Aamulla heräsin kysymykseen, eikö kukaan ole vielä kirjoittanut kirjaa ‘Blogging for Dummies‘ tai vastaavaa ohjekirjaa bloggaamisen saloista? Ilokseni löysin kirjan Amazonin nettikirjakaupasta, vieläpä ale-hintaan $14,95 + postikulut.
‘Blogging for Dummies’ -kirja
Kirjan sisällysluetteloa selatessani totesin sisällön kattavan laajan skaalan bloggaamiseen liittyvää tietoutta. Siinä selvitetään seikkaperäisesti blogin aloittamisen alkukiemurat sekä eri blogialustojen käyttövaihtoehdot (Blogger, TypePad, WordPress), RSS-syötteiden käytön merkityksen, linkitykset ja blogilla tienaamisen salat.
Kirjasta löytyy mm. seuraavanlaisia lukuja:
Understanding blogging at last
- Entries, posts, indexes and archives
- Design and appearance of blogs
- Blogging in social networks
Living the blogging lifestyle
- The rythms of blogging
- Using comments in your blog
- Promoting you blog
Installing your own blog program
Rules of Blogosphere citizenship
- The truth about truth
- Rules of correction
- Link, don’t quote
Using your real voice podcasting
Lähde: Amazon.com, Brad Hill: Blogging for Dummies
Tuossa listassa on vain muutama mielenkiintoinen luku mainitakseni. Muutama sieltä tosin nousi esille lisätarkastelua varten. Mutta erityisesti kiinnostuin tuosta The Rules of Blogoshpehre citizenship -luvun sisällöstä ja jatkoin surffailuani bloggaamisen jo kirjoitettuihin hyviin tapoihin.
Bloggaamisen etiketti
Bloggaamista käsittelevissä sivustoissa päällimmäiseksi nousi neljä tekijää hyvään bloggaamiseen, joista tässä lyhyet yhteenvedot. Laitan tuonne loppuun linkkejä, joista jokainen voi käydä lukemassa itseään kiinnostavia aiheita.
- Sisältö: Luo oma tyylisi. Päivitä säännöllisesti. Pidä lupauksesi, jos lupaat kirjoittaa jostain aiheesta tee se ennemmin kuin myöhemmin.
- Luettaavuus: ‘Blogin kirjoittamisen muoto-opas‘ Nettibissness.Info -sivustolla
- Linkitys: Linkitä aina lainauksesi niiden lähteisiin. Älä käytä luvatta toisten tekstejä tai kuvia blogikirjoituksissasi. Tähän pätee perustekijänoikeussäännöt. Mainitse myös alkuperäinen kirjoittaja nimeltä kirjoituksessasi. Voit myös lähettää käyttämällesi lähteelle ‘track back’ -viestin linkityksestäsi, mutta se ei ole välttämätöntä.
- Kommentit: Anna mahdollisuus kommentointiin blogissasi jos aktiivisesti kommentoit muiden blogeissa. Selvitä itsellesi mikä on blogin tyylilaji jättäessäsi kommenttia. Jos blogi on henkilökohtaisista asioista kertova, jätä ystävällisiä ja kannustavia kommentteja, jos blogi on esimerkiksi poliittinen, voit hyvin jättää argumentteja kommenteihisi. Vastaa saamiisi kommenteihin asiallisesti niin saat lukijat palaamaan blogillesi lisäkeskustelua varten.
Linkkejä hyvästä bloggaamisen taidosta sekä blogietiketistä:
Mama’s Quide to Etiquette: Blog Etiquette Introduction
Blogging Tips: Blog Etiquette: The Rules are Quite Simple (ymmärrän tätä kirjoittajaa 110%)
Tripod: Ten Tips for Building a Bionic Website (watch the language)
The Ward-O-Matic: Etiquette for Blogging Nation
Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta
Itselleni ajattelin tilata muuten tuon ‘WordPress for Dummies‘ -kirjan 
Webbikameraa en ole hankkimassa, joten videopodcastejä ei ole tiedossa, vaikka se mielenkiintoinen luku onkin.
Sellainenkin kirjanen voisi olla kätevä, jossa kerrottaisiin nuorille, mihin kaikkeen heidän kuvansa voivat päätyä, kun keikistelevät eri gallerioissa. Tämän sanon siis ihan ilman ivaa äänessä – tuntuu, etteivät monet nuoret ajattele tässä uudessa paljastuskiimassa, mihin kaikkeen niitä kuvia voi päätyä.
