Kolesterolia, perkele!

Anteeksi kielenkäyttöni, mutta nyt kyllä sieppaa!

- japanilaisia lehtivihanneksia Muorin kasvimaalla eilen -

Väittävät, että minulla olisi jotain kolesterolia sisuksissani. Pah! Tälläisella ruokavaliolla eivät voi kolesteroliarvot olla edes hieman koholla, kuten nyt väittävät! Enhän minä edes syö sellaisia kovia rasvoja, roskaruokia tai punaista lihaa. Miten tästä yltiöterveellisestä ruokavaliosta muka tiristät mitään haitta-aineita enää irti. Juustoakaan en ole syönyt vuoteen. Meinasi tulla lääkärin kanssa nokkapokkaa ja kun se vielä alkoi horisemaan jostain pillereistä. Eh-ei, minä en sellaisiin koske. Niistähän tulee kuulemma kipeäksi ja huonovointiseksi. Muorikaan ei enää sellaisia syö, kun laihdutti lähes 30 kg ja urheilee päivät pääksytysten. Geeneistäkin lääkäri höpisi, mutta minullahan on hyvät geenit No, sitten tuo antoi periksi ja kehoitti miettimään tilannetta, jos ei kerran ruokavaliota voi enää paljoa säädellä. No, minähän mietin! Tämähän on nyt kuitenkin aivan joutavanpäiväistä hapatusta.

Voinhan sitä tietysti vaihtaa kaikki maitotuotteet soijavastaaviin, paitsi kahvimaidon. Tai no, voihan sitä lopettaa kahvin juonninkin.

Taidan siis aloittaa himokuntoilun, koska luomukonstein tästä on päästävä eroon! Tällaiselle ei voi antaa periksi!

Niin, ne muut arvot olivat aivan “kertakaikkisen hyviä”, lääkäriä lainatakseni.

Edit: 5.9.09 klo. 19:14 Korjasin ne kirjoitusvirheet pois täältä

Sunday Classic – 300809

Tänä sunnuntaina soitetaan hieman surullisemmalla nuotilla jäähyväislaulu hyvälle ystävälle. Lauantaina kävin saattamassa viimeiselle matkalleen lapsuudesta asti tärkeän ihmisen; hoitotädin, naapurin, kannustajan, elämän tielle ohjaajan. Ystävän, joka on pysynyt matkassa kaikki nämä kulkemani vuodet.

Päivän klassikoksi valitsin Karla Bonoffin kauniin haikean ‘Goodbye My Friend‘. Kappaleen on tehnyt tunnetuksi Linda Ronstadt, mutta se on alun perin julkaistu Bonoffin ‘New World’ albumilla vuonna 1988.

Goodbye my Friend, This one is for you:

I’ll see you again!

kiertueelle

Kiidän pariksi päiväksi pois näistä maisemista.

Blogitaukoa tiedossa.

Sunday Classic -sivun linkitys on avoinna odottaen sunnuntain muhkeita biisivalintoja

REIPPAAN RATTOISAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

‘kulttuurikiertue’ – osa 5: bongaa Morgan

Kesäloman kulttuurikiertueen viedessä Jyväskylän Kirkkopuistosta Vaajakosken Wanhan Woimalan kautta  Joutsan Haihatukseen, tuli usean taiteilijan työt tutuiksi matkan varrella. Löysin uusia ihastuttavia taiteilijoita heidän töidensä kautta. Hauskinta näyttelyantia oli löytää Morganin työt ja tunnistaa ne noista eri kohteisiin sijoittuneissa Kulttuurin kiertotien näyttelyistä.

Morganismi on myös yksi Haihatuksen järjestämän Kulttuurin kiertotie -näyttelysarjan kohteista, joten tämä kulttuurikiertueeni alkoi itse asiassa jo keväisellä Sysmän reissulla.

Morganismi on avoinna tulevana viikonloppuna viimeistä kertaa tälle kesälle, joten mars matkaan kaikki kynnelle kykenevät. Unohtumattomia elämyksiä tarjolla!

Morganismi on avoinna 30.8. 2009  saakka torstaista sunnuntaihin  klo. 12 – 18.

