Leiki mulla ja mun kaverilla!

Blogistanian kuumimmat punapäät ovat nyt materialisoituneet leikkikaveriksesi. SuviAnniinan ihastuttavaan Pieneen postikorttikauppaan on tullut hiljattain myyntiin Susupetal ja Lepis paperinukkeja!

Leiki meillä!

Yhdessä tai erikseen.

Tilaa oma leikkikaverisi heti täältä!

Varaudu myös Jouluun tai muista muuten vain ystäviäsi näillä ihastuttavilla korteilla.

Tilauslomakkeeseen pääset tästä.

♥ ♥ ♥

Lapsena tuli kerättyä niitä Apu-lehden paperinukkeja ja myös kaupasta ostettujen valikoima oli valtaisa. Niihin oli niin mukava vaihtaa erilaisia vaatteita, piirtää itse lisää ja leikkiä kavereiden kanssa mitä mielikuvitusrikkaimpia leikkejä. Enpä tuolloin, enkä myöhemmin, olisi ikinä osannut kuvitella saavani tällaista kunniaa osakseni kuin päästä paperinuken malliksi! Ja täällä minä olen tuskaillut joutavien duuniasioiden parissa samaan aikaan kun blogistaniassa tapahtuu näin ihania ja sydäntä lämmittäviä asioita. Kiitos SuviAnniina!

photos by SuviAnniina

bo-boom!

Tänään:

• ensimmäinen askel kohti leppoisampaa olotilaa tapahtui kuin itsestään

• meillä räjähti (ja se ei suinkaan ollut minä)
• pidin coolini
• kuuntelin
• käväisin pomon juttusilla
• kerroin huolistani
• kerroin pohdiskeluistani
• meni perille
• yritti livetä siitä muutamaan otteeseen
• en päästänyt
• sovittiin kokeilusta
• jatkoin päivääni normaalisti
• kuuntelin valaisevan esityksen tulevista skenarioista
• keskustelin rakentavasti yhden iltatöitäni lisäävän kanssa
• poistuin paikalta jo kohta 16 jälkeen
• kävin kaupassa
• tein ruokaa
• ja

• keksin ratkaisun
• se saattaa vaatia suuren harppauksen ja sen jälkeen pieniä askelia
• helpotti
• ……………………………………………………………………………………………..tuleekohan tästä jatkokertomus

Sunday Classic – 270909

Tänään jatkan helmikuussa -08 aloittamaani sarjaa The Sunday Times -lehden valitsemasta eniten populaarimusiikkiin vaikuttaneista albumeista kautta aikain. Edellisen kerran soittelin kyseiseltä albumilistalta viime marraskuussa, joten aika palata tuolle mielenkiintoiselle listalle. Todellinen syy katkoon on tämä listalla eteen tullut artisti, Jimi Hendrix. En ole koskaan ollut mikään kovin suuri Hendrix fani ja hänen tuotantonsa vaatii minulta tietyn mielen alan kuuntelulle. Tänään on sellainen

Are You Experienced? -albumilla Jimi Hendrix löi itsensä läpi vuonna 1967. Albumista löytyy kaksi erilaista versiota, toinen oli suunnattu Briteille ja muulle maailmalle, se toinen Jenkeille ja Kanadalaisille. Eroa biisilistassa löytyy jonkin verran, joten nyt pitää ihmetellä että kumpi versio oli se joka tuolle listalle nousi. No, ei kai sillä kuitenkaan mitään väliä ole. Soitan nyt molemmilta lätyiltä löytyvän nimikkobiisin:

- Are You Experienced? -

Verkossa

Tänään olen pohdiskellut mitä voisin tehdä sen porukan avuksi, jotta tästä kierteestä päästään jossain vaiheessa eroon. Aamusta saakka olen ollut jonkin verran hämmentynyt ajatuksesta, että onko se työnkuva sittenkin epäselvää. Remontti on siis aloitettava siitä ja pienin askelin edettävä sinne vastuuseen. (Olin jo aikeissa kirjoittaa harppauksin, mutta ei kai se nyt ole oikea tyyli edetä.) Todellisuudessa nämä olisivat oman esimieheni tehtäviä, mutta eihän se mihinkään likaiseen käsiään sotke. Joten lisäpanostuksella tässä vaiheessa saatan hyvässä lykyssä saada takaisin vapaa-aikani tulevaisuudessa.

