Vaiheinen oli löytänyt tälläisen hauskan sovelluksen Mike On Ads -blogista, jolla pystyy analysoimaan blogin (tai surffaajan) sukupuolen hänen internetissä surffailujensa perusteella. No pitihän tuota kokeilla, josko vihdoin ja viimein saataisiin tähän ikuiseen ihmetyksen aiheeseen selvyys. Ja tässä nämä testitulokset:
Siis, mitä ihmettä! Kuukkelikaan ei tiedä…. Ja ajatelkaas, ei tullut edes sellaista Jyväskyläläisittäin tyypillistä tulosta kuin 50 / 60 ;D
Tämä ihme on kerrottava: Turussa paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta!
Mukavaa on ollut, synttärisankarin kanssa leikitty, syöty hyvin ja kohta kylvetään.
Matka jatkuu huomenissa kohti Jyväskylää, jossa on ainakin luvattu lisää löylyä ja hyvää kahvia!
Heippa taas!
ps. ei kuvia vielä tähän, en ole omalla koneella
Kukat on kasteltu, lahjat on paketoitu ja laukut on pakattu. Enää puuttuu töpselien veto seinistä ja sitten menoksi. Parallel lines pitää epämääräisen mittaisen blogitauon tästä illasta alkaen. Eikös se jo ole minun vuoro reissata 
Alkajaisiksi matka vie, uskallanko tunnustaa, Turkuun, jossa kuitenkin sataa. Märkää uhmaten aion mennä katsastamaan sitä elämäni miestä! Syntymäpäiväjuhlallisuuksia myös tiedossa niillä kulmilla. Matka jatkuu, sitten kun joutaa, kohti Jyväskylää. Sinne en ole haalinut mitään toimintaa, mutta toiveissa olisi päästä vaikka testaamaan näitä komeita lankkuja. Tai muuten vain laudemestarin kanssa lähteä ‘valokuvauskävelylle’.
Tälle lomareissulle ei ole määrätty mitään loppumispäivämäärää, nyt mennään tuntemuksien mukaan sinne minne nenä näyttää ja viihdytään niin pitkään kuin viihdytään. Muutama päivä, ehkä Miltä nyt tuntuu. Läppäri lähtee mukaan, mutta tuskin väliaikaraportteja pääsen kirjoittelemaan. Yritän pysyä netittömässä ympäristössä ainakin Keski-Suomessa.
Joten Heippa!
- lepis matkalla -
Tänään soi Elvis Costello. Kummipoika meni syntymään viime kesänä kummitädin ollessa Porin Jazzeilla katsomassa Elvaria. Syntymäpäivän (joka on virallisesti huomenna) kunniaksi soikoon tämä Elvis Costello & The Attractions -biisi vuodelta 1978:
‘(I Don’t Want to Go to) Chelsea’ löytyy Elvis Costellon toiselta albumilta ‘This Year’s Model’, jota pidetään Elvarin läpimurtoablumina. Albumi on rankattu sijalle 98 Rolling Stone lehden ‘The 500 Greatest Albums Forever’ -listalla. Costellon laajasta tuotannosta otti todella koville valita tähän sopivaa, joten päätin mennä tuonne juurille. Tältä albumilta löytyy myös yksi mielestäni ehdottomia Elvari kestosuosikkeja: The Beat. Todellisuudessa tuon huikean lyyrikon tuotannosta menee aivan kaikki. Tässa huushollissa on aika usein ‘Elvari-päiviä’
Elvis Costello Pori Jazzeilla 2007
Elviksellä oli mukana tuossa Porin konsertissa vanha The Attractions kumppani Steve Nieve ja New Orleansin R&B virtuoosi Allen Toussaint. Näistä herroista jälkimmäinen on ehkä tunnetumpi, sillä kuuluuhan hänen kirjoittamiinsa klassikoihin mm. tämä Lee Dorseyn esittämä ‘Working in the Coal Mine’ ja tämä iki-ihana ‘Southern Nights’.
Viime heinäkuussa olen kirjoittanut tämän konsertin olleen ekstaasikamaa. Ja olihan se.
Toussaint – Costello – Nieve
Edellisen kerran olin Costelloa katsomassa HaloEfektin kanssa Ruisrocissa joskus 1991 tietämillä. Sieltä on myös muistikuvat huipputason showsta, vaikkakaan rock-yleisö ei kovin tuntunut innostuvan ja saatiin tanssia aivan rauhassa eturivissä. Tuota Ruisrockin sen vuotista esiintyjälistaa katsellessani jäin ihmettelemään ettemme olleet jääneet paikalle sunnuntaiksi, jolloin siellä oli esiintymässä Debbie Harry. No ehkä HaloEfekti muistaa miten siinä niin kävi. Ehkä ajatuksissa oli, että ei Debbietä ilman Blondia.