“Onkin tunnettu tosiasia, että samat ihmiset kiertävät kaikki mahdolliset taidenäyttelyt.”,  H. M. Juhani Hämeenjussi

♦ ♦ ♦

Kulttuurikiertue – osa 2: Kirkkopuisto

Kulttuurikiertue – osa 3: Wanha Woimala

Kulttuurikiertue – osa 4: Haihatus

Sunday Classic – 230809

Lisää pukuloistoa ja tanssiaskeleita! Susupetal vihjaisi viime viikon Sha na na -klassikon kommenteissa, että tuon bändin pojat olisivat toimineet tämän viikkoisen valintani esikuvina. No, katsotaan:

Village People oli 70-luvun mega-discobändi, joka soi ja soi joka tuutissa ja tanssilattialla helpohkon tanssibeatinsa ansiosta. Radiosoittoa tuo bändi tuntuu saavan yhä edelleen. Bändi oli aikoinaan yksi niitä ensimmäisiä tuottajan kasaamia, tietylle kuulijakunnalle ja tietyn tyylistä musiikkia esittäviä bändejä. Niitähän on vuosien saatossa tullut ja mennyt lukuisia määriä ja eikös tuo Idols-kisakin tavallaan kannattele samaisen formaatin siivillä.

Village People:ssa esiintyy stereotypioituja hahmoja tuon ajan (ehkä myöhemmänkin) amerikkalaisesta gay-scenestä: poliisi, intiaanipäällikkö, lehmipoika, raksamies, moottoripyöräraggari ja sotilas. Hahmoja on sittemmin kopioitu useisiin tv-sarjoihin ja elokuviin. Alkuperäiset jäsenet bändissä olivat: Victor Willis, Felipe Rose, Randy Jones, David Hodo, Glenn Hughes ja Alex Briley.

Y.M.C.A oli bändin kaikkien aikojen suurin hittibiisi vuonna 1979, se nousi USA:n listoilla sijalle kaksi ja euroopassakin usean maan listojen ykköseksi. Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen ylläpitämät hostellit saivat näin kyseenalaista kuuluisuutta maailman laajuisesti. Kyseenalaista siksi, että sanoitus on varsin vihjailevaa hieman toiseen suuntaa kuin yhdistyksen alkuperäinen missio oli. Yhdistys perusti suurkaupunkeihin hostelleja, tarjoten näin yösijaa ja hengen ravintoa kadulla asuville ja usein alkoholistuville nuorille miehille. Nuorten Miesten Kristillinen yhdistys sai alkunsa jo vuonna 1844 Lontoosta ja on sittemmin laajentanut toimintaansa useisiin suurkaupunkeihin ympäri maailman.

Y.M.C.A. on myös Cheerleader-ryhmien suosima tanssikuvio, jossa:

Y – Käsivarret levitetään ja nostetaan ylös

M – Kyynervarret taivutetaan Y-asennosta siten, että sormen päät kohtaavat rintakehällä

C – Käsivarret ojennetaan vasemmalle

A – Kädet nostetaan yhdessä pään yläpuolelle

Ja eikun tanssimaan kaikki!

Village People oli muuten ensimmäinen megaluokan konserttielämykseni joskus silloin kauan sitten Denverin McNichols-areenalla. Päiväystä en muista, enkä oikeastaan paljon muutakaan kuin että oli siinä Suomineito huuli pyöreänä tuota showta ihmettelemässä Kotisivujensa mukaan bändi näyttää edelleen olevan kiertueella.

Valokuvatorstai 136 – sateenkaari

Valokuvatorstaissa ihaillaan sateenkaaren värejä:

- Rainbow over Azores -

lepis goes wall

Voihan vitsit! Mun keittiölähikuvat ovat päässeet taidegallerian seinälle:

ihan isosti!

Ostaskohan noi…?

Ja kukkakuvistakin yksi on päätynyt ulkoscreenille:

Onks se noin iso….?

Kiitos Lumppujen ja Lureksien näiden kanssa voi taas mennä ilta, jos toinenkin Kuvasi galleriaan tai Morris Minin kylkeen saat tätä linkkiä seuraten

olipahan taivaallista

Nyt se ihme on tapahtunut! En ole kukkunut yömyöhään tällä viikolla lähes lainkaan. Todellisuudessa en ole aivan varma sopiiko tämä runsas nukkuminen minulle, tai pikemminkin niille muille. Eilen tipahdin jo heti yhdeksän jälkeen ja siinä tohinassa unohdin laittaa kellon soittamaan. Niinpä nukuin vielä tunnin ohitse vakio herätysajan! Siitä huolimatta, tai ehkäpä sen ansiosta olin ajoissa töissä ja jaksoin siellä vielä pari tuntia ylitöitä. Kotona on pölläytetty kämppä ympäri ja viikkosiivous sujunut leikiten, väsätty tuo kuvaja nyt olen jo tässä!