Mutta itse bloggauksesta… Minulle on alusta asti ollut itsestään selvää, että jos lainaa jonkun blogista tekstiä tai muuten selkeästi siihen viittaa, niin kyllä se linkitys pitäisi olla. Itse jos lainaan toisten tekstejä, niin ilmoitan linkityksestä yleensä aina myös sille, jota linkitän.
Jotenkin aika itsestäänselvyyksiä nuo blogietiketin säännöt. Jos siis on yhtään älliä päässä, kuten toivoa sopii.
Tuo oman tyylin löytyminen on varmaan vaikein juttu
Kommentointi on kyllä taitolaji, sen olen huomannut. Ihan kevyesti ei voi heittää, jos ei “tunne” toista bloggaajaa, siinä voi turhaan pahoittaa jonkun mielen. Mutta kun tuntee, niin sittenhän voi kommentoida ihan omalla tavallaan…
Kommentteihin vastaaminen on kohteliasta. Välttämättä ei tarvitse vastata kaikille kommentoijille erikseen, yleisesti ja yhtäläisesti riittää. Itse ainakin lopetan kommentoinnin niihin blogeihin, jossa ei koskaan noteerata kommenttiani ja/tai vastataan vain muille, ei minulle.
Eipä sitä halua tuntea itseään tyhmäksi ja turhaksi.
Mä luulen, että olisi ehkä pitänyt munkin hiukan ensin miettiä, mikä on blogin tyylilaji. Kun sekoittaa huumoria ja asiaa, niin siinä saattaa helposti tulla pahoittaneeksi joidenkin mieliä. Mutta kun bloggaa ihan vain omaksi huvikseen, niin helposti siitä blogista tulee sellainen oman näköinen; hurttia huumoria ja välillä joitakin vakavia hetkiä.
Ehdottamasti olen kyllä sitä mieltä, että kommentteihin pitää vastata, jos ylipäätänsä välittää siitä lukeeko joku blogia vai ei. Mulle itselleni kyllä bloggaamisen tekee mielekkääksi juuri se, että sinne tulee myös palautetta. Vaikka se ei aina olisikaan niin mairittelevaa.
Elegia,
Aivan, kirja nuorille ‘Look where you put your photos, Dummy!’ Tuskin ymmärtävät vielä ajatella tuota asiaa. Niiden touhut noissa kaikenlaisissa gallerioissa taitavat olla paljon rajumpia kuin uskallamme ajatellakkaan.
Sinä oletkin tiedostava ja hyvä käytöksinen, toiset huomioiva, bloggaaja. Ja jo ilmeisen ammattisi vuoksi tietoinen tekijänoiksista
Kokkikoulussahan niitä opetetaan!
Susupetal,
Itsestäänselvyyksiä niiden tulisikin olla, eiväthän ne poikkea normaalista hyvä käytöksisestä ihmisten välisestä kanssakäymisestä vaikka ollaankin nikkiksien takana netissä.
Kommentointi on todella taitolaji! Sellainen ilman nuuskiminen on aina hyvästä. Vaikkei henkilökohtaisesti tunneta, niin olen aina ollut vaistoavani että sinulle voi heittää humoristisiakin kommentteja… (?)
Kyllä kommenteihin vastaaminen on kohteliasta, mutta en ole ollut moksiskaan jos joku ei vastaa. Tosin, nyt kun ajattelen tarkemmin ehkä onkin sellaisia blogeja joissa en saa koskaan vastausta… Siis väistyminen taka-alalle lienee ilmeistä.
Itkupilli,
Tosin enhän minä näin väritön ole kuin tämä blogi…
Sinun ei tarvitse miettiä blogiesi tyylilajeja, nehän ovat jo olemassa. Lukijoita ja kommentoijia tässä tarkoitin yleisellä tasolla. Blogin pitääkin olla oman näköinen ja tyylinen
Palautteen saaminen ja kommenttikeskustelut ovat tämän homman suola, ei kai tätä nyt aivan omaksi ilokseen…
Kaikesta sitä kirjoja kirjoitetaankin!