‘Top 100 – Parhaimmat levyt kautta aikain’ blogissa on myös arvioitu ‘This Year’s Model’ -albumia.
Kiitos HaloEfektin paremman muistin alkoivat palaset loksahdella paikoilleen täälläkin. Niinhän se oli tuolla -91 Ruisrockissa, että työt painoivat päälle ja pitkänmatkalaisten oli lähdettävä hyvissä ajoin ajelemaan kotia kohti. Sunnuntaina katsoimme siis Eppu Normaalin ja Kolmannen naisen päälavalla ja lähdimme ajelemaan. Muistan jo myös keskustelun jota käytiin Debbien ja pääesiintyjä Billy Idolin suhteen. Lopputulos oli, että tytöt eivät olleet valmiita uhraamaan yöuniaan Billy Idolin vuoksi ja minä olin nähnyt tuon ilmiön jo Jenkeissä ja sen jälkeenhän ei ole tullut mitään kelvollista ulos. Debbie Harryn todettiin olevan kalpean haamun ilman Blondia ja suunta kotia kohti saattoi alkaa. Tämä on kuulkaa tarkkaa hommaa, menee samaan sarjaan kuin cover-biisit.
On se hyvä että tuo HaloEfekti omaa niin hyvän muistin, että voin aina kääntyä siihen suuntaan omani pätkiessä
Käyköhän tässä tätä menoa niin, että saan kerrottua viimeviikkoisesta Blondien ja Bruce Springsteenin konserteista vasta vuonna 2025…
Täällä blogistaniassa muinoin esitetyt epäilykset tämän blogin kirjoittajan sukupuolesta ovat saaneet taas tuulta purjeisiinsa jopa ‘valtakunnan tasolla‘ Ovatko Timon ja Elegian epäilykset sittenkin oikeita… Mysteeri jää elämään sillä:
Jos Morgan on minä ja Elegia epäilee olevansa minä ja minä olen Elegia, niin kuka on Kane? Mutta jos minä olen Morgan ja Elegia on minä, niin voinko minä olla Elegia ilman, että Morgan on Elegia. Mutta silloinhan minä olisin nainen 
Ja Morgan voisi olla Hamalainen ja Elegia voisi olla Elekia ja Kane, niin Kane…? Ja enhän minä voi olla minä, jos kaikki muut on jotain muuta, niin silloihan minä olen väärässä blogissa
Onkohan Kanella blogi?
YleLahti on on tehnyt hyvän jutun Morganista nettisivuilleen, mutta linkittävät tänne. No, näitä sattuu tässä maailmassa. No hätä. Toki olen lähestynyt heitä viestillä, jossa toivon linkin vaihtamista Taiteilijan oikeaan osoitteeseen. No olisihan se noloa Morganin puolesta, jos ihmiset alkaisivat pitää sitä naisena
Joten kerrataanpa vielä:
Edit: Oli se hyvä, että SusuPetal kerkesi virallisesti alkuviikosta kieltää olevana minä. Muussa tapauksessa tästä oltaisiin varsin monisilmäinen sekametelisoppa saatu aikaiseksi. Mutta onkohan SusuPetal Kane…
Täällä etelässä tuulee aina! Sateesta en ole moksiskaan, oikeastaan pidän sateessa kuljeskelusta. Tuuli on sitten aivan toinen juttu, se on ehkä näistä sääelementeistä se, jota inhoan sydämmeni pohjasta. Uuden-Seelannin eteläisemmän saaren Canterbury plainsseillä mummot kärsivät talvisin jatkuvan tuulen aiheuttamista mielenterveyshäiriöistä tuulen suhistessa jatkuvalla syötöllä. Täällä on myös oltu raivon partaalla tuulihaittojen vuoksi. Backyard Beauties-bloki kaipaa kipeästi täydennystä, mutta kuvaa nyt sitten kasvilähikuvia jatkuvassa tuulessa! Kaikenlaisia tuuliestevirityksiä olen jo suunnitellut rakentavani markiisikankaasta ja tukevista pambun rungoista, mutta sitten kuvaaminen menisi jo komiikan puolelle. Jo nyt saan huvittuneita kommentteja tästä innostuksesta kasvikuvaamiseen, sillä olenhan aina ollut nenä nirpassa niiden suhteen
Tänään tuuli vihdoin hellitti illansuussa ja löysinkin varsinaisen aarreaitan tuolta Kehä III:n rajamailta: cMarketan puiston. Tuo yritysrahalla rakennettu näyttelypuisto ruotsinkielisen puutarhaoppilaitoksen, Sydvestin, kupeessa yllätti kasvillisuuden moninaisuudella totaalisesti. Puistohan on vielä nuori (lieneekö edes kymmentä vuotta vielä) ja vielä kaukana perinteisestä puistomaisesta habituksesta. Niistä korkeista puista ja laajoista nurmikentistä, joina puistot yleensä miellämme. Marketan puisto on päinvastoin pienipiirteinen yritysten näyttelyalueista koostunut hyvin yhteen nivoutunut kokonaisuus. Ja uskon sen näyttävän hyvältä myös ‘täysikasvuisena’ sitten joskus.