- uusi elämä -

Kamalinta oli, että pysyin pirteänä ja hyvän tuulisena koko päivän. Jaksoin kuunnella hymy huulilla kaikki utopiset paskan jauhannat ja siinä ohessa pyöräytää koko osaston alkusyksyn duunit uusiksi. Taisi siellä joku päivän mitaan jo kysyä napsimieni nappuloiden laatua ja kerrottuani tämän vain johtuvan riittävistä yöunista se herätti hilpeitä pään pudistuksia. No, eihän ne ole nähneet minua normaalissa energiatilassa, pirteänä, viimeisen vuoden aikana. Tästä on hyvä jatkaa. Öitä!

ps. tämä ilmeisesti tarkoittaa vähemmän notkumista netissä ja bloggailun keskittymistä viikonloppujen hujakoille… kai…

‘vesihiisi sihisi hississä’

Taas pisti säikkymään tämä internetin ihmeellinen maailma. Että minäkö roskapostin levittelijä!

Hups! Kommentisi oli tarkistimen mielestä roskapostia

Vuodatus.net:n kommentit tarkistetaan Akismet-roskapostitarkistimella, ja tällä kertaa Akismet oli sitä mieltä että kommenttisi oli roskapostia

Mutta ei hätä tämän näköinen! Saat helposti vielä kommenttisi näkyviin suorittamalla alla olevan tehtävän jolla todistat että et ole roskapostirobotti! Tämä myös tulevaisuudessa helpottaa kommenttien läpimenemistä!

Jos jostain syystä et tälläkään tavalla saa kommenttia läpi, lähetä sähköpostia osoitteeseen cencored (eli poistin tästä sen alkuperäisen osoitteen) viestin otsikkona “Kommentti #4787055 ei ole roskapostia!”. Muista kirjoittaa viestiin myös tekstiä, jottei ylläpito epäile viestiä automaattisesti lähetetyksi.

Syötä lauseesta “vesihiisi sihisi hississä” allaolevaan kenttään kolmas sana.

Toki minua hämmensi tuo kolmas sana. Tarkoitettiin kolmatta sanaa vai yhdysanan jälkeistä tulevan sanan jälkeen tulevaa sanaa… Otin riskin välittämättä matematiikasta ja hupsista heijaa kommentti kolahti läpi

Kuuleman mukaan Vuodatuksessa tehdään päivityksiä ja tämä on ilmeisesti sen toimenpiteen seurauksia. No hätä. Alkaa vain käydä aikamoiseksi askarteluksi tuo kommentointi, kun Bloggerikaan ei ole pariin päivään hyväksynyt OpenID-tunnistusta ja on joutunut kirjoittelemaan nimet ja URL:t erikseen. No, se ei minua lannista!

Valokuvatorstai – kesähaaste

Valokuvatorstai palasi kesätauolta kaipaillen kuvaa parhaista kesän fiiliksistä.

Parasta kesässä:

- auringon siivilä sateen jälkeen -

Sunday Classic – 160809

Woodstock – festivaaleilla soitettiin runsain mitoin hyvää musiikkia, joka ei koskaan yltänyt tuolle eilen televisiostakin nähdylle dokumentille vuoden 1969 festareilta tai viralliselle kokooma-albumille. Festareiden ilopilleriksi nousi Sha na na, joka löi itsensä läpi Amerikoissa tämän keikan myötä. Pojat olivat odotelleet festaripaikalla mahdollista esiintymislupaa aina tuohon kolmannen päivän auringon laskun aikoihin ennenkuin lupa heltisi juuri ennen Jim Hendrixiä. Mikä paikka iskeä koko kansan tietoisuuteen! Sha na naa on hyvä muistella tässä yhteydessä, sillä heilläkin on tänä vuonna 40-vuotta yhtyeenä mittarissa. Woodstockissa heitetty keikka oli vasta seitsemäs yhtyeen julkisesti tekemä esiintyminen yhtyeenä. Sha na na on koko uransa ajan esittänyt 50-luvun rock-klassikoita. Yhtye on toiminut esikuvana Grease-musikaalille sekä Happy Days -tv-sarjalle. Esiintyipä yhtye myös Grease -elokuvassa. Sha na nan oma tv-show pyöri jenkkiruuduissa vuosina 1977 – 1982 ja lukemattomina määrinä uusintoja myöhempinä vuosina. Minä tälläydyin viikottain telkkarin ääreen katsomaan tuota showta, oli mikä oli tai kuinka mones uusinta

Woodstock elokuvassa ja soundtracilla kuullaan Sha na nalta setin viimeinen biisi: At The Hop. Päädyin tänään vanhaan kunnon ‘A Teenager in Love‘, jonka alkuperäinen esittäjä oli Dion and the Belmonts, biisin ovat kirjoittaneet Doc Pomus ja Mort Shuman. Kirjoittajakaksikko on tunnettu useista 50 – 60 luvun klassikoista, kuten esim. Elviksen ‘Viva Las Vegas‘.