- verkossa -

Ei tämä päivä noin järkevien ja selkeiden ajatusten merkeissä ole mennyt. Nuo tulivat aamulla mieleen ja etsiskelin jo ratkaisuja netistä. Iltapäiväpäikkäreiden jälkeen iski se eittämättä vastaan tuleva raivo. Tai oikeammin tunnen itseni aivan pelleksi, että suostun tekemään ne tekemättä jätetyt duunit. Ei kai se auta kuin ottaa lempeän napakka ote ja luotsata sitä jengiä vielä ensi kevääseen. Sitten mietin tätä pestiä uudelleen. Unta riittävästi, niin kyllähän minä tästä selviän ja ne ei edes huomaa mikä niihin iski.

Kuplii – kiehuuko…

Hellou!

Kurkistus sinne jonnekkin:

Kuplii ja kuplii, mutta ei onneksi vielä kiehu. Aivoissa. Meno on kääntynyt taasen samoille kierroksille kuin silloin viime keväänä ja tuntemukset sen mukaiset. Ounastelinhan tuota jo silloin loppukesästä, että täällä blogistaniassa alkaa hiljaisempi kausi. Nyt jo hävettää ja pistää mietityttämään koko räpeltäminen. Hätäisesti, viime hetkillä, olen kerinnyt heittää haasteisiin vastauksia kuvilla, mutta koskaan en enää kerkiä tekemään kierroksia muissa blogeissa. Sunnuntai klassikoiden kuuntelukin on jäänyt lauantaille, Valokuvatorstai keskiviikoille ja kovasti toivomani värikollaasi-meemi lähes holtittoman huonolle hoidolle. Backyard Beauties -blogiini olen yrittänyt heittää kukkakuvia ja Strechyard -blogiin satunnaisen kuvan, mutta tänne ei mitään järkevää. Blogiaika on ollut äärettömän rajallista.

Töitähän tuota olen paiskinut. Nyt aletaan liikkumaan jälleen siellä jaksamisen äärirajoilla. Jaksaminen saattaa olla väärä sana, mutta en parempaakaan keksi. Ehkäpä se voisi olla kestämisen äärirajoilla. Tässä duunissa joutuu aika ajoin tekemään paljon ja se ei ole ongelma. Sopii minulle. Mutta sitten kun tulee näitä hetkiä, että itse olet paiskinut iltakaudet, usein viikonloput, ja ollut varsin tyytyväinen tekemisiisi ja jaksamisiisi, niin lävähtää jotain aivan käsittämätöntä puun takaa. Toisinaan tuntuu, että kollegoilta on hämärtynyt työmoraalin käsite ja tehtävien laajuus sekä niiden vaikutuksen laajuus muihin ihmisiin. Tuntuu kuin pyörittäisi holtittomasti tuulessa pyörivää ketjua, jonka viimeinen lenkki olet. Oi, kun pystyisi, saisi, unhotaa ne muut ja niiden tekemiset / tekemättä jättämiset ja keskittyä omiin tekemisiinsä. Valitettavasti se ei onnistu. Ehkäpä niillä muillakin on liikaa tekemistä, eivätkä ole samanlaisia työnarkkareita kuin minä. No, pidetään peukkuja ettei kiehahda Helpotusta ehkä toiveissa, mutta koskaan sitä ei tiedä. Taidan huolehtia ja murehtia liikaa. Nukkumisesta olen onneksi osannut pitää huolta.

Valokuvatorstai 140 – ‘pullotettu oppitunti’

Valokuvatorstaissa kuvataan sitaatin innostamana pullotettuja oppitunteja:

— ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” —

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.

- pullotettu oppitunti -

Sunday Classic – 200909

Tämän päivän Teemasoitossa piti palata aikojen alkuihin laajentuneen Sunday Classic -soitteluiden kunniaksi. Millä biisillä ja miksi alkoi klassikkojen soittelu? Virallisesti ensimmäisen Sunday Classic -nimellä soittamani sunnuntaibiisin soitin jo 10.2.2008 tylsän pakkasaamun kunniaksi. Jossain pään sisäisellä soittolistalla oli pyörinyt jo muutaman päivän ajan Frankie Goes to Hollywood -bändin ‘The Power of Love‘. Puolisen vuotta pyörittelin satunnaisesti klassikoita sunnuntai-aamujeni iloksi, kunnes syyskuussa 2008 useampi blogiystävä alkoi soitella mukana. Ja nyt on blogideejeiden määrä on vakiintunut n. 18 soittajaa / viikko. Pientä vaihtelua soittajissa on ollut ja mukana on lähes jokaisen musiikillisen tyylilajin edustajia. Klassista musiikkia olemme päässeet nauttimaan muistaakseni vain kerran. Populaarimusiikin puolelle tämä on alun perin tarkoitettukin ja samaisella linjalla on hyvä jatkaa. Lasken jazzin tässä yhteydessä populaarimusiikkiin kuuluvaksi. Rockista popin ja discon kautta jazziin. Joku musiikkiarvostelija saattaisi tuosta närkästyä, mutta kun meillä ei täällä klassikoissa ole sääntöjä eikä muutenkaan olla niin nuukia, niin eiköhän tuokin ole sallittua.

