Talvi alkaa taittumaan, sillä nythän mennään jo puolivälissä. Ainakin jos laskentakaavana käytetään talven alkamista marraskuun kaamoksesta ja sen päättyvän sinne toukokuun alun hulinoihin.
- 1/2 välissä -
Huomenna ollaan voiton puolella!
Kuukausittainen arkisto:tammikuu 2009
Valokuvatorstai 117 – moni
Neljäs neljännestä x 3
Neljäs kuva neljännestä kansiosta on tämän uusimman meemin teema, johon törmäsin tällä kertaa Omenapuun alla. Nyt näyttävät olevan varsinaiset meemiviikot meneillään blogistaniassa. Hauskojahan nämä!
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Helpommin sanottu kuin tehty näin omalaatuisen arkistointijärjestelmän omaavalle ihmiselle. Kuvani olen arkistoinut useampaan paikkaan, joista ehkä kaikkein kattavin valikoima löytyy lukemattomilta cd-levyiltä ja ulkoiselta kovalevyltä. Päädyin kolmeen kuvaan, jotka ovat eri kameroilla kuvattuja. Jokaiselle kameralle on nimittäin omat kansionsa.
Filmijärkkäri Nikon F601, jolla kuvasin pääsääntöisesti vuodesta 1990. Laaja otos filmikuvista on digitaalisessa muodossa ja niitä löytyy pääsääntöisesti ceedeiltä. Koneelta löytyi ‘Kuvat’ -pääkansio ja sen neljännestä kansiosta neljäntenä kuvana oli tämä Jyväskylässä vuonna 2006 kuvattu rantamaisema:
Varhaisen toukokuisena aamuna kuvattu Jyväsjärveä kiertävän kevyenliikenteenväylän, Rantaraitin, Jyskän puoleiselta rannalta. Joskus tuossa on tullut käytyä uimassa. Nykysin tuo laiturinpätkä on jo poistettu.
Pikku-Nikon eli Coolpix P5000 tuli vuoden 2007 kesäkuussa ja sillä kuvattujen kuvien neljännestä kansiosta löytyi tämä Backyard Beauties harjoitelma:
Pihlajankukkia kuvattuna Jyväskylässä. Tarkalleen en muista mitä etsin, mutta tämä on ilmeisesti ensi otoksia kohti kukkakuvausta.
Nikon D80 tuli syksyllä 2008 ja sen neljännen kansion neljäs kuva on alumiinia:
Nämä komeassa rivissä ja siistissä järjestyksessä kuormaansa odottavat kottikärryt löytyivät Kirkkonummelaisen rautakaupan takapihalta syyskuussa. Rautakaupat ovat mielenkiintoisia paikkoja!
Kehtaako tässä toisen kerran yhden viikon aikana samat ihmiset haastaa… Ja miksi ei kehtaisi, joten Vaiheinen, Kari, Timo ja Hamalainen kurkistus kuvakansioihin olisi paikallaan 
Edit klo 21:18 Halo Efekti ja Inkivääri olivat haastaneet minut myös tähän meemiin ennenkuin kerkesin iltakierrokselle blogistaniaan. Joten olipa hyvä valinta laittaa kolme eri kuvaa, nyt on jokaiselle haastajalle yksi 
Puutarhureille
Viime viikolla saimme mediasta lukea kuinka rikkaiden miesten naiset saavat enemmän orgasmeja kuin keskiverto tallaajan ollessa petikaverina. No minä en niitä ökyrikkaita miehiä tunne, vähän rikkaitakin vain pari. Niidenkin vaimot ovat lähteneet kalppimaan vuosien saatossa. Jätän siis tämän tutkimuksen aivan omaan arvoonsa, sillä ei se raha tätä asiaa ratkaise vaan se mitä tekee joko ammatikseen tai harrastuksekseen.
Näin kevään lähestyessä huimaa vauhtia ja siemenkauppojen alkaessa raotella pussejaan, kannattaa miesten suunnata katseensa vuokrattavien puutarhapalstojen lehti-ilmoitusten suuntaan ja alkaa etsimään sitä sisäistä puutarhuria itsestään. Viimeisempien tutkimusten mukaan nimittäin juuri puutarhatöiden harrastaminen edesauttaa miesten kykyä toimia siellä vällyjen välissä! Puoli tuntinen kitkemistä, ruohon leikkuuta, vihannesvakojen auraamista ja muita mukavia kukkien nyppimishommia päivässä saa jo ihmeitä aikaiseksi petikammarin puolella. Ja miehillä, jotka viettävät jopa enemmän aikaa kuin tuon puolituntisen päivässä vihannesmaata hoidellen, on pienempi riski sairastua impotenssiin kuin sohvaperunoilla. Ja jos hoitaa ne vihanneshommat luomuna, niin sillä on positiivista vaikutusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Tämä tutkimus on Brittiläistä alkuperää ja siellä kerrotaan myös paljon muuta miesten hyvinvointiin liittyvää.
Se vanha Kiinalainen sananlasku, jossa kehoitetaan ryhtymään puutarhuriksi jos haluaa olla onnellinen koko ikänsä, saa aivan uuden merkityksen tämän tutkimuksen myötä!
