‘Kulttuurikiertue’ – Osa 1: Poikkeama

Kulttuurikiertue Keski-Suomen lomalla alkoi Jyväskylässä sijatisevan Galleria Harmonian näyttelyantiin tutustuen. Galleria Harmoniassa on esillä osa Jyväskylän taidemuseon tämän kesäisestä ‘Graphica Creativa 2009′ -näyttelyn töistä: projektit ’1->2->3->4′ ja ‘Uusi maailma‘.

‘Graphica Creativa’ on vanhin Pohjoismaissa järjestettävä grafiikkanäyttely. Jyväskylässä se on nyt kahdettatoista kertaa. Tämän vuoden teemana on taidegraafikkojen yhteistyö. Teoksia on esillä niin Galleria Harmoniassa (Hannikaisenkatu 39) kuin Keski-Suomen Taidemuseon Holvissa (Kauppakatu 23).

’1->2->3->4′

Galleria Harmoniassa ihastuin ikihyviksi tähän erittäin mielenkiintoisella tavalla toteutettuun ’1->2->3->4′ – yhteistyöprojektiin. Projektissa on mukana taiteilijat Elisabeth Hobbs (Iso-Britannia), Joy Gerrard (Irlanti), Veronique La Perriere M. (Kanada) ja Anna Ruth (Kanada, nykyisin Suomi). Projektissa jokainen taiteilija valmisti kolme teosta, joista jokainen lähetti yhden jokaiselle mukana olevalle taiteilijalle. Jokainen taiteilija jatkoi teosta ja lähetti sen sitten seuraavalle taiteilijalle. Näin teokset kävivät jokaisen taiteilijan työpöydällä työstettävänä ennen esille pääsyä. Jokaisessa kahdestatoista teoksessa näkyi selkeästi, mutta veikeällä tavalla, eri taiteilijoiden kätten jälki. Pidin kaikista töistä niiden selkeyden ja kekseliäiden yksityiskohtien vuoksi. Useamman eri taiteilijan töiksi ne olivat yllättävän minimalistisia.

- kollaasi Projektista ’1->2->3->4′ -

Koska en edelleen tiedä kuinka taiteilijat suhtautuvat töidensä esittelyyn blogeissa, koostin tuon kollaasin ottaen pieniä palasia noista teoksista esille. Lisäsin päälle projektin kuvauksen eli kuinka työt liikkuivat postin mukana taiteilijalta toiselle. Jospa näin saisin herätettyä mielenkiintonne mennä katsomaan teoksista muodostuvaa kokonaisuutta.

Osassa näitä teoksia oli käytetty uudella innovatiivisella tavalla myös minulle tuttua ‘ainesosaa’ ajalta jolloin vielä piirsin paljon käsin. Taitaapa vieläkin lojua jossain nurkissa… Tuo tuttuus myös viehätti valtavasti. Samaten tuo idea kierrättää teoksia taiteilijalta toiselle. Loistava idea!

Aukioloajat:

Graphica Creativa 2009 Galleria Harmoniassa 12.6 – 30.8.2009. Avoinna ti – su 11-18. Vapaa pääsy.

Graphica Creativa 2009 Keski-Suomen taidemuseon Holvissa 12.6 – 27.9.2009. Avoinna ti – su 11-18. Pääsymaksu 5 euroa, perjantaisin ilmainen sisäänpääsy.

madeko?

- harmaata graniittia -

Ollakko vai eikö olla?

Sinne missä ei puut kasva

Jyväskylään oli ilmaantunut aivan huikeaa katuvalaisindesignia:

- sinne missä puut ei kasva -

Jyväskylän keskustan kävelykatua oli jatkettu kiertokulmaisesti uudella aukiolla, nimeltään Kauppalaispiha. Tämä Jukka Korpiheteen muotoilema hauska valaisin löytyy kavereineen sieltä.

Tuon aukion funktiota en välttämättä taas ymmärrä, sillä sehän on näin vain läpikulkupaikka. Ja noilla kulmilla on paikasta A päässyt paikkaan B tähänkin asti sujuvasti ja vieläpä sisätiloissa! No ehkäpä kaupunkikeskustan viihtyisyys vaatii tällaisten tilojen uudelleen järjestelyä ja siistiytymistä. Olihan sinne myös ilmaantunut pari uutta terassia. Niitä kun Jyväskylässä ei ole muka riittävästi! Valmistuttuaan lopullisesti tuo aukio on varmasti miellyttävämpi paikka istua terassilla kuin kävelykadun varteen pykätyissä karsinoissa. Nehän ovat niin lähelläkin toisiaan, että vanhan sanonnan ‘huudella vieraisiin pöytiin’ merkitys häviää, kun siellä voi huudella vieraille terasseille!

