaksi jotain näyttää aina tylsältä, kovalta ja voimmakkaalta. Parittomat määrät muodostavat tasapainoisemman sommitelman. Mutta haastetta tässä hommassa pitää ollakkin!

HAPPY ANNIVERSARY VALOKUVATORSTAI!!!

Onnea ja iloa idoinnille tulevalle vuodelle

Carry On Wayward Son

Tämän huippu-upean Kansasin klassikon vuodelta 1976 myötä voimme siis jättää jäähyväiset menneille maailmoille:

Tosin olisihan niillä tämä toinenkin sopiva:

Nyt ei pysty päättämään!!!

Hieraise vaan!

Hieraise toisenkin kerran.

Näin se nyt menee. Ainakin jonkun aikaa.

Mihin suuntaan ‘Parallel Lines’ vie, sen aika näyttää.

Cover story is coming later

- – - – -

Edit klo 23:22 Johan olivat vääntäneet horoskoopin ravulle tälle päivälle:

The Full Moon in Scorpio falls in your 5th House of Self-Expression, yet its relentless intensity might make it especially challenging to get your feelings out into the open. You may even feel overwhelmed now, for your emotions aren’t light and easy. Nevertheless, hope springs eternal, enabling you to find enough optimism to say what’s necessary. Don’t withdraw; interactions with others will, ultimately, help you feel more connected.

By Rick Levine

Monday, May 19, 2008

Sunday classic – 180508

Nyt kun ne on ohi, Ruotsi rökitetty ja Tuomiokirkon portaat kukitettu ennenaikaisesti mitalalijuhlien suhteen, voimme jälleen palata normaaleihin elämän tapoihin. Töissä väki, toivottavasti, spekuloi jo jostain muusta kuin siitä mustasta kumikiekosta ja eivät hortoile enää unen puutteen rasittamina päin seiniä. Vuosi toisensa jälkeen ihmettelen ihmisten poikkeavia tapoja noiden kisojen aikaan. Toisaalta se jokavuotinen positiivinen luottamus joukkueeseen ja toivo kultamitalista on aika harvinainen ilmiö tässä synkistelijöiden yhteiskunnassa. Malja sille!

Backyard beauties

Tutkiskelin tässä ehtoona eräänä digikuvakansioita ja huomasin kasvikuvia kerääntyneen niihin aivan luokattomia määriä.

Minulle tuli myös tässä muutama päivä sitten hieman huono omatunto, sillä epäilen pahoittaneeni erään kanssa bloggaajan mielen kasvijutuilla. Totuushan on että en minä niistä kasveja harrasta. Satun vain tunnistamaan jonkin verran (hyvin vähän), sillä tarkkailen niitä. Tarkkailen kasvutapaa, muotoa, habitusta, oksien asentoa, kasvunopeutta, tekstuuria, väriä ja sijaintia. Mutta jos niitä pitäisi alkaa tunnistamaan jostain silmun tyven karvoista tai lehtien hammastusten määristä niin ei tulisi mitään. Tarkkailusta on tullut tapa, opettavainen tapa. Tarkkailun kohteina ovat puuvartiset. Niitä on yksittäisiä yksilöitä siellä sun täällä, joiden kasvua olen tarkkailut vuosikausia. On myös isoja taimikoita moottoriteiden varsilla, joiden kasvua olen seurannut todella pitkään, jopa istutusajoista alkaen. Joskus saatan unhohtaa, että olen tien päällä tätä tarkkailutoimenpidettä suorittaessani.

Tarkkailen minä totuuden nimessä myös rakennuksia, sadevesikaivoja, kiviä, ihmisä (lentokentillä) ja räystäslinjoja.

Osa niistä tarkkailun kohteeksi joutuneista kasveista kuvakansioissa oli aivan tuttuja, osasta ei ollut harmainta aavistustakaan mitä ne on. Hetken aikaa ihmettelin mitä niillä pitäisi tehdä ja sittenpä päätin huvittaa teitä. Perustin kasvikuvablogin: Backyard beauties!

