Piikikkäänä

Ei ole kevätväsymystä, ei ole blobiburnistä, ei ole masennusta. Laiskottelua vain. Siitä tämä blogihiljaisuus, niin täällä takapihalla kuin kommenttilaatikoissa. Tottapuhuakseni se keuhkokuume jätti jälkeensä sen verran rajun fyysisen väsymyksen, että ei ole yksinkertaisesti jaksanut. Työpäivät on vielä jaksanut puksuttaa täysillä. Tai no lähes täysillä ja helevetin pahalla tuulella. Siihenpä se energia on sitten loppunut. Normaalisti tähän aikaan vuodesta paahdetaan täyttä häkää, mutta nyt joudumme odottelemaan heinäkuun helteitä.

Piikki päässä

Töissä on myös ollut käsittämättömän kiirettä ja kiire jatkuu vielä muutaman viikon. Oikeasti niin kiirettä etteivät ne tunnit työpäivässä riitä ja taas jatketaan illalla kotona. No se ei haittaa. Kohtahan on kesäloma. Siellä ruudun takana taitaa jo joku tuhahdella ettei tuo pääse ikinä tuosta kierteestä eroon. Ne ehkäpä en. Mutta olen jo palkannut kaksi uutta työntekijää helpottamaan ensi talven kiireitä. Uskomatonta, mutta totta.

Olen onnistunut saamaan aikamoisia härdellejä aikaiseksi siellä töissä tässä kevättalven aikana. Lähes uutena en tietenkään voi tietää kaikkia henkilösuhteita ja muita kommervenkkejä. Niinpä onnistuin pistämään parin osaston päälliköt sotajalle vetäisemällä välistä. Toinen valitsemistani henkilöistä siirtyy nimittäin talon sisältä meille. Ja siitäkös hässäkkä. No, paikka oli yleisessä haussa ja parasta piti valita! Minkäs minä sille voin jos pystyn tarjoamaan paremmat edut ja olot kun ne muut vaan säätää. Höh!

Piikki ihossa

Todettuani ettei se ylenmääräinen nukkuminen auta tähän väsymykseen, lenkille ei jaksa lähteä ja lääkäriin ei taas viitsisi mennä, päätin ottaa järeämmät keinot käyttöön. Eilen kävin akupunktiossa ja ah, onpa ihanaa kun henki alkaa jälleen kulkea. Tätä kuuria täytyy nyt jatkaa kerran viikossa kunnes olo on normalisoitunut. Päivittäinen pikkulämpö on nyt ainakin pysynyt pois. Se tosin taitaa olla allergiaperäistä.

Piikki kateissa

Joten kuuluu jos kuuluu ja sitten kuuluu taas.