Näiden välisynttäreiden biisiin pikaisesti… tai no… Do I need to say more…:

‘Welcome to Pleasure Dome’

Kiitos kaikille soittajille! Let’s keep on playing!

teknisiä ongelmia

Hippulat vinkuen baanalle viikonlopuksi

Klassikoiden soittajat muistakaahan sunnuntain teema!

Valitettavasti en pääse laittamaan Mr.Linkyä kuntoon. WP:n sivujen muokkaus ei toimi kummallakaan selaimella tänään. Olen yrittänyt aamusta asti onnistumatta ja nyt on mentävä.

Viikonloppuna en valitettavasti ole nettiyhteyksien päässä. Laitan linkityksen sunnuntai-ehtoona. Jos WP sallii. Sorry.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Luumuisen kollaasin viikko

Parhaimman luumusadon olessa yltäkylläisimmillään värikollaasien viikon väriksi on valikoitunut luumu. Luumuilleni kävi kehvelisti sillä söin ne!

Lisää luumuisia kollaaseja löydät Inkiväärin linkkilistasta.

Valokuvatorstai 139 – rajattu

Valokuvatorstain teema oli rajattu:

- rajattu -

12 kuvaa – syyskuu

Meinasi tulla hätä puseroon ja hiki otsalle tämän Marin ja Krisun haasteen kanssa. Ja tässä mennään sitten aivan erilaisella kuvalla ja paikalla kuin olin alun perin ajatellut. Luontokuvaa ajattelin, mutta joudumme tyytymään urbaanin kohteeseen. Kamerakin on se käsilaukkumalli, järkkärin makoillessa tuona päivänä kotona. Itse asiassa en ollut edes kuvausreissulla, vaan varaamassa työsuhdeoptikolta aikaa näön tarkastukseen (me saadaan jotain alennuksia tietyistä paikoista).

- syyskuu -

Kuva on otettu Espoon uusimman kauppakeskuksen, Entressen, edustalta 10.9.2009 klo: 10:27:04. Ohi kulkiissani kuvasin tuon penkin sen hauskan muotoilun ansiosta. Nyt jäämme sitten jännityksellä seuraamaan istuuko siinä kukaan tulevan vuoden aikana.

Ylettömän hankalaa tuolla ei ole käydä, onhan siinä hyvä parkkihalli vieressä. Optikkoreissujen jälkeen en tosin tiedä mitä sieltä hakisin, kauppatarjonta on nimittäin aika suppea. Jaa, mutta onhan siinä se kirjasto samassa rakennuksessa. Espoon keskus ei kuitenkaan ehkä ole se valokuvauksillisin paikka, jonne ajatukset ensimmäisenä suuntaavat. Kuka tietää mitä tähän saamme vielä nähtäväksi

Tekniset tiedot:

Nikon COOLPIX P5000
2009/09/10 10:27:04
Focal Length: 7.5mm
1/89.2 sec – F/3.4
AF Mode: AF-S
Flash Sync Mode: Front Curtain

Post Production:

Cropped

Tekniseen osuuteen otan luvan omatoimisiin muutoksiin, ehkä myös kameran vaihdokseen (jos tuonne nyt järkkärin kanssa uskaltaa mennä)!

Sunday Classic – teemasoitto 7

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun tämä tylsiksi sunnuntai-aamuikseni muutamaa kuukautta aikaisemmin kehittelemä Sunday Classics lähti maailman valloitukselleen. Viikkoa myöhemmin soittajia tuli jo mukaan lisää ja lisää. Vuodessa kasvua on tapahtunut mukavasti ja klassikot ovat vakiinnuttaneet asemansa sunnuntaipäivien ratoksi.

Tämän epävirallisen syntymäpäivän kunniaksi ensi sunnuntaina, 22.9.09, muistellaan menneitä:

Mikä biisi/artisti/yhtye sai sinut innostumaan mukaan klassikoiden soittelijaksi? Palataan juurille ja etsitään löytyisikö siitä alkulähteestä toinen soittamisen arvoinen biisi. Se voi olla toisen artistin esittämä versio ensimmäisestä klassikostasi, saman artistin/yhtyeen toinen mieluinen kipale tai nykytrendien mukaisesti saman artistin/yhtyeen uusioversio siitä kipaleesta.

