muuttopäivitys

Eiköhän tästä selvitä! Tavarat alkavat olla pakkattuina ja laatikot siisteinä rivistöinä odottamassa muuttomiehiä. Jotain pientä on vielä, mutta siitä selviää aamulla. Tai oikeastaan suurta: sohvan tyynyt, petivaatteet sängystä ja talvitakit. Niin ja tietysti ruoat, mutta niitä ei ole paljoa enää muutettavana Aamulla siirryn ulkoruokintaan ja tänään jo aloitin paperilautasten käytön. (Tiedetään, mutta jos niitä on tuolla kaapissa vuodelta yksi ja kaksi niin voihan niitä joskus pari käyttää. Niin! Ostamaan en lähde.)

Näillä näkymin blogit hiljenevät nyt muutamaksi päiväksi. Oi voi voi! No enköhän minä jotain tekemistä keksi Ellun sisään muuttoon asti. Toivotaan nyt, että tuo operaattori pitää lupauksensa näin pahimpana kesäloma-aikana. Toki voin mennä aina töihin surffailemaan, jos kovin ankaria vieroitusoireita tulee. Eiiii-ii! Tekemistä varmasti riittää ettei noin pahasti pääse käymään.

Päivitin äskettäin ensi sunnuntain Sunday Classic -linkin valmiiksi odottamaan. Oma biisi putkahtaa ajastuksella eetteriin oli siihen mennessä nettiä tai ei.

Matkamusiikkina Billy Joelin ‘Movin’ Out’ live-versiona:

So long, for now!

Sunday Classic – 280609

On tainnut tulla mainittua vuoden 1984 olleen oivallinen konserttivuosi ja samalla teemalla aion jatkaa tänäkin sunnuntaina. 7 ja 8 syyskuuta Denveriin saapui vuoden megatapaus eli The Jackson 5 ‘Victory Tour‘ -jäähyväiskiertuellaan. Kaupunki oli muutenkin aivan sekaisin megatähtien vierailuista, sillä tuolloin 7.8.1984 siellä esiintyi myös Elton John (josta joskus myöhemmin). Hyvä etteivät kilpalaulantaa vetäneet viereisillä esiintymisareenoilla.

Kiertueella olivat mukana kaikki Jacksonin veljekset: Jackie, Tito, Jermaine, Marlon ja kaikista ennakkoepäilyistä huolimatta myös Michael. The Jackson 5 oli jo ilmoittanut lähtevänsä kiertueelle ennenkuin Michaelin mukana olo varmistui. Olihan hän jo suuri tähti ‘Thrillerin’ tuolloin jo myytyä kymmeniä miljoonia kappaleita.

Konsertissa kuultiin läpileikkaus The Jackson Five:n kahdelta albumilta: ‘ Destiny‘ ja ‘Triumph‘. Näiden lisäksi kuultiin biisejä Jermaine Jacksonin samana vuonna ilmestyneeltä ‘Dynamite’ -albumilta sekä Michaelin ‘Off the Wall’ ja Thriller -albumeilta. Veljessarjan esiintyessä hyvin, shown vei kuitenkin Michael. Lavalla nähtiin niin kimalteleva hansikas kuin ‘Moonwalk’, kaiken muun upean tanssin ohessa. Tunnelma tuossa konsertissa oli aivan sanoin kuvaamaton: aika ajoin yleisö läheni hysteriaa nuorten tyttöjen kirkuessa, itkiessä ja pyörtyillessä silmiemme edessä. Huikeaa menoa.

Tuosta konsertisa soitan tänään klassikoissa kaksi ikisuosikkiani ja myös tuossa konsertissa kuultua kappaletta The Jackson Five:n ja Michaelin varhaisemmasta tuotannosta:

- ‘I’ll Be There’ vuonna 1970 ilmestyneeltä ‘ Third Album‘ -albumilta -

Edit klo 11:49 – vaihdoin tähän ‘I’ll Be There’-kipaleesta toisen version, myös a capellana esitettyä kaunista laulua.

- ‘Ben‘ vuonna 1972 ilmestynyt single samannimiseen elokuvaan -

♣ ♣ ♣

Farewell Michael Jackson 1958 -2009

‘One Day in Your Life’

Laatikkorumba

Terveisiä täältä muuttolaatikoiden keskeltä!

