Jouduin pitämään parin päivän blogiloman, tosin se tuntuu kovasti paljon pidemmältä. Alkoivat mennä uniin ne työhuolet tai oikeammin herättivät keskellä yötä miettimään. Ei ahdistusta vaan sitä toista… itseään. Tuo on sen sortin hälytyskello, että päätin ryhtyä välittömiin torjuntatoimenpiteisiin. Ensin kerroin – rauhallisesti – mielipiteeni miksi ollaan töissä juuri tuolla missä ollaan ja mitä on asiakaspalvelu sekä sen toteuttamistavat meidän tapauksessa. Suurin osa taisi mennä kuuroille korville näin tämän päivän valossa tarkasteltuna. No, ehkä se joskus…
Sitten tulin kotiin ja siivosin ja siivosin ja siivosin… Tulppaanit nimittäin alkoivat makoilla keskenään:
- lepoaika -
Seuraavaksi päätin pistää Pääsiäismunat hyötykäyttöön pinaattimuffinitaikinaan:
- munan rikkomis talkoot -
Sitten otin hemmottelupäivän (ylityövapaan) keskelle viikkoa ja vietin laatuaikaa hyvän ystävän seurassa. Makoisat naurut tekevät aina terää.
Että ei sen kummempia. Täällä ollaan visusti, kotijoukoissa. Myös pyhien seutu. Perinpohjaisen siivouksen taustalla oli myös esirituaali viikonlopun urakkaa silmällä pitäen. Pitäisi nimittäin väsätä se täydennysopintojen lopputyö lopulliseen kuntoon ennen kuin olen todella pulassa. Duunissa nimittäin odottaa kevään suururakka putkahtamistaan ilmoille ja viimeaikaisten tapahtumien valossa synnyttämään pääsen yksin minä. Ja tässä ei edes auta noiden pääsiäismunien etukäteen murskaaminen.
Taidan tarvita sijaisen niihin normihommiin, jotta voisin keskittyä ihmisten aikoihin vuorokaudesta tuohon extraan. Eli jos siellä on kuulolla joku, joka haluaa tehdä 2-3 viikon keikan ja arvelee osaavamsa, edes sinne päin, toimenkuvaani liittyviä asioita, niin pistäköön sähköpostia. Olen aivan vakavissani! Mitään ihmeellistä ei tarvita, melkeinpä näillä blogitaidoilla selviäisi 