Yleiskuva Marketan puiston alueesta. Takana häämöttävät oppilaitoksen rakennukset.
Alueella on sopivasti suojaisia levähdyspaikkoja penkkeineen ja pöytineen.
Kukkaloisto ei rajoittunut ainoastaan puihin, pensaisiin tai muihin monivuotisiin, vaan esillä oli hyvin kausikukkia erilaisissa asetelmissa.
Puiston näyttelyalueen luonteen mukaisesti sieltä löytyy runsaasti erilaisia kovia rakenteita ja materiaalivinkkejä laatoituksiin, muureihin, pergoloihin, aitoihin jne. Kasvisommittelu istutusaltaisssa oli myös toimivaa ja silmiä hivelevää.
Erilaiset valaistusvaihtoehdot olivat myös pienimuotoisesti esillä. Ulkovalaistukseenhan meillä ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja nämäkin ovat kuin ufoja.
Salaperäinen käytävä tuijarivistöjen välissä.
Alueelle on myös rakennettu lammikko, jota ympäröi mittava määrä erilaisia vesi- ja rantakasveja. Se oli kuitenkin päässyt aika villiksi, vaikka muuten puisto oli erittäin hyvin hoidettu ja siisti. Joutuukohan ne opiskelijareppana kitkemisharjoituksiin siellä…
Puiton uudempaa osaa jossa kasvillisuus ei ole vielä päässyt mittoihinsa. Ilmeisesti puistoa laajennetaan ja rakennetaan jatkuvasti.
Olenko minä muka jonkun puskadosentin näköinen? Siellä kaikessa rauhassa kuvatessani, saksankurjenmiekan sielunelämää tutkaillessani, sellainen vanhempi pariskunta tuli kyselemään jonkun violetin kukan nimeä ja raahasivat minut tähän. Huh ja helpotus, onneksi tunnistin! Salviahan se siinä täydessä loistossaan. Suurimmassa osassa, mutta valitettavasti ei kaikissa, kasveja oli myös nimilaput, joten tunnistusopreaatio helpottuu huomattavasti. Onneksi älysin ottaa kynän ja paperia matkaan.
Paljon jäi vielä näkemistä seuraavalle kerralle, kuten tämä viljapellon takana ilta-auringossa kylpevä savusauna.
Erittäin mielenkiintoinen puisto mittavine kasvivalikoimineen. Esillä on myös laaja skaala erilaisia puisto- ja pihanrakentamiseen tarvittavia materiaaleja, vinkkejä, leikkivälineitä ja yritysten omia ‘osastoja’. Ja jos ei anna noiden yritysten mainoskylttien ja alueen mosaiikkimaisuuden häiritä visuaalista nautintoaan, niin suosittelen retkikohteeksi.
ps. niitä kasvikuvia tipahtelee sitten vain tuonne Backyard Beautis puolelle…
Tämän blogin emännän viettäessä elämänsä rock-viikonloppua ja laiskotellen toipuessa tuplarockurakoinnista ovat ihanat blogiystävät muistaneet briljanteilla jalokivillä:
Nöyrän ilahtuneena kiitän ja kumarran Karia, Tuimaa, Neulekirppua ja HaloEfektiä tästä kunniamaininnasta. Loistatte lämmintä valoa sydämmessäin 
1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi. (siis vähintään)
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.