Oikeasti kyseessä on oiva parannus keskustan ilmeeseen ja turvallisuuskin kohenee noilla kulmilla huomattavasti. Mutta nyt on sitten mun ensimmäinen pussausmesta kadonnut lopullisesti

tuliskohan se syömään…

Täällä blogistaniassa on jo useampaan otteeseen epäilty meikäläisen ruoanlaittotaitoja, tai ei ehkä niinkään taitoja vaan niitä lopputuloksia. Tänään saamme herkkuhetken suoraan Lepiksen gurmeekeittiöstä ja aivan omalla kehittämällä reseptillä.

Näin se menee:

Viipaloidaan muutama Muorin luomusti kasvattama uusi peruna, kuullotetaan kevyesti ja asetetaan uunivuokaan.

Päälle ripotellaan valkosipulin palasia. Valkosipulia menee kaikkinensa 5 -6- kynttä (tai enemmän).

Seuraavaan kerrokseen silputaanMuorin luomumangolgin lehtiä ja viipaloidaan auringonkuivattuja tomaatteja (poista ylimääräinen säilöntäöljy ennen pippuamista).

Mukaan ripotellaan jälleen valksipulinpalasia. Ja seuraavaan kerrokseen itse kuivattua nokkosta.

Seuraavaan kerrokseen viipaloidaan Muorin luomukesäkurpitsaa ja päällimmäiseksi asetellaan loput perunaviipaleet.

Kastikkeeksi Tomaatti ja Väimeren yrtit – Creme Bonjouria, johon lisätään vielä pippurisekoitusta, chiliä ja tinjamia. (Ei niissä ole koskaan riittävästi mausteita!)

Vuoka uuniin ja mangoldin varret pakastimeen.

Voidaan tarjota kalan kanssa tai ilman.

Ja on muuten herkullista! Tosin seuraavaan versioon teen kastikkeeksi munamaidon, jonka maustan itse. Tuo valmiskastike oli liian kermaisan oloinen.

Että vieläkö on epäilyksiä…

Mangoldi eli lehtijuurikas (Beta vulgaris var. cicla) on äärettömän herkullinen kesäisten ruokien raaka-aine. Sitä voidaan käyttää vihreässä salaatissa lehtineen, mutta mielestäni sen maku korostuu wokattuna. Käytän sen lehtiä myös leivontaan ja varren palasia keitoissa. Mangoldi on hyvin pinaattimainen kasvi ja siitä tulee myös herkullista piirakkaa. Nitraattia siinä on jonkin verran, joten pakastettavat osat olisi syytä ryöpätä. Toinen ‘haittapuoli’ näin henkilökohtaisena kokemuksena on, että se poistaa nestettä aika reippaasti.

Sunday Classic – 260709

Täytynee vaihtaa valkoiset mustaan, kun kerran näin komeasti laulelevat pitkistä ja viileistä naisista mustissa koltuissaan. Jaa, ei käy. Siinähän lauletaan todellakin koltusta. Eikö vain:

- Long Cool Woman in a Black Dress -

Näin naisten viikon jälkimainingeissa sopii soittaa The Hollies -yhtyeen vuoden 1972 hittibiisi. Tämä löytyy Distant Light -albumilta, joka ilmestyi jo bändin kovimman suosion loppupuolella. Bändin pitkäaikainen solisti, Allan Clarke, esiintyi viimeistä kertaa tällä albumilla. Itse asiassa ‘Long Cool Woman in a Black Dress’ julkaisiin singlenä vasta Allan Clarkin lähdön jälkeen ja biisin nousu USA:n listoilla kakkoseksi sai hänet palaamaan ruotuun. Tämä on muuten ainoa The Hollies biisi, jossa ei kuulla taustalaulajia.