Huonolta näyttää, laatikot nököttävät tyhjillään ja pakkaaja sen kuin leikkii Picnikillä:

- tyhjää täynnä -

Näköharhaa, sillä en ole ollut laiskanpuikeana. Muuttoa edistävät asiat ovat sujuneet hyvässä mallissa aikataulujen mukaisesti. Kämppää on raivattu ja pyykit pesty. Mikä ihmeellinen juttu siinäkin on, että aina ennen muuttoa pitää kaikki mahdollinen pestä! Todennäköisesti sitä haluaa uuteen kotiin vain uutta ja puhdasta. Ja kun ei kerran saa uutta, niin sitten puhdasta.

Viime päivien suurimmaksi kompastuskiveksi on muodostunut paperi, sitä on ja riittää. Ronskilla kädellä olen kantanut sitä paperinkeräykseen. Mistä ihmeestä olen saanut päähäni, että teen niistä vielä jotain (?)! Tässä alkaa olla samoja oireita kuin Muorin muinaisessa matonkuteiden leikkuussa. Viisi vuotta tuo niitä leikkasi ja rullasi, kangaspuista ei ollut tietoakaan. Sitten rävähti loukuttaminen ja loppu onkin taidetta. Tällä kertaa minä luovutan ja kaikki paperintekopaperi lähtee kierrätykseen Mistään muusta en ole sitten vielä pystynytkään luopumaan kaikesta aikaisemmasta uhosta huolimatta!

Pakastin on syöty lähes tyhjäksi ja voi mitä mielenkiintoisia mössöjä sitä on tullutkaan kokkailtua viime viikkoina, mielenkiintoisen näköisiä ja äärettömän herkullisia Muutama pussi marjoja siellä vielä olisi. No, eiköhän ne saa näppärästi muutettua oli hellettä tai ei, matkahan ei ole pitkä.

Nettiyhteyksistä:

Nettitauko saattaa jäädä ennekoitua lyhyemmäksi, sillä vaihdoin operaattoria. Uusi liittymä tulee aina nopeammin kuin vanhan siirto. No, tässä vaikuttimena oli myös se, että uudessa osoitteessa on Elisan kuitu ja Sonera ei pysty toimittamaan sinne kuin 8 megan ADSL:n. Pääsen siis näpsäkästi eroon vanhasta liittymästä, koska eivät pysty toimittamaan sinne nykyisellä nopeudella uutta yhteyttä. Ja tällä kertaa täytyy kehua Soneran asiakaspalvelijaa, joka opasti minua ystävällisesti tämän asian tiimoilta. Parin päivän taukoon pitää kuitenkin varautua. Aina! Laitan kuitenkin ensi kuun ensimmäisen sunnuntain Sunday Classic -linkityksen jo sitten heti alkuviikosta. Saatanpa laittaa ajastuksella kaikki heinäkuun sunnuntait samalla kertaa, jos Mr. Linky sen vain sallii. Ja jos siellä tulee jotain ongelmia, niin laittakaa tekstaria ja voin käydä sen duunissa korjaamassa.

Vanha, se henkilökohtainen, sähköposti katoaa myös tuon operaattorin vaihdoksen myötä. Perustin jo GMail-tilin, joten etunimi.sukunimi@gmail.com on jo toiminnassa ja sitä aion käyttää vast’ edes. Niin ja tietysti työsähköpostia ja tuo myway-tili säilyy myös.

Lähden jatkamaan hommia!

Visuaalinen päänsärky

No johan tien pykäsivät

Juhannusreissullani pääsin ensi kertaa tyypittämään tuota uutta E 18 moottoritien pätkää välillä Muurla – Lohja ja koin matkapahoinvointia molempiin suuntiin liikkuissani. Ensimmäinen kerta muuten ikinä, jos ei Tourulan kävelysillan ylityksiä lueta mukaan.

Menomatkalla en meinannut selvitä tuosta tunnelihärdellistä ilman tien poskeen pysähtymistä, josta tietenkin olisi räpsähtänyt sakot. Tunneleissa piti ajella yhteensä yli viiden kilometrin verran.