Otan tässä vaikeassa tehtävässä tiukan linjauksen, sillä mielelläni antaisin tämän tunnustuksen joka ikiselle lukemalleni blogille. Arviointiperusteena tässä toimikoon ympäristöystävällisyys eli kannanotot puhtaamman ympäristön puolesta blogeissaan ilmaisseille sekä parille uudelle tuttavuudelle. Periaatteessa jalokivet ovat turhakkeita ja kaivosteollisuus syvältä, mutta valon säteitä tuolta timanttiselta pinnalta ei voi tällä kertaa estää. Virtuaalisesti sallittuja Tietenkin briljantit tunnustukset palaavat arvoisille tunnustuksen antajille extrakimaltavina. Heidän blogeistaan löytyy myös paljon ympäristöasioiden arvostusta ja asiaa.
Näin kierrätettiin tällä kertaa. Tämä on kivaa
Normaalisti saan hepuleita, näppyjä, närästystä, sydämen tykytystä ja kokonaisvaltaista huono-oloisuutta cover-biiseistä! Erityisesti Beatles-biisit ovat pyhiä ja niiden pitäisi pysyä koskemattomina, mutta tämä passaa:
She’s Leaving Home by Frank Converse and The Cake
Tämä Johnin laulama ja Paulin kirjoittama alkuperäinen esitys löytyy Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -abumilta. Paul runoili tämän herkän surullisen sanoituksen luettuaan sanomalehdestä nuoresta kotoaan karanneesta tytöstä, Melanie Coesta. Biisistä tuli klassikko ja Melanie seikkailee maailmalla edelleen.
Viikonlopun menovinkkinä suosittelen sirkushuveja Sysmän Morganismissa esiintyvän Sirkus Minimus Pulexin ja Tirehtööri H. J. Morganin seurassa:
Sopii kaiken ikäisille ja kokoisille. Säätiedotus on luvannut sadetta, joten mikä sen parempi tapa viettää lauantaita kuin tutustua tähän historiallisia perinteitä omaavaan sirkustapahtumaan!
Kirppusirkukset ovat saaneet alkunsa 1830-luvun Englannista, jossa ne olivat suurta hupia sen ajan festareilla. Viimeisemmäksi tätä taiteen muotoa on saanut ihailla 1960-luvulla Ameriikoissa ja viimeinenkin kirppusirkus sulki ovensa Englannissa 1970-luvulla. Kirppusirkusten esiintymistekniikoita on kehitelty useita, mutta perinteisesti kirput seikkailevat miniatyyri sirkuksessa erilaisissa vempaimissa. Mitä tapahtuu Sirkus Minimus Pulexissa… kannattaa mennä itse kokemaan!
Kartan Morganismiin löydät täältä
Ajo-ohjeet: Helsingistä Lahden moottoritietä Lahden ohi liittymästä Vääksyyn, sieltä Asikkalaan ja Pukkilanharjun maisematietä kohti Sysmää, seuraile opasteita ja Rapalantielle käännytään vasemmalle muutama kilometri ennen kirkonkylää ja muutaman sadan metrin päässä oikealla on komea postilaatikko ja tiedät olevasi perillä. Perille pääset myös 9-tieltä Sysmän kautta ajaen.
Linja-autoja lähtee Sysmään Helsingistä lauantaisin klo. 9:00 ja 11:00.
Image by Morgan
Lähes kolmenkymmenen vuoden odotus palkitaan kohta. Joten sen kunniaksi:
Laiskottelun loppu!
Helteiden odotteluun pitkästyneenä loppui laiskottelu. Tosin tämä energiapuuska saattaa olla sisäisen ilmpuntarin lupaus paremmista keleistä Vasenta koipea kyllä kolottaa huonoenteisesti! Se voi myös johtua ylenmääräisestä puunaamisesta johtuvasta lihasten kopottumisesta.
Olisiko mahdollista tehdä tällaiset hommat talvella ettei tarvitsisi kesälomiaan mokomaan käyttää? Ai marraskuussa, heh! Ei! Liian pimeää. Se voisi kyllä olla hyvä teema ‘How to Survive November’ -sarjaan. Mnnn… pitäisikö kokeeksi siirtää sinne ;D
Valokuvatorstain esittelemä Beirut-yhtyeen uusi Sunday Smile -biisi ei sitten kolahtanut tähän kuuntelijaan, ei millään. Ei edes useamman kuuntelukerran jälkeen inspiraatiota aiheen tiimoilta päässyt kehittymään. No onneksi syy selvisi:
Joskus voi olla aiheellista tempaista nuo loputkin irti