- porkkana -
Jospa miespuolisten lukijoideni vee-alkuisten addiktioiden listan kärkipäässä keikkuukin syksyllä sana, vihannes
Viisi veetä
Nyt se Susupetal haluaa tietää viisi veellä alkavaa addiktiotani, vaikka itse esitteli ne niin hyvin blogissaan viime viikolla. Itse asiassa viisi veellä alkavaa addiktiota oli helpompi löytää kuin viisi jollain muulla kirjaimella alkavaa
Vesi – Vesi vanhin voitehista ja nautittuna paras. Addiktioistani runsaskuluisin. Koskaan en ole tullut mitanneeksi päivittäisen menekin määrää, mutta eiköhän sillä yksi kylpyamme täytettäisi. Väsyn nopeasti ellen saa riittävästi vettä päivän kuluessa, joten koskaan en poistu kotoa ilman kirkasta eväspulloa. Evääksi otan tietenkin puhdasta kraanavettä eikä mitään bakteerililluttimia kauppojen hyllyiltä. Jos olisi se kylpyamme niin lilluttelisin siellä sydämmeni kyllyydestä ja viis veisaisin vesipulasta. Onneksi ei ole!
Viltti – Viltit ovat ihaninta mitä tiedän. Päivän päätteeksi vilttiin kääriytyminen ja lämmön siirtyessä iholle tuoden unen tullessan. Omistan lukuisan määrän erivärisiä villavilttejä, joita ripustelen sinne tänne huonekalujen päälle sopivasti otettavaksi vilun tai väsyn niin vaatiessa. Jos naiset olisivat saaneet pelata jääkiekkoa silloin kun olin siinä iässä, olisin ehdottomasti ryhtynyt harrastamaan sitä aivan sen takia että olisin voinut olla vilttiketjussa.
Valkosipuli – Ruoka ilman valkosipulia on tylsää syötävää. Valitettavasti sitä ei tuon duunin takia voi syödä mielin määrin, joten olen joutunut ahdistetuksi ja syömään viikolla ainoastaan pillereinä tuon yhden elämän eliksiireistä. Silmät ummessa vien tuon ihmepillerin kielelleni ja makumuistin kätköistä kaivelen aromin esiin ennen kumoamiseen tarvittavaa vesilasillista. Imeskeltynä en ole vielä kokeillut, ehkä huomenna.
Vaitupu – Tyynellä valtamerellä sijaitsevassa Tuvalun saariryhmässä oleva pieni saari, jossa on laguuni keskellä ja päättymättömiä hiekkarantoja kehystettynä rantaan kaartuvilla palmuilla. Joka ilta käyskentelen sen hiekkarannalla, varpaat kuumaan hiekkaan uponneina nautiskellen hiljaisuudesta juuri ennen uneen vaipumista. Haaveita matkakohteista, joista ei voi luopua. Ellei sitten ilmastonmuutos vie sitä minulta. Sitten se kai muuttuu painajaiseksi.
Violetti – Värit ylipäätään ovat äärettömän tärkeitä. Ympäröin itseni voimakkailla väreillä. Toisaalta olen alkanut pukeutumaan tylsään mustaan työelämässä, vaikka näyttäisin parhaimmalta tummassa violetissa. Viihdyn siinä värissä ja tunnen oloni turvalliseksi, siksipä sitä löytyy täältä kotoa sisustusvärinä sopivina annoksina. Toisaalta voihan sitä vetäistä lilaa luomeen ulos lähtiessään. Violettihan on älykkyyden väri, joten ei ihme.
Milloinkahan tässä blogissa alkaa tapahtumaan jotain älykästä…
Nyt pääsee taas haastamaan, niinpä haastan ne miehet jotka täällä poikkeavat.
Sunday Classic – 250109
Näin lyhyeksi jääneen viikonlopun ainoana vapaapäivänä voi haaveilla jo tulevasta viikonlopusta. Sinne siivittää The Easybeats ja ‘Friday on My Mind‘.
The Easybeats oli ensimmäinen Australiasta kuuluisuuteen noussut rock-bändi tällä vuoden 1966 alkuperäislevytyksellään. Vuonna 2001 tämä on äänestetty Australian kaikkien aikojen rock-biisiksi.
Hector teki tästä kotimaisen version nimellä ‘Perjantai on mielessäin’ vuonna 1974.
Klassikkoja soi myös näillä sunnuntaivirkuilla:
Valokuvatorstai 116 – planeetta
Let the Music Talk to the Nation
Mikä biisi?
Mihin biisiin Dr. Joseph E. Lowery tässä Barack Obaman virkaanastujaissa kuullussa rukouksessa viittaa:
Kuulostiko tutulta?
Puheeseen oli lainattu säkeitä tästä Big Bill Broonzyn countryblues kappaleesta vuodelta 1947.