Sha na na yhtyeenä kiertää edelleen keikoilla ja viimeisin albumi, ‘ One More Saturday Night‘, on julkaistu vuonna 2006. Alkperäisiä jäseniä ei kiertuetta tekevässä yhtyessä ole enää jäljellä kuin kaksi ja muutenkin miehistö on vuosien varrella vahitunut varsin rivakasti. Jopa nelisenkymmentä miestä on esiintynyt yhtyeen riveissä vuosien varrella. Niin, puhutaanko tässä muuten yhtyeesä vai varieteesta?

‘kulttuurikiertue’ – osa 4: Haihatus

Kulttuurikiertueeni matka jatkui pienen huilaustauon jälkeen kohti Joutsaa, jossa sijaitsee tämän kaiken alku ja juuri: Taidelaitos Haihatus. Tuon violetin (virallisesti luumu) värisen talon auetessa eteeni, henkäisin ihastuksesta ja olin siltä istumalta myyty. Noin upean värisessä talossa täytyy olla jotain aivan erityistä. Ja ensivaikutelma ei pettänyt missään tutkimusmatkan vaiheessa.

Kulttuurin kietotien päänäyttely oli pystytetty Taidelaitoksen sisä- ja ulkotiloihin. Sisätiloissa taidetta oli kahden kerroksen verran erilaisissa galleriahuoneissa. Mukana oli useita kierrätysmateriaaleista oivallisesti työstettyjä teoksia, videoteoksia, kuulo- ja näköaisteja stimuloivia teoksia,  maalauksia sekä tilataidetta. Puutahasta ja pellolta löytyi ympäristötaidetta ja jopa pihapiirin puut toimivat kehyksinä kuville. Pihapiiristä löytyi myös kirpputori sekä ‘Sanavarasto’, jossa saattoi kuunnella runoja sekä lukea kirjoja ja sarjakuvia.

- Haihatuksen kymmenvuotisnäyttelyn taiteilijat -

- kollaasi osista osia teoksista, niin sisätiloista kuin pihapiiristä -

Näyttely muodosti kokonaisuuden, joka matkan edetessä veti toisinaan hiljaiseksi, toisinaan pisti nauramaan, toisinaan pysäytti miettimään tätä maailman menoa pitkäksikin aikaa ja toisinaan uteliaaksi. Tunteita pulpahteli katsojan sisällä laidasta laitaan. Näyttely oli koottu niin taiten, että tuntemuksiinsa eläytymään tapahtui hyvässä rytmissä. Päällimmäiseksi tuntemukseksi jäi kunnioitus näiden taiteilijoiden hoksottomien suhteen, miten oivallisesti, usein vertauskuvallisesti, he ilmaisivat ajatuksensa näyttelyvieraalle.

Haihatuksessa tarjoiltiin vierailijalle myös mahdollisuus jättää jälkensä tähän näyttelyyn omalla pienellä teoksellaan. Materiaalit ja pikkuteosten  koostamiseen sekä värittämiseen annetut materiaalit olivat pihassa pienessä vajassa. Eritysen innokkaasti vierailijat olivatkin hyödyntäneet tätä näyttelyn aspektia. Tein minäkin omani, mutta teidän on käytävä itse katsomassa minkälainen siitä tuli.

Näkemistä, kokemista, tuntemista oli paljon, mutta ei liikaa. Yksittäistä taiteilijaa tästä näyttelystä ei voi nostaa esille, ei kai ole tarkoituskaan. Viikon sisällä tapahtuneen kolmeen saman näyttelyn eri teemoihin tutustuminen erilaisissa ympäristöissä oli hyvin erilainen ja miellyttävä kokemus tavalliseen taidemuseokäyntiin verrattuna. Niissä taide tuntuu toisaalta loppuvan kesken tai sitten sitä on liikaa. Tämä kokemus tutustutti jo näitä taiteilijoita ja heidän ajatusmaailmaansa katsojalle eri teemojen myötä luotujen teosten muodossa. Riemullista oli tutkia eri taiteilijoiden ajatuksia eri teemojen äärellä ja toisinaan todeta mielessään että “ahaa, se ajattelee tästä asiasta näin”. Varmaakin varmempaa on, että seuraan tämän ‘Kulttuurin kiertotien‘ kulkua läpi vuoden ja yritän päästä eri näyttelyihin mahdollisuuksien mukaan tai katsastaa mukana olevien taiteilijoiden töitä muissa mahdollisissä yhteyksissä. Onneksi tätä on vielä vuosi jäljellä!

