It’s here!
- Another Spring -
Mitäpä tässä muuta voi soittaa kuin aitoa Frank Zappaa cover-bändin esiintymisen seuraamisen jälkeen. Mr. Zappa ja Cosmik Depris vuodelta 1974, olkaa hyvä:
Pikapostauksena ennen pimennystä kuvaraportti reissun päältä:
Hotellin kerroksista löytyi Pohojanmaan mallia olevat kottikärryt.
Realistisen Optimistin juttuja-blogin Timon kanssa Tripillä. Tapasin siis aivan aidon pohojalaisen bloggaajan! Ensimmäinen bloggaajatapaaminen jännitti aivan kamalasti. Leppoisasti se kuitenkin sujui, sillä Timo osoittautui aivan yhtä mukavaksi livenä, kuin mitä hänen blogistaan on saanut ymmärtää ja hänet oli todella mukava tavata reilun parin vuoden kommentoinnin jälkeen.
Iltatrippi suuntautui hotellin yökerhossa soittelevaa ruotsalaista Frank Zappa Cover bändiä kuuntelemaan. (Oli muuten aika hyvä!)
Muutaman päivän sisällä ähkimisen jälkeen kävin eilen illalla ihailemassa auringonlaskua Raippaluodon sillalla. Tuo Suomen suurin silta on tosi komea ja aruringonlasku oli myös aivan kelpo. Tosin meinasin jäätyä pystyyn odotellessani tuon mollukan valahtamista taivaan rannan taakse.
Koko reissun ajan kelit olivat aurinkoiset ja päivisin jopa keväinen henkäys oli aistittavissa, mutta illat ja yöt olivat hyytävän kylmiä. Turhaan ei tuota Vaasaa Suomen aurinkoisimmaksi kaupungiksi kutsuta. Reissu oli rankka ja nyt voisin nukkua viikon, ei taida vanha enää jaksaa tehdä töitä päivät pitkä ja iltaisin käydä jossain frankzappailemassa
Tapasin myös HaloEfektin tyttären KissaMaun reissun aikana, mutta siitä tapaamisesta ei valitettavasti ole kuvaa.
Taidan pimetä valojen sammumisen myötä.
Muistathan sammuttaa tunniksi, sillä tänään on jälleen Earth Hour päivä ja energian säästämiseksi valot sammuvat 20:30 – 21:30 väliseksi ajaksi.
Neljännen etsiskelypäivän tuloksena on turkoosia löytynyt vain yhdestä puhelimesta, rakennuksen palkeista ja hihasta!
Surkeeta…
Täytyy ilmeisesti tulla huomenna kotikulmille kuvaamaan turkoosia
No, onneksi aurinko sentäs paistelee
Ensimmäisen päivän saldona suuren turkoosin metsästysretkeltä voin kertoa ettei kovin laajalti ole tuo väri levinnyt. Päivän saldona yksi Baja-maja.
Jatkan etsintää…
Tästä huushollista ei muuten löydy minkään sortin turkoosia. Kävin taas hengailemassa paikallisessa rautakaupassa, mutta ei ollut sielläkään. Mitäs nyt sitten pitäisi tehdä…
… kai sitä on sitten lähdettävä etsimään jostain muualta!
Muussa tapauksessa pian ainoa turkoosi löytyy mökkihöperön homehtuneista korvista.)
Lauantaihin
Tämä Lemonin ainokaiseksi jäänyt hittikäännännäinen, ‘Nainen tummissa‘, herätti suurta närkästystä ja motkotusta ilmestyessään vuonna 1972 meidän huushollissa. Ja voi kun sitä oli kiva laulaa rallatella
Tai no, taitaa rallatella olla liian hilpeä ilmaisu tälle biisille. Lauloin sitä aina kun kerkesin sen jälkeen kun soittokiintiö oli tullut täyteen.
‘Nainen tummissa’ oli biisi, josta en vain voinut saada tarpeekseni. Toki kuuntelin myös Uriah Heepin alkuperäistä vuoden 1971 levytystä. Jossain välissä yritin jopa hämtä soittelemalla ainoastaan alkuperäistä, mutta eihän ne huijattavissa olleet tunnistettuaan sävelen
Alkuperäinen esitys löytyy tästä linkistä:
Tämä alkuperäinen biisi soi ahkerasti kasetilla kunnes jouduin korvaamaan sen levyhyllyyn cd-versiona heti kun niitä alkoi saada.