Löysin Heilan

Hellou,

Kotona jälleen. Mukava reissu vanhoille kotikulmille takana. Ohjelmassa kulttuuria, lepoa, kulttuuria, shoppailua, kulttuuria, hyviä ystäviä, kulttuuria ja Heila! Mutta mitäs minä tässä turhia kertoilen, tehän tiedätte jo HaloEfektin blogista mitä olen puuhaillut menneen viikon (Lähes.)

Kotimatkalla poikkesin Heinolassa Heilaa katsomassa. Matkaan tarttui kaikenlaisia herkkuja:

- raakaherkkuja -

Tuo Heila on aika hyvä kauppa sopivasti matkan varrella. Siellä myydän lähituottajien puhtaasti tuottamia ruokatarvikkeita, niin raaka-aineita kuin jatkojalosteita. Hyllyistä löytyy mm.  jauhoja, lihaa, kalaa, vihanneksia, leipää ja paikalla tuotettua marjaviiniä. Ja niin hyvä palvelu, että kysyissäni mitä viiniä suosittelisitte meikäläisen salaisella reseptillä tehdylle raparperipiirakalle, niin hetken harkinnan jälkeen Viinimestari suositteli tuota Pihamaan Tyrniviiniä! Olihan sitä sitten ostettava, kun on raparperiakin matkassa Muut tärkeät ainekset lähiviikkojen leipomuksiin löytyivät jauhohyllystä, eli luomu sämpyläjauhoja sekä luomuspeltti hiivaleipäjauhoja. Herkutteluhetkiin nokkosnauhapastaa ja tyrnirouhetta puuron päälle. Kyllä taas kelpaa!

Heila sijaitsee 4-tien (Lahden moottoritie) varrella ABC-liikennemyymälän pihapiirissä siinä Heinolan kohteilla. Näytti siinä olevan muitakin kauppoja. Siihen on helppo poiketa. Suosittelen.

Sunday Classic – 190709

Little River Bändiä jälleen. Lupasin viime marraskuussa palata asiaan aina silloin tällöin. Nyt tuli sopiva hetki tälle biisille:

- Cool Change -

‘Cool Change’ oli vuonna 1979 ilmestyneen ‘ First Under the Wire‘ -albumin suuria hittejä. USA:n Billboard listoilla se nousi tuolloin sijalle 10. Minusta se on vain yksinkertaisesti hieno biisi! Tuo live versio ei ehkä ole laadullisesti niitä parhaimpia, mutta voit käydä kuuntelemassa laadukkaamman täällä. Siellä on muuten aika hieno videon pätkäkin.

illaksi perillä…

Olisikohan sitä illaksi perillä, jos nyt alkaisi pikkuhiljaa kadota…

- savanni -

… tai no, kai sitä on tiskattava ensin. Ei minnekkään savannille, mutta kuitenkin kohti rehevyyttä! Tai ainakin monimuotoisempia herkkupatoja

Pieni pyrähdys keskiseen Suomeen ei aiheuta muutoksia sunnuntaiohjelmaan. Sunday Classic -linkkilista on avoinna ja oma biisini putkahtaa ilmoille huomenna omia aikojaan ajastettuna.

Palaan, sitten kun palaan. Ennemmin tai myöhemmin. Riippuu keleistä.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

Ai satatuhatta!

Kauneus on katsojan silmässä

Pitihän ne käydä katsastamassa, kun kerran kaikki muutkin kävi. Siis ne Kaisa Korven Eeden VI -tilateoksen 100 000 gerberaa Helsingin Rautatientorilla.

- 1, 2, 3…117…5431…13201…99998, 99999, 100000 -

Hesarissa Taiteilija Korpi kertoo haluavansa taideteoksellaan kiinnittää huomiota ympäristön viihtyvyyteen ja luonnon vaikutukseen ihmisen hyvinvointiin. Tätä kohtaa en aivan ymmärtänyt, mitä tekemistä kasvihuoneessa lisävalotuksen avulla kasvatetuilla leikkokukkien emotaimilla on luonnon kanssa! Ei nähdäkseni yhtään mitään. Toki jonkinsortin ekologinen ajattelumalli tässä toteutuu, koska Turkulainen Lepolan puutarha oli lahjoittanut gerberat teokseen vaihtaessaan emotaimikasvustonsa, kuten tekee aina muutaman vuoden välein. Teoksessa kukat toki toivat iloa ja viihtyisyyttä usealle kaupunkilaiselle sekä turistille, toiset menivät kananlihalle. Ja siellä surranneista kameroista päätellen, myös usealle kuvaavalle. Myös ruukkujen jakaminen kaupunkilaisille teoksen päätyttyä on ilahduttava teko. Olisi ollut sääli, jos nuo olisi tuolta kauhakuormaajalla roudattu kaatopaikalle. Luontoa sanana, en kyllä tämän teoksen yhteydessä käyttäisi. Eihän gerberat ole meillä edes kesäkukkina käytettyjä, vaan jostain (tod.näk. Hollanista) tuotuja leikko ja ruukkukasveja.