Tähän saakka kaikki Suomessa rakennetetut moottoritiet ovat kaikki olleet visuaalisesti mielenkiintoisia ja olen viettänyt rattoisia hetkiä tarkkailemalla niin maaston muotoja kuin kasvillisuuden kehittymistä. Kaikki taide ja erikoiset sillat ovat olleet vain plussaa. Nyt ei voi sanoa samaa. Kokemus tuolla uudella pätkällä oli visuaalisesti ahdistava. Näpsin tullessa kuvia matkan varrelta ja tässäpä visuaalinen matkakertomus (kuvia klikkaamalla ne suurenevat:

Tälläisia pimeitä aukkoja löytyi seitsemän kappaletta, yhdestä kun olit selvinnyt oli jo toinen vastassa.

2230 metriä putkessa yhteen menoon.

Tunnelin päätyttyä (mennessä) näkymää alas peltomaisemaan rajasi tällainen huonolaatuinen pleksiseinämä, joka väpätti silmissä lisäten pahoinvoinnin tunnetta.

Tunneleihin mennessä oli jos jonkinlaista  varoitustaulua odottamassa, joten tarkkana piti olla. Tässä ne ovat nurinperin.

Kallioleikkauksissa kautta linjan käytetty lähes 1:1 yhteen aiheutti voimakkaan vertikaalisen vaikutelman, jopa kaatuvan tunnelman paikka paikoin.

Jos tietä ei rajannut kallioseinämä niin läheltä liippasi korkeat meluseinät.

Nuo meluseinämät tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan.

Kerrokselliset rajaukset muodostivat tylyn tunnelimaisen fiiliksen myös sinisen taivaan alla. Maaleikkaukset ja maa-aineksista rakennetut meluvallit olivat myös tehty kolmion muotoisiksi,muoto joka ei todellakaan sovellu meidän ympäristöön.

Osittain maisema oli piilotettu näillä kivikoreista rakennetuilla meluvalleilla…

… jotka olivat rakennettu niin huonosti, että näyttävät kellahtavan kumoon hetkellä millä hyvänsä.

Silloista ei saanut revittyä minkään sortin visuaalisia nautintoja.

Päinvastoin:

Merkillistä hässäkkää!

Tässä ehkä koko matkan kaunein silta, mutta kallioleikkauksen jylhyys tekee siitä mittakaavallisesti aivan liian pienen ja aukoista pelottavia.

Kaiken huippuna olivat nämä maalaismaisemaan yht’ äkkiä sovitetut urbaanin ympäristön pylväshaavat, jotka olivat pystyyn kuivaneita. Olisin jo kirkaissut näkymän ristiriidasta ellen tietäisi näiden olevan liito-oravien välilaskupaikoiksi istutettuja. Orava parat! Muualla tien varrella istutettu kasvillisuus oli varsin niukkaa; paikka paikoin pieniä (n.50 cm korkeita) mäntyjä istutettuina ryhmiin, jotka myös olivat suurimmaksi osaksi pystyyn kuolleita. Jossain kallioleikkauksen edessä oli muutama pihlaja istutettuna.

Todella ihmetyttää mitä on haettu noin rankalla muotokielellä! Tokihan se matka-aika lyheni hieman, vaikkakin tunneliosuuksilla oli 80 km:n rajoitus. Silti taidan ensi kerralla putkahtaa sinne vanhalle tielle ja nauttia maisemista.

Tiehallinnon sivuilta löydät lisää tietoa tuosta tien pätkästä ja sen vaikutuksista ympäristöön. Siellä on myös 3D-mallinnettu video noista tunneleista ja tunnelikäyttäytymisestä.

Verge – 16

Pisti sitten pitkä viikonloppu ja virtuaalinen loman alku unirytmin totaalisesti sekaisin, kahdet päikkärit ja sillein! Toisaalta tänään on oikea Juhannus, ja taivas monen kirjava; kai sitä siis voi valvoa:

- raparperitaivas -

Sunday Classic – juhannusyön taikaa (210609)

Juhannusyön taikaa teemasoittoon The Mellow Kings, olkaa hyvä:

- with all of my heart -

Sunday Classic – viikkoteema

Keskiyön auringon kunniaksi poikkeuksellisesti tästä päivästä auki oleva Sunday Classic -teemasoitto:

Keinuvin sävelin toivottelen kaikille:

Sunday Classic – 140609

Tämä biisi on soinut lähes koko viikon mielessä, taisi jostain radiosoitosta jäädä pureksittavaksi. The Beatlesien ‘Rubber Soul‘ albumilta löytyvä ‘In My Life’ on vuoden 1965 parhaimmistoa ja kestää kuuntelua vielä varsin mallikkaasti (kuten kaikki Beatlesit). Biisi on jälleen Lennonin ja McCartneyn käsialaa, tosin ilmeisemmin enemmän Lennonin sillä se kertoo hänen lapsuuden muistoista. Tarina kertoo Johnin koulubussimatkasta pitkin Liverpoolin katuja ja niihin liittyvistä muistoista. Ehkis tämä on sopiva biisi jälleen yhden muuton alla soitettavaksi

- In My Live -

‘In My Life’ löytyy sijalta 23 Rolling Stone -lehden kaikkien aikojen biisilistalta.