Alkuperäinen Lemon kesti kasassa vain vuodet 1996 – 1972, kun taas Uriah Heepin herrat voi vielä tänä päivänä nähdä hiippailemassa lavalla soitellen progerockkia pitkät hiukset liehuen. Toki miehistössä on vaihdoksia tapahtuntut vuosien varrella, mutta erittäin vaikuttavia esiintyjiä kaikki edelleen.

- kiristys -
Yleisön pyynnostä teemasoitto numero kaksi. Antoivat luvan valita aiheen vapaasti. Näitä teemasoittojen aiheita otetaan ilomielin vastaan vastaisuuden varalle.
Jokainen sukupolvi on käynyt omat taistonsa kotiväkensä kanssa musiikista, sen kuuntelemisesta ja ennen kaikkea äänenvoimakkuuksista. Meillä kaikilla on varmasti se yksi biisi, jota rakastimme ja kotiväki inhosi. Se, jota piti soittaa kerta vielä kiellon päälle. Muistatko vielä mikä se oli?
Soitathan sen meille sunnuntaina
Taudin määritykseksi tuli sitten aivan tavallinen flunssa. Eli ei hätiä mitiä, ainakaan vielä. Estolääkitystä ja -toimenpiteitä nokkakannun kanssa ettei pahene ennenkuin paranee. Kolme päivää huilia ja taas sitä samaa tappavaa yskänlääkettä, jolla silloin viime vuonna meinasin itseni tainnuttaa.
On siinä se hyvä puoli, että tuleepa ainakin nukkuttua tarpeeksi.
Olen pitänyt itseäni varsin toimivalla maalaisjärjellä varustettuna ihmisenä ja yrittänyt aina toimia sen mukaan mikä parhaimmalta tuntuu. Joskus ehkä voisi kuunnella järjen ääntä eikä vääntäytyä sairaana töihin, kuten tänään. Senhän nyt arvaa miten siinä kävi, iltapäivällä tulin jo kipin kapin kotio nukkumaan. Huomenna en mene! Kuume on jälleen nousussa ja lääkärisetä odottelee aamulla. Siis en ainakaan mene aamusta.
Viikon värinä on valkoinen ja kollaasi löytyy napin painalluksella… klik.
Lisää valkoisia kollaaseja löydät täältä Inkiväärin linkkilistasta.
Ja nyt takaisin unten maille.
Tänään ei pysty kuin toistamaans sitä herätessä tajuntaan iskostunutta sanaa päivän olotilasta. Iloksemme Eddie Cooley ja Otis Blackwell väsäsivät tämän biisin jo vuonna 1956. Peggy Lee teki sanoituksen ja siivitti biisin yhdeksi kaikkien aikojen klassikoiksi:
Tokihan tästä löytyy aivan kelpo covereita vuosien varrelta, mutta jälleen alkuperäinen vetää voiton.
Lepiksen keittokirja – osa yksi:
VALKOSIPULIKOCTAIL
1 banaani
1 rkl hunajaa
2 dl appelsiinituoremehua
1 iso valkosipuli
Murskaa kaikki valkosipulin kynnet ja banaani sauvasekoittimella hienoksi mössöksi. Sekoita mukaan tuoremehu ja mausta hunajalla.
Kulauta nopeasti ja vaihda verhot vaalean vihreiksi!
Tämän kirjameemin ovat tehneet ainakin HaloEfekti ja Realistinen Optimisti. Joten porukan jatkona taas mennään. Tämä on Briteille suunnattu lista, joten aikasen vajavainen on. Suomi-lista olisi tietenkin aivan toista maata ja Jenkki-versiossakin saattaisin pärjätä. Mutta kokeillaan nyt kuitenkin. BBC:n mukaan keskiverto Britti on lukenut näistä kuusi kappaletta.
Tummensin nuo lukemani. Tässä ilmeisesti lasketaan ‘luetuksi’ myös elokuvana tai tv-sarjana nähdyt, joten laitan ne kursiivilla. Kursivoitu bold tarkoittaa sitten molempina.
Onpa tullut luettua tyttökirjaklassikoita… ups!