Mutta ääh, tuosta kommentteihin vastaamisesta. Haittaakohan se, jos vastaa niihin päivien tai jopa yli viikon viiveellä kuten minulla on tapana?
Henna,
Kaikesta
Enpä usko että viiveellä vastaaminen haittaa ketään. Olen joskus pohdiskellut samaa, mutta eikö tämä kuitenkin perustu omaehtoiseen vuorovaikutukseen ja uskoakseni kaikki ymmärtävät ettei aina voi olla ‘on-line’. Vai pitääkö? Näin 3G-aikakautena… No ei minusta
Vaikka olisivat kuinka itsestäänselvyyksiä nämä ‘blogiketti-säännöt’, niin terveellistä niistä on aika ajoin muistuttaa. Sääli, että kaikki ‘tärkeä’ ilmestyy aina vain englanniksi. Hieno idea olisi tuo kuvamuistutus nuorille, mutta senkin pitäisi olla kaikilla kielillä saatavilla.
Krisu,
Niin tai sitten suomennokset tulevat niin myöhään jälkijunassa, että vahinko on kerinnyt jo tapahtua. Kuten nyt tuo nuorten kuvaintoilu noissa irceissä yms.
Tein tästä etusivun jutun blogiini, koska kertaus on opintojen äiti ja niin edelleen.
http://susupetal.vuodatus.net/blog/1594638
Kiitos Susupetal!
Arvostan tätä huomiointia todella enemmän kuin arvaatkaan. Tai arvaathan sinä
Ai, mutta nythän mun on korjattava kirjoitusvirheet mitä pikaisemmin
Kirotusvihreet ovat jotenkin inmihillisiä
Hyviä ohjeita, todentotta. Myös kuvien suhteen on olemassa sääntöjä. Hirvittää vanhemmat, jotka laittavat lastensa/läheistensä kuvia verkkoon. Oman pärstänsä saa tietenkin laittaa.
Toisten (muiden kuin oman itsensä) kuvan levittäminen nimittäin kuuluu yksityisyyden piiriin. Tietosuojalaista löytyy: http://www.tietosuoja.fi/33490.htm
Koska työkseni laitan erilaisille verkkosivuille kuvia, on ohjeistettu niin, että yhtään sellaista kuvaa, jossa toisen koti on kuvattuna (esimerkiksi ikkunakuva, josta näkyy/voi tunnistaa jonkun kodin), sitä ei saa julkaista ilma asianomaisen lupaa. Tapahtumista ja julkisista tiloista saa ottaa kuvia, mutta jos henkilö on tunnistettavissa, niin kuvan julkiseen levittämiseen tarvitaan aina asianomaisen lupa.
Naamataulu kun on yksityishenkilöllä yksityinen asia.
Susupetal,
Niinkö
Hirlii,
Hyvä linkki, lisään sen heti tuonne postauksen linkkilistaan.
Olen vältellyt kaikin keinoin ihmisten kuvien laittamista tänne juuri noista mainitsemistasi syistä johtuen. Tuo kodin tunnistaminen on myös mielenkiintoinen asia ja toden totta huomioitava.
Lasten kuvat pitäisi kyllä ehdottomasti sijoitta jonnekkin muualle kuin avoimeen nettiin. Niitä hyviä, salasanojen takana, kuva-albumeja on netissä pilvin pimein. Niitä on hyvä käyttää jos haluaa toimittaa lastensa kuvia esim. sukulaisten nähtäville.
Koti kuuluu ns. kotirauhan alueelle, yksityisyyden alueelle. Koulu/päiväkodit ympäristönä kuuluvat tämän kotirauhan piiriin. Eli: mikäli julkaisee näistä ympäristöistä kuvia, joissa henkilöt ovat tunnistettavia, on oltava asianomaisten lupa.
ja niin: alaikäisiltä vanhempien suostumus.
Kyllä vain Hirlii. Alaikäisten vanhemmilta pitää aina olla kirjallinen lupa, oli sitten minkälaisesta kuvauksesta tahansa kysymys. Siis jos kuva tulee julkiseen käyttöön. Rakennuksia itsellään saa kuvata ja julkaista, kunhan niissä ei ole ihmisiä mukana tai yhditettävissä tiettyihin ihmisiin. Rakennus objektina on siis ok. Näin olen ymmärtänyt.