Viime kesänä aloin myös kuvata luonnonkasveja vakaana aikomuksena opetella tunnistamaan niitä. No, tänä keväänä ei ainakaa vielä moinen touhu ole napannut alkuunkaan. Jospa siihen tulisi nyt uutta puhtia.

WordPress on myös luonut uuden blogipohjan valokuvagallerioille, jota olen himoinnut ottaa käyttöön jo jonkin aikaa. Se sävyttää sivupohjan aina kuvan päävärin mukaan. (Toivottavasti niistä ei nyt sitten tule kaikista vihreitä!)

TERVETULLEEKS Backyard Beauties-kaunotarten JOUKKOON

Valokuvatorstai 90 – human rights

Valokuvatorstaissa käsitellään tänään elämämme peruskysymyksiä.

….

….

Otamme osaa Bloggers Uniten haasteeseen kertomalla kuvin ajatuksiamme ihmisoikeuksista.

Tosin virallista YK:n ihmisoikeuksien päivää vietetään 10.12. Tänä vuonna tulee muuten kuluneeksi 60 vuotta YK:n ihmisoikeuksien julistuksen julkaisemisesta.

No voi sitä tänäänkin olla kiltti kaverille!

….

10 artikla. Jokaisella henkilöllä on oikeus täysin tasa-

arvoisesti siihen, että hänen asiansa tutkitaan oikeudenmu-

kaisesti ja julkisesti riippumattomassa ja puolueettomassa

tuomioistuimessa ratkaistaessa hänen oikeuksiaan ja velvol-

lisuuksiaan tai häntä vastaan ajetun rikossyytteen perustel-

tuisuutta.

Voihan gerbeera!

Piti lähteä tänään ajelemaan kohti Jyväskylää töiden jälkeen. Opintoja olisi taas parin päivän verran. Mutta kuinkas ollakkaan juuri kun olin livahtamassa ovenraosta, hyvissä ajoin iltapäivällä, kohti valtateiden tuoksua, tuli pomo napaten niskavilloista kiinni ja repi oven raosta takaisin sisään. Eikä enää mitään toivoa lähteä suuntaan tai toiseenkaan. Olin onnekkaasti unohtanut merkitä yhden erittäin tärkeän kolutuspäivän talon sisällä kalenteriini, josta tuo tuli muistuttamaan. No mitäs siirtelevät niitä päivämääriä!

Ajatelkaas, jos olisin minuutinkin verran vähemmän aikaa jäänyt suustani kiinni lounaalta palatessani tässä oltaisiin jo köllöttelemässä onnellisen tietämättömänä muorin sohvalla kotileipomuksista nautiskellen. Pitänee lopettaa joutavanpäiväiset lätinät. Aihekin oli vielä niin tyhjänpäiväinen kuin:

Gerbera jamesonii

Eihän siinä sitten auttanut lähteä kuin soittamaan armonanopuheluja opettajille ja lähettämään etätehtävää postiin, jossa piti karmeilla uhkailuilla vannottaa postipoikia että lähetys on varmasti huomenna perillä.

Lohdutuksekseni menin töiden (jonne sitten jumiutuin) jälkeen neulottavaksi. Ja siellä akupunktiopöydällä neulat varpaissa ja korvissa onnistuin vetäisemään kunnon tirsat heräten karmaisevaan korinaan. Minkä lie nälkäpiikin meikäläiseen tökännyt. Ja palelikin. Keuhkojen ja allergioiden hoitoon tarkoitetut piikit nimittäin viilentävät kehoa siihen malliin, että kylmän värähdykset vavisuttavat useita tunteja käsittelyn jälkeen. Kotiin päästyäni kömmin ruokakaapin kautta vällyjen väliin lämmittelemään. Ja kohta menen uudelleen, sillä neulonta saa aina aikaiseksi muutaman tunnin sisällä varsinaisen nuijanukutuksen.