Mitä sitten ympäristön viihtyvyyteen tässä tapaukessa tulee, niin Helsingin Rautatientori on hoitoluokitukseltaan varmasti niitä ykkösalueita mitä tästä maasta löytyy! Torit ja aukiot kuuluvat kaupunkisuunnitteluuan ja torien ympärille kaupungit aikoinaan syntyivätkin. Tosin tämä tori oli alunperin kaavoitettu rakennuskäyttöön, mutta rautatieaseman myötä se päättettiin jättää aukioksi. Rautatientori on nykyisin varsin merkittävä erilaisten tapahtumien pitopaikka, eikä mitenkään epäviihtyisä. Olisiko tämä teos sitten pitänyt vielä johonkin lähiöön, jotta viihtyisyysaspekti olisi noussut potenssiin. Tuskin, eihän sitä olisi kukaan nähnyt.

Kaupunkiluonnolla, niin luontaisesti levinneellä kasvillisuudella kuin istutetuilla puilla ja pensailla, onkin sitten varsin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ne sitovat pölyä ja ilmansaasteita (täysikokoinen puistolehmus sitoo 9 kg hiukkasia/vuosi), luovat varjoa, niillä on kaupunkikuvallinen ja arkkitehtooninen merkitys, ne vaikuttavat meidän psyykkeeseen ja hyvän olon tunteeseen ja erilainen kasvillisuus kaupunkiympäristössä toimii myös ekologisena käytävänä pieneliöille, linnuille sekä nisäkkäille. Sain tässä hiljattain lahjaksi Arto Kurton ja Leena Helynrannan kirjoittaman kirjan ‘Helsingin kasvit‘ ja siinä kerrotaan, että Helsingissä kasvaa nykyisin viljelemättä hieman yli tuhat putkilokasvilajia. Tuo on varsin suuri määrä kaupunkioloihin meidän leveysasteilla! Luonnon monimuotoisuutta siis löytyy kaupunkiympäristöstä aivan ‘omasta takaa’.

Taidetta – joka tapauksessa

Taide-elämyksenä ‘Eeden VI’ oli, teoksen hetkellisen luonteen omaisesti, hetkellisesti viihdyttävä. Gerberat ovat kauniita, mutta varsin yksitotisia kasveja. Lajikevalikoima oli suuri, ainakin toistakymmentä eri lajiketta, ja värikirjo näyttävä. Gerberoiden asettelu labyrinttimäiseen muotoon loi mahdollisuuden päästä lähelle noita erivärisiä kukkia. Tosin olisi ollut hauska nähdä teos ilmasta käsin. Silti otan gerberat mieluimmin marraskuun loskassa maljakkoon piristämään tuota pimeyttä.

Linkkejä:

Kasveja ja Kulttuuria

Kaupunkiluonnossa

Komeita gerberakuvia Preivillä ja Susupetalilla

luontokuvia ja tekniikkaa

Olemme saaneet kotimaisen kasvikuvaukseen ja niin kuvaustekniikkaan kuin kuvankäsittelyyn liittyvän uuden blogin iloksemme. Oulun seudulla vaikuttava PlantPhotoBlogin, Kuvia puistoista ja puutarhoista ja Kuvaannollista-blogien Lassi on perustanut tämän kutkuttavan mielenkiintoisen blogin yhdessä vaimonsa Leenan kanssa.

