19 comments on “Valokuvatorstai 145 – tie ulos

  1. Tätä olen lapsena leikkinyt, nimi on vain hukassa. “Kinkaten” vuoroon yhdellä jalalla, sitten tuplaruutuihin molemmilla jaloilla ja päädyssä käännös, samalla lailla tulo takaisin ja ulos!

  2. Niin ja ulos ei pääse, ennenkuin on suorittanut “radan” virheettömästi, aika karu leikki :-/

  3. Ja otettiin kanttinauhassa roikkuva avain ja heitettiin sitä ellei muuta ollut, kuten kiveä. Stiplaamalla pääsi kyllä ulos pelistä, tahtomattaankin. Stipluista oltiin erimieltä, että oliks tää nyt stiplu vai ei. Jos on viivalla, se on stiplu, muistan aina yhen turhan nipon luokkakaverini aina kimittäneen. Se varmaan nokkii yhä muita, aikuisenakin, en ole sen koomin kuullu siitä stiplu-stiinasta.

    Hyvä kuva !

  4. Nämäkin nykyisin on näin maalatut vaan ennen niitä piirrettiin tikulla koulun pihaan tai missä milloinkin ruutua hypättiin.

  5. Kiven piti sitten myös mennä ruutuun, eikä yhtään koskea viivaan.
    Se olikin kiva hyppyruutu, nimeä en myös muista.
    Mutta kiva kuva hasteseen!

  6. Kiitokset kaikille kommentoijille. Mukavaa, että tämä on kaikille tuttu peli (myös Karille ;) ) Olen taas paiskinut illan duunia. Ja palaan kommentoimaan hieman huolellisemmin huomenna.

  7. Tuosta oli vähintään neljä tapaa päästä ulos, voi luovuttaa, hävitä kunnialla tai voittaa, useimmiten joutui keskeyttämään kun kello soi tai kuului kutsu syömään. Mutta mikä parasta voi aloittaa alusta aina uudelleen ja uudelleen.

    • Sirokko,
      Mukava olisi hyppiä ja mennä vain ympyrää ees taas ja taas taas. Pääsisköhän lomille jos piirtäisi duunin etupihalle tuollaisen ja alkaisi vaan hyppiä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s