Nyt sitä taas saa

Morganismin kesä aukeaa tänään klo. 12:00!

Menoksi kaikki!

Tarjolla komeaa Outside Art -teoksia ja kaikkea hauskaa

Lepis suosittelee niin lapsiperheille kuin itsekseen matkaaville ja kaikille siltä väliltä.

Morganismi on avoinna 13.6 – 30.8. 2009  viikottain torstaista sunnuntaihin  klo. 12 – 18 ja tilauksesta muuten.

down to the bone

Kuulumisia

Nyt on kuulkaas puunattu niin että joka pinta kiiltää ja villakoirat karkoitettu nurkista lymyämästä.

Rannetta kolottaa. Onnistuin ilmeisesti jonkin sortin jännetupin tulehduksen siihen kehittelemään. Turvotuksesta päätellen.

Nyt en siivoa enää ikinä!

Sen verran kävin ulkona, että huomioin nämä kaunokaiset tänään

Tässä asunnossa

Enkä malttanut olla photoshoppaamatta…

Uusi kämpää odottaa muuttokuormaa kuun vaihteessa, joten silloin tämä blogi saattaa hiljetä hetkellisesti. Riippuen Soneran aktiivisuudesta. Mutta jos viime kertainen vielä muistetaan, niin aikaa yhteyden luomiseen taas menee.

Sunday Classic ja loma

Sunnuntaiklassikot eivät jää kuitenkaan kesälomille. Ajattelin ajastuksella hoidella homman niin, että kaikki halukkaat pääsevät linkittämään biisinsä aina sunnuntaisin. Hyvinhän te tuolla pärjäätte ilman moderaattoriakin. Ja kai sitä sen verran nettiin jossain välissä pääsee, että vian sattuessa sen pääsee muutaman päivän säteellä korjaamaan.

Homma jatkuu

Seuraavaksi iskeydyn ilta-askareina kaappien tyhjennykseen. Jokohan sitä hannoisi heittää menemään (viedä kirpparille ja yleishyödyllisiin keräyksiin jotain roinaa ja etenkin vanhoja vaatteita…?)

Ja WP ei edelleen anna linkittää kuvia blogiin, joten tämä on poikkeuksellisesti postattu Explorerista… Yäk!

Sunday Classic – 070609

Sen verran iso likasangollinen sitä itseään rävähti niskaan takavasemmalta tässä viikko sitten ja ajattelin soittaa sen pois painamasta tämän The Who:n ‘Behind Blue Eyes’ -biisin myötä. Mieli on jo sen verran kuitenkin tässä puunatessa vetreytynyt, että tämän hetken fiiliksiin sopii paremmin tämä:

Tätä katsellessa ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle

‘Baba O’Riley‘ löytyy vuoden 1971 ‘Who’s Next‘ -albumilta. Tosin biisi on kirjoitettu jo Tommy-rock ooppera albumille 1969, mutta julkaistiin vasta myöhemmin. Se olisi ollut myös yksi kantavia biisejä Pete Townshehdin ‘Lifehouse‘ – rock oopperassa, jonka hän hyllytti ‘Who’s Next’ -albuminen tekemisen myötä. Rolling Stone -lehden 500:n tärkeimmän rockbiisin listalla tämä on yltänyt sijalle 340.

(Ja on tämä hankalaa käydä lisäämässä video tuolla toisessa ohjelmassa… )

unta ja puunausta

Stressinpoistoviikkoa olen hiljakseen vietellyt suursiivouksen ja nukkumisen merkeissä. Uni alkaa olla jo normaalin levollista ja mieliala huomattavasti leppoisampi. Pienimuotoista puuhastelua sellaisten kotiasioiden ääressä  joita ei ole koko talvena tullut harrastettua (olen jopa avannut telkkarin kaksi kertaa!). Lukemaan ei vielä pysty, mutta eiköhän se tästä ennen kesälomia ala sujumaan. Tällaista stressihuippua en ole ennen kokemnut, kuulluit vain ymmärtämättä kuulemaani, että ei pysty enää rekisteröimään lukemaansa. Nyt sen sitten tietää miltä kovalevyistä tuntuu.