Alkujaan tämä oli mustien kulttuurissa yleisesti runomuodossa toistettu rimmi, josta Big Bill Broozy muokkasi sanoituksen ‘Black, Brown and White’ kappaleeseen. Sanoitus sai muotonsa toisen maailmansodan jälkeen, kun muutoksia mustien oikeuksiin ei alkanut tapahtua huolimatta heidän aktiivisesta osallistumisestaan taisteluihin. Kyseessä on siis yksi ensimmäisistä rasismia käsittelevistä musiikkikappaleista.
se on taas suihketta
Pitää taasen mennä. Pikapyrähdys Jyskälään ja huomen illalla takaisin. Haaveet pitkästä viikonlopusta hyvässä keskisuomalaisessa seurassa olen joutunut hautaamaan. Huomenissa on oppimisen päivä, mutta perjantaina pitää taas olla puhumassa viisaasaita jossain päivän kestävässä palaverissa. Lauantainakin joutuu menemään. Ja nyt jo väsyttää… Taidan istahtaa junaan ja antaa muiden hoidella hommat liikkumisen osalta. Nautiskelen vain lukemisesta tämän matkan verran.
See ya!
best photo of the year!
Photo credit to MSN
Six Random Things About Me (in English)
Susupetal wants me to burp out everyting about myself, but thank goodness in english! Well, actually she challenged me to describe six attributes about my nature, but I bet you that’s more than you’ve read so far during these two years of blogging 
- Excuse my language, but my language is American english with some Australian bush talk. I’m also fluent with Dutch english and I’m especially good translating Japanese english to the American language.
- I’m fast. Very fast. If you want to get things done, just call me. I’m also very good of doing nothing, absolutely nothing. One needs the balance in life.
- I was born in a wrong country. The warmer the weather gets, the more energy I get and the speed accelerates to unbearable measures for the others. Low pressure in the weather balances this one.
- I enjoy watching cross-country skiing from the tv. Especially enjoyable is the men’s fifty kilometers in classic style. I have postponed a board meeting of an association to an later hour because of an Olympic skiing event (the secretary screwed up the timing of the meeting…).
- I can talk hours without saying anything.
- I’ve bought only one recording of any kind of Finnish music in my life.
The rules of this meme obligates me to challenge some fellow bloggers. This time I’ll have to go with my wonderful Sunday Classic players. You know who you are!
Sunday Classic – 180109
Suorastaan nolottaa, että olen unhohtanut soittaa erästä suurista lauluntekijöistä tykkänään näissä Sunnuntaiklassikoissa. Teko ei ole ollut tahallinen, vain hajamielisyydestä johtuvaa. Tänään on siis hyvä korjata tilanne ja aloittaa Van Morrison -aikakausi. Tuo Pohjois-Irlannin lahja rock-musiikille aloitti uransa Them -bändissä jo niin varhain kuin 1964. Samalta vuodelta on myös tämän viikon klassikko:
‘Gloria‘ oli alunperin ‘Baby Please Don’t Go’ -cover version kakkospuolella, mutta nousi pian A-puolen ohitse yhdeksi rock-bändien eniten levyttämäksi biisiksi vuosikymmenten varrella.
Coverin tästä ovat tehneet mm. The Doors, Patti Smith (uudelleen kirjoitetulla lyriikalla varustettuna), Status Quo, AC/DC, Jimmy Hendrix ja moni muu. Alkuperäinen tässäkin tapauksessa aina paras!
Lisää klassikoiden soittajia:
Valokuvatorstai 115 – ‘Miten niin valo’
Valokuvatorstaissa etsitään yhteyttä tällä kertaa Marjo Niemen romaanin, Miten niin valo (Otava 2008), katkelmaa mukaellen:
“Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.”
me and my balls
Uusi harrastus:
- my balls -
Minulla on siis uusi harrastus! Ja älkääs kuvitelko, että alkaisin noita rautapalloja hiekkaan sotkemaan ja heittelemään niillä jotain pienempää palloreppanaa. Ei, ei se käy laatuun – liian helppoa! Harrastukseni on siis rautapallojen kuljettelu paikasta toiseen pienessä pussukassa, mieluiten pakattuna matkalaukkuun sopivasti lähtöselvityksissä vaa’alle painoa antamaan.
Rautapallopussukan tulee painaa vähintään 2,5 kg ja sitä pidemmälle mitä niitä kantaa, niin sitä enemmän saa pisteitä. Tältä reissulta sain jo hyvät lähtöpisteet. Rautapallojen katamisessa on myös hyvänä puolena muskeleiden kasvaminen aivan huomaamatta sekä kunnon huikea kohoaminen. Varmasti muuten johdan maamme tilastoja tällä hetkellä tässä Hollantilaisten kehittämässä lajissa.
Tämä on siis uusinta uutta Euroopassa ja muistakaa lukeneenne siitä ensimmäisenä täältä!
Näin äkkiseltään tuo pallonkuljetus puolen Euroopan läpi otti sen verran koville, että nyt on huikea vilu ja väsy. Taidan mennä pehkuihin.
Hui tätä haipakkaa!
Taasen laittoivat menemään:
Ei voi mitään
Villasukat, lämmin yöpaita ja pikkunikon matkassa, joten eiköhän sitä pärjää. Nähdään loppuviikosta