Ja sitten kaikki kynnelle kykenevät kiireesti Haihatukseen, sillä tämä kesänäyttely on tulevana sunnuntaina 16.8 viimeistä päivää auki. Sen jälkeen kiertue siirtyy uusin teoksin  Savoon.

Haihatus:

Jousitie 70, 19650 Joutsa

Avoinna joka päivä klo 11-18

Taidelaitos Haihatuksen kotisivut

Taidettako? -blogi

Kollaaseja teoksista tulette näkemään varmasti vielä ja Sterchyardin puolella on suurempana jo nyt joitain näyttelyn töitä.

‘kulttuurikiertue’ – osa 2: Kirkkopuisto

‘kulttuurikiertue’ – osa 3: Wanha Woimala

neljä päivää

Kolme päivää,

kokonaista päivää,

meni.

Neljäntenä,

se alkoi.

Täällä mä taas istun,

unettomana,

pyörimisen jälkimainingeissa.

Pinna kireellä.

Mieli pahoitettuna.

Tää peli ei sovi mulle.

Mä en osaa pelata edes neljää päivää!

Ja mä kun luulin,

aidosti luulin,

ettei tarviis pelata.

Ei ole suojuksia,

ei naamaria,

ei miekkaa,

ei ratsua.

Vain alaston sielu.

Mä en pelaa!

Poistetaan neljäs päivä.

Sunday Classic – teemasoitto 6

Tulevana viikonloppuna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensimmäsestä Woodstocista, joten teemasoitto lienee paikallaan juhlistamaan tuota usean rock-festivaalin esi-isää. Viralliset juhlapäivät ovat 15 – 18 elokuuta, joten sunnuntai passaa hyväksi muistelopäiväksi täällä klassikoissa.

Toki täällä klassikoissa on aina silloin tällöin kuulunut musiikkia, jota tuolla festivaalilla esitettiin. Kertaus ei ole pahasta. Soittolista on siis tällä kertaa rajattu.

Biisilista löytty TÄÄLTÄ!

Ja jos joku nyt ei jostain kummallisest syystä tai toisesta löydä kelpo biisiä tuosta listasta soitettavaksi, niin hyvien selitysten kera kelpaa soittaa tuolla listalla olevan artistin/bändin muusta tuotannosta.

♥ ♥ ♥

Jätän tämän postauksen taas kellumaan tähän päällimmäiseksi tämän viikon ajaksi.

Sunday Classic – 090809

BeeGees teki loistavaa musiikkia jo kauan aikaa ennen Saturday Night Fever -boomia. Tuolloin sitä jopa ihmeteltiin, että miten ne nyt tuollaiseen disco-hömpötykseen… No, loppu on historiaa. 60-luvun loppupuoli ja 70-luvun alkupuoli olivat erittäin tuotteliasta aikaa Gibbin veljeksille ja noilta ajoilta on ilonamme useita hyviä biisejä, kuten Words, Spicks and Specs, Every Second Every Minute, Lay it On Me, ja How Can I Mend a Broken Heart vain muutamia mainitakseni. Klassikkokamaa kaikki ja vielä muutama muu. Tämän sunnuntain klassikoksi valitsin kuitenkin hieman vähemmän tunnetun, vuoden 1968 Horizontal -albumilla mukana olleen ‘And The Sun Will Shine‘ -kappaleen. Lienee työhönpaluublues iskenyt ja tämän biisin myötä pidetään nyt kaikki mielessä, että aurinko vielä paistelee Tässä kappaleessa tulee muuten mukavasti esille veli Robinin vibraatto.

‘And The Sun Will Shine‘ tekijöinä ovat kaikki Gibbin veljekset, eli Barry, Maurice ja Robin. Näin on myös kaikissa BeeGeesien suurissa hiteissä. BeeGees -biisejä ovat äänitelleet useat kärkirivin artistit, kuten Celine Dion, Diana Ross, Barbara Streisand, Status Quo ja jopa Elvis sekä Red Hot Chili Peppers.

Henkilökohtainen konserttimuisto on jostain vuosien takaa, valitettavasti en muista tarkkaa vuosilukua ja täytynee kaivella. Taitaa mennä sinne jonnekkin 80-luvun alkupuolelle ja diskoilu aikakauteen. Se oli ensimmäinen megaluokan konsertti, joita olen päässyt näkemään. Jäänyt siis hyväksi muistoksi mieln sopukoihin.