Duuniviikosta selvisin onneksi puhumalla; tavaten ihmisiä, haastatellen ja neuvotellen. Paperit sain jättää rauhaan ja tietokoneen lähes oman onnensa nojaan. Iltapäivisin selvisi kotiin ihmisten aikoihin ja päiväunet ovat maittaneet. Kohta puoliin voi jo alkaa tekemään kesälomasuunnitelmia. Kesä siis tulkoon!

Word Press ei edelleen anna laittaa kuvia tänne Firefoxin kautta. Ilmoittivat vian olevan tunnettu ja korjaustoimenpiteiden työn alla. Liittyy jotenkin Google Gearsiin. Kävin ottamassa sen pois päältä, mutta ei auttanut. Seuraavaksi täytynee kokeilla sen pakottamista uudelleen asennukseen. Explorerin käyttöön otto tuntuu jotenkin ylivoimaiselta, kun kaikki internet toiminnot on keskitetty Firefoxin puolelle. Joten kuvatonta aikaa tässä blogissa vielä jonkin aikaa. Ehkä.

Musiikki ja hyvinvointi

Hirlii laittoi tuolla edellisen postauksen kommenttilootaan linkin Ylen Areenan lehtikatsaukseen, jossa kerrotaan musiikin vaikutuksesta hyvinvointiimme.

Pätkässä kerrotaan seuraavaa Kotiliedessä ilmestyneestä tutkimuksesta:

Kuunteletko raskasta hevimetallia vai kevyttä klassista? Sama se, sillä lempimusiikkisi vaikuttaa aivoihisi ja parantaa oloasi.

Dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopiston psykologian laitokselta kertoo, että parhaiten musiikin ihmeellinen kyky vaikuttaa aivoihimme ja mielialaamme käy selville tästä esimerkistä:

Tutkijat pyysivät koehenkilöitä tuomaan laboratorioon lempimusiikkiaan. Kun musiikkia soitettiin, se sai aikaan voimakkaita reaktioita isojen aivojen niin sanotuissa syvissä osissa. Aiemmin oli luultu, että vain hyvin voimakkaat ärsykkeet, kuten kauhu- ja pelkotilat tai orgasmi aktivoisivat näitä aivoalueita.

Se, että musiikki herättää nämä alkukantaiset aivojemme osat, paljastaa musiikista paljon. Mikään muu taidemuoto ei synnytä vastaavia reaktioita.

Musiikki muuttaa muun muassa aivojen välittäjäainepitoisuuksia, jolloin musiikin aikaansaamat signaalit välittävät viestiä aivojen syvistä osista muualle kehoon siitä, että nyt ollaan menossa kohti positiivisia asioita.

Elimistön liikeaktiviteetin lisääntyessä koko kehomme reagoi: verenpaineemme laskee, hengityksemme syvenee ja ruoansulatuksemme vilkastuu. Voimme musiikkia kuunnellessamme, laulaessamme tai soittaessamme kokonaisvaltaisesti paremmin kuin ilman musiikkia.

Musiikin kuuntelu vaikuttaa myös postitiivisesti työtehoon, erityisesti avokonttoreissa työskenneltäessä keskittymiskyvyn pysyessä vakaana.

Tottahan tämä kaikki, tosin musiikin laadulla ja artistilla on suuri vaikutus mielialaan. Onhan meillä kaikilla varmasti ne alakulopäivien musiikit, kuten myös reippaampien aikojen räväkämmät biisit. Luovuuden hetkiin sopii taas aivan tietynlainen musiikin laatu. Inhokkisunnuntai osoittautui siinä mielessä hyväksi teemaksi, että silloin tuli syvällisemmin jo mietittyä miksi jotain inhoaakin. Olisi tämä elo varmasti omituista ilman musiikin tuomaa iloa elämäämme.

Sunnuntaiklassikoista on siis muodostunut eräälainen hyvänolon saareke sunnuntai-aamuihin.

Miten paljon sinä käytät tietoisesti musiikin voimaa elämässäsi?