Harmittaa tietenkin ja napsahtihan sieltä lisähommia. Tosin tarjouduin itse tekemään ylimääräisen etätehtävän poissaoloja korvaamaan. Tämän kertaitainen aihe kiinnostaa sen verran paljon, että lisäponnisteluilla siitä on oikeasti hyötyä tuolla töissä ja ehkäpä myös kanssa opiskelijoilleni. We’ll see.

Good night!

Edit 21:14 Viimeisimpien kelireporttien mukaan siellä on takatalvi!

Valokuvatorstai 89 – älämölöä

Valokuvatorstaissa assosiodaan tällä kertaa Henry de Toulouse-Lautrecin maalauksesta.

Tyttö katselee hämmästyneenä ikkunasta ihmetellen miksi ihmeessä ei Äitienpäivän aamuna saa nukkua pitkään. Musiikin sointuja ja kummallista laulua sieltä kuuluu.

“Voi ei!” tuumaa tyttö.

Siellä ne taas hoilottaa koko kukkapenkin voimalla Amerkikanjalkalehden lyödessä tahtia. Armeniankello ja Herttakello helisyttelevät soittimiaan muun porukan laulaessa enemmän ja vähemmän omiaan. Keltakiurunkannus vetää korkeaa aariaa Helminukkajäkkärän yrittäessä yhdessä Korallikeijunkukan kanssa saada ääntään kuuluville. Meteli pahenee Hämykuunliljan ja Kivikkokilkkan aloittaessa omat soolonsa eri tahtiin. Tyttö toivoo Nuokkuluppion pelastavan tilanteen hennolla äänellään. Mitä vielä, Mooseksenpalavapensas vetäisee nuotin vierestä koko messun möreällä baritonillaan.

Tyttö saa rauhaisen hetken vasta kun Vuorijumaltenkukka päättää ryhtyä orkesterin johtajaksi ja saa koko perennapenkinväen laulamaan samaan tahtiin.

1000+

Täytynee ilmeisesti nyt ja tähän lopettaa tämä blogihiljaisuus kaikella tasolla, sillä aukaisin äsken Google Readerin parin viikon jälkeen. Ja voi kauhistus! 1000+

Pari tuntia tässä olen harppomalla lukenut ja edelleen tuo sama lukema pysyy yläpalkissa. Tuskin ne Plussa-pisteitä on kuitenkaan…

Lukutottumuksista

Sen verran sain itseäni blogistanian kartalle, että huomioin kirjoituksistanne Blogilistan uudistukset ja sen päivittyvyysonglemat. Kävin sitten katsomassa ja aivan raikkaalta tuo näytti. Kanavat tosin hieman mietityttää, mutta kai niitä oppii käyttämään. Siis jos käyttäisi. Blogilista on jäänyt tässä vuosien varrella varsin vieraaksi blogistanian elementiksi. Se on vain paikka jossa ollaan. En ole koskaan tehnyt sinne omaa suosikkilistaa sillä alusta asti olen käyttänyt Google Readeriä. En seuraa Blogilistan luetumpia- tai kuumimpialistoja enkä käy sen kautta etsimässä uusia blogeja. Readeriin on kerääntynyt suloinen sekamelska niin kotimaisia kuin ulkomaisia blogeja ja pidän sitä äärettömän helppokäyttöisenä. Yhdessä paikassa kaikki. Onhan sielläkin ollut pikkuvikoja ja päivittymishäiriöitä, mutta ei siinä määrin että niistä olisi suoranaista haittaa ollut. Lukemani blogit löytyvät yleensä suosikkiblogien kommenttilootien mielenkiintoa herättävistä kommenteista. Aluksi seurailen niitä Mozillan kirjanmerkitpalkissa ja jos hyväksi totean niin tilaus Readeriin. Siellä on muuten blogeja, joita luen säännöllisesti mutten koskaan kommentoi.

Tapaamisiin siis