Olen pitkään ihaillut pääasiassa Lassin julkaisemia kasvikuvia, mutta myös Leenan kuvankäsittelytaitoja on väläytelty noissa yllämainituissa blogeissa. Nyt tässä uudessa blogissa yhteistyö on ottanut harppauksen uuteen suuntaan. Viime aikoina Lassin kuvat ovat muuttuneet pikkuhiljaa kokeellisiksi taidekuviksi ja tämä uusi blogi on suoraa seurausta tuosta iloittelusta. Leena on kehittänyt kuvankäsittelytaitojaan lisäopinnoilla ja on alkanut myös kuvaamaan kasveja tämän kesän aikana. Blogissa käsitellään kasvikuvauksen tekniikoita sekä kuvankäsittelyn suomia mahdollisuuksia tehdä hyvistä kuvista vieläkin upeampia taideteoksia.

Käykääpä kurkkaamassa CombiPhotoBlogin antia tästä linkistä! Kaunista ja mielenkiintoista! Inspiroivaa!

flower-power

Kenen idea se oikein oli, että aloitan kuvaamaan niitä luonnonkasveja ja samalla yritän opetella tunnistamaan niitä??? Eihän tästä tule mitään! Tänäkin iltana olen tuntitolkulla yrittänyt tunnistella ja koska kesken ei voi jättää, niin löydettävähän se oli! Alku vaikuttaa aina varsin helpolta; tämähän on joku tädyke… aukaisen kasvion ja boom! Tiedättekö kuinka monta tädykettä meillä kasvaa, kysyn vaan! Aikasen monta, on kuulkaas lehtoo, orpoo, pohjan, vapua, loistoo, mätästä, rohtoo, nurmee, vuoree, luhtaa, ojaa, etelää, konnaa, vettä, tahmaa, ketoo, kevättä, hoikkaa, muukalaista, peltoo, kiiltoo, himmeetä, persialaista, kaukasialaista, murattia, rantaa, tähkää ja puutarhaversiot päälle! Vaivalloisen tunnitamisen jälkeen toteankin postaamakseni aikomani kuvan olevan aivan paska!

- paskakuva -

Kirjahyllystä löytyy metrin verran kasvikirjoja ja silti tämä on äärettömän vaikeaa. Niitä on jo sen verran että viime viikolla kuulin kommentin: “Kirjahyllyä katsellessa luulisi jonkun ituhipin asuvan täällä”! Nettikasvioilla ei oikeastaan tee mitään, sillä suurimmassa osassa kuvat ovat varsin pieniä ja huonosti luettavissa. Joten ei auta kuin turvautua noihin kirjojen teksteihin kuten: saattaa olla paljas tai karvainen, ehytlaitainen tai matalahampainen, lapa puikea – pitkulainen tai usein herttatyvinen, isoryhäinen – luiskahampainen… arrrghhh… vähemmästäkin epämääräisyydestä sekoaa.

Miten ihmeessä mä olen jokus saanut jonkun luonnonkasviherbaarion kerättyä, tunnistettua ja vielä hyväksytettyä! No syötin sille sijaiselle, joka joutui sen tarkastamaan vakkari maikkojen kieltäydyttyä kunniasta (kai ne tiesi sen olevan aivan luokattoman huonon), sen vanhan stoorin lapsuuden traumoista. Osahan teistä on tämän jo kuullut, joten nyt voi lopettaa lukemisen. Lapsuuden traumat luonnonkasvien suhteen tulevat tietysti siitä, kun joka talvi minulle siellä pienessä keskisuomalaisessa kylässä luvattiin kesälomamatkaa Helsinkiin ja Linnanmäelle, kesän koittaessa löysin itseni jostain lapista itikoiden syötävänä prässäilemässä pakettiauton perässä kasveja serkkujen herbaarioihin. Ja vieläkään en ole päässyt Linnanmäelle!

Edit 14.7.2009 Vaiheinen kirjoittaa muuten luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen puolesta asiaa.

Color picker pen!

No kaikkea ne keksivät! Korealainen suunnittelija  Jinsu Park on kehittänyt tällaisen värinnoukkimakynän:

Ensiksi noukitaan haluttu väri vaikkapa luonnosta.

Ja sitten piirretään. Paperille.

Tekniikka on jotakuinkin sama kuin kuvankäsittelyohjelmien ‘color picker’ -työkalussa. Tässä kynän päässä oleva sensori skannaa kohteesta halutun värin ja sovittaa sen vastaamaan RGB-värimallin värejä, jotka ovat jo ohjelmoitu kynään.