Happy hunting!

Sunday Classic – 130909

Fleetwood Mac on jäänyt varsin vähälle klassikkosoitolle kautta linjan, ei onneksi kokonaan hyljeksityksi. Tämä brittiläistä alkuperää, mutta sittemmin amerikkalaistunut bändi, on vaihtanut kokoonpanoaan siihen tahtiin vuosien varrella, että aina ei voi olla varma millä aikakaudella mennään ellei tunne bändin koko tuotantoa. Bändi on aloittanut toimintansa jo vuonna 1967 ja kiertää keikoilla edelleen. Ehkäpä tuo bändin jäsenten tiuha vaihtumistahti pitää nuorekkaana. Alkuperäisjäsenistä tällä hetkellä ovat mukana vielä John McVie ja Mick Fleetwood, nuo kaksi miestä joiden mukaan bändi sai nimensä.

Fleetwood Mac muotoutui Peter Greenin toimesta Lontoossa hänen vaihdellessa legendaarisen John Mayall & the Bluesbreakers bluesbändin miehistöä, antaen mm. potkut bändin kitaristina toimineelle Eric Claptonille ja vaihtaen rumpaliksi Mick Fleetwoodin. Varsin nopeaan tahtiin The Bluesbreakersin uudet jäsenet kirjoittivat biisejä yhdessä, joista yksi oli instrumentaalikappale ‘Fleetwood Mac‘. Pian tuon jälkeen Fleetwood sai käskyn Greeniltä perustaa uuden bändin. Aivan ensimmäisessä Fleetwood Mac – kokoonpanossa soittivat Green, Fleetwood, Jeremy Spencer ja Bob Brunning. John McVie kieltäytyi aluksi liittymästä tähän uuteen bändiin, mutta muutti mielensä hyvin nopeasti. Tuosta hetkestä voidaan laskea Fleetwood Mackin voittokulku rockin historiassa.

Fleetwood Macin erilaisista kokoonpanoista kiehtovin on tämä bluesviritteistä musiikkia esittävä ensimmäinen kokoonpano. Peter Greenin kitara ylistää bluesin voimaa ja ei voi kuin yhtyä B. B. King:n toteamukseen Greenistä: “He has the sweetest tone I ever heard; he was the only one who gave me the cold sweats.”  Tämän sunnuntain klassikoksi valikoituikin Jeremy Spencerin kirjoittama  ‘My Heart Beat Like a Hammer‘, joka oli bändin nimeä kantavan ensimmäisen albumin ensimmäinen raita vuodelta 1968.

Fleetwood Macin tuotannosta eri kokoonpanoilla saisikin hyvän sarjan tänne klassikoihin. Bändin historia on niin monisäikeistä, että pysäkseen kärryillä se todellakin pitää pilputa useampaan osaan. Bändin soundissa tapahtunut muutos Amerikoihin muuton myötä ainakin ansaitsee toisen soittokerran. No, ehkäpä ajan kanssa näin käy

Loistava ajoitus!

Onnistuin jälleen pistämään viikonloppuni pilalle ja sairastumaan sen kunniaksi. Duunissa riehuva vatsatauti kiri kiinni jo eilen illalla ja aamulla ei voinut kuin todeta pään halkeavan sekä ajatuksen syömisestä pistävän vatsassa kouraisemaan. Sovittujen tapaamisten peruvan puhelukierroksen jälkeen ei auttanut kuin kömpiä takaisin orrelle.

- kanttu vei -

Hyvinpä tuo nukuttikin! Olin kanttu vei koko päivän, kunnes nyt illan suussa kokeilin näkkileipää ja mehukeittoa. Toistaiseksi ei tämän vakavampaa.

Mikä tämä kirous näiden viikonloppujen suhteen oikein on? Nyt olisi ollut aivan muuta ohjelmaa tiedossa, mutta senkin lähdön joutui perumaan. Miksi en voi sairastua kuin normaalit ihmiset; maanantaisin!

Kesä tulee – pihlajat kukkii!

Tämä on otettu meidän pihassa tänään:

Mutta mikä pihlaja? Punaiset heteet! Voisiko mahdollisesti olla Sorbus ‘Astrid’ – Lombartinpihlaja? Tai Sorbus x meinichii – hybridipihlaja karvaisuudesta päätellen?

Oli siinä marjatkin, suuret sellaiset. En maistanut. Vielä

Kasvussa edelleen!

Kaikki kuvat olivat samasta yksilöstä.

Nämä ovat keväällä istutettuja, joten jotain niillä on sekaisin. Tosin alkoivat nuo pihan kirsikatkin kukkimaan! Kevättä rinnassa