Olisihan se jännä ja varmasti tuota käyttäessä piirustusreviiri laajenisi värien metsästyksen myötä. Tosin homma saattaisi käydä hieman hitaaksi. Tässä huushollissa väriskaala on sen verran yksitotinen, että metsästysmatkalle joutuisi aika äkkiä

Photos by Designboom

Edit klo 23:39 Voi kun joku vielä keksisi vastaavan vekottimen joka tunnistaisi kasvit!!!!

Sunday Classic – 120709

Ja nyt jotain aivan muuta. Tosin jakamme vuoden 1984 konserttielämyksillä, sillä tämä tuli nähtyä 11.7.1984 Red Rocks Amphiteatterissa. Teinköhän mä mitään muuta sinä kesänä kuin kävin konserteissa… mnnn…!  Päivä oli kaunis ja helteinen, joten päätimme lähteä picnikille amphiteatterin penkeille jo aamusta. Eväänä oli hyviä juustoja ja leipää, tai en minä siitä ruoasta niin muista, mutta ainakin iso termari täynnä tuoremehulla lantattua valkoviiniä salakuljetettiin konserttipaikalle. Se muuten osoittautui varsin petolliseksi janojuomaksi heinäkuun helteille Aikaisesta ajankohdasta johtuen saimme istumapaikat jo heti toisesta rivistä katsomoa ja päivän aikana saimme kuulla sound chekin ja pääsimmepä jutustelemaan bändin jäsentenkin kanssa. Nimmaritkin taitavat olla jossain jemmassa. Valitettavasti YouTubesta ei löydy kaikkia heidän biisejään, mutta tässä The Manhattan Tranferin ehkä suurin hitti vuodelta 1980:

- Birdland -

Birdland on alun perin The Weataher Reportin esittämä biisi vuodelta 1977. Biisin on säveltänyt Joe Zawnul ja sanoittanut Jon Hendricks. Alun perin biisi oli instrumentaalisävellys ennen The Manhattan Tranfer versiota. Bändi sai Grammyjä esityksestään vuoden 1980 palkintojen jaossa.

Bändi näyttää olevan Euroopan kiertueellä tällä hetkellä. Ja eikös tuo ole käynyt Suomessakin useampaan kertaan. Wikipedia näyttää tietävän ainakin yhdeksän konserttia täällä meillä. Minä olen tainnut nähdä kolme kertaa livemä.

verge – 17

Parveke pohdituttaa. Alkaisi olla sen aika saada kesäinen ilme, mutta… mutta… sinne taitaa olla aika hankala ripustaa mitään. Jostain kun saisi muutaman pitkän heinäseipään… No, ehkä nyt ensiksi pari pelargoniaa

- seiväsnippu -

Huusholli alkaa sisältä siis olla siinä mallissa, että joutaa jo ajattelemaan ulkoisia seikkoja. Täällä alkaa näyttämään jotakuinkin ihmisasumukselta. Ensimmäiset vieraatkin on jo kestitty. Pientä järjestelemistä ja pari keikkaa alakerran varastoon, niin voin olla varsin tyytyväinen. Voisipa ajatella aloittavansa lomailun vihdoin. Hyvinhän tuo on huvennut tähän muuttohässäkkään. Ensi viikolla voisi ajatella joku päivä suuntaavansa keskiseen suomeen. Ensiksi täytyy huilata hieman. Ainakin huomisen aion nukkua koko päivän. Joka paikkaa kolottaa tällainen resuaminen! Tuntuu silti aika hyvältä

Käsityöläisyys kunniaan!

Mihin ovat kadonneet vanhat kunnon käsityöläisammatit, kuten verhonipsuasentajat?

- roikkumattomat -

Tai ehkäpä pitäisi kysymäni, miksi jokaiselle vuosikymmenelle pitää kehitää uudenlaiset verhokiskot! Hämmästykseni oli suuri kun näitä metsästäessäni totesin ne ensiksikin äärettömän vaikeiksi löytää ja toiseksi myivät erillisissä pusseissa nuo kiskoon viritettävät osat ja ne nipsut! Tässä vaiheessa meikäläisen saituus sai tietysti sairaalloisia piirteitä ja ostin vain nuita pujotettavia, sillä nipsuja löytyy ennestään jos jonkinlaisia. Ei tosin tuolla ujutuksella riittävästi. Näprääminen on kivaa!