Matkalla kuultua:
- No More Mr. Nice Guy -
Tuulahduksen 70-luvun alusta alkaessa soimaan autoradiosta ei voinut taas kuin kaivaa kynän ja muistivihon esille totaalisesta pimeydestä huolimatta. Ilokseni pystyin sen vielä kotiuduttuani lukemaan ja Alice Cooperin vuoden 1973 hittibiisi pääsi kuin pääsikin klassikkoiden soittolistalle. Toki tuolla ‘Billion Dollar Babies‘ -albumilla, josta tämä on lohkaistu, olisi ollut muitakin hyvin biisejä soitettavaksi. Ehkä toisella kertaa. Alice Cooper oli tavattoman suuri kummastus tuolloin varhaisteininä ja herätti käärmeineen suurta ihmetystä, ehkäpä enemmän vanhemmissa kuin meissä levyautomaatteja soitelleissa nuorissa. Tuon aikakauden jälkeen Alice on tavallaan jäänyt hieman vähemmälle huomiolle meikäläisen elämässä, eikä levyhyllystä löydy hänen tuotantoaa. Näitä vanhoja on kuitenkin hauska veivata.
Miten minä muistelisin, että tuossa Billion Dollar Baby-vinyylissä oli vauvan talkkia siroteltuna levylle? Hmm, voisiko se olla mahdollista?
Vaan, edelleen kulkee, Alice in Wonderland.
Mä olen aina pitänyt herran lava-aktia turhan runsaana kanaraatojen yms. oheissälän osalta, mutta tosiaan tämä BillionDollarBabies-aikainen musa on kieltämättä vetävää.
School´s out on tiukka levy.
Alicen 80-luvun BonJovis-sävellystehtaan voimalla tehty paluu oli kyllä aika säälittävä. Näissä vanhoissa biiseissä on sentään vielä huumoria. Oma suosikkini on ollut tuo Welcome to my nightmare lätty.
Cooper oli tosiaan aikoinaan varsinainen kummastus ja “kohuartisti”. Mutta ihan svengaavaa rokkia äijä on vääntänyt.
Kai tämä kuului johonkin tiettyyn vaiheeseen ja jäikin sinne sitten? Nuoremmille sisaruksille Cooper oli kova juttu. Ne sisaruspennut piti bileet laiturilla ja jätti nipun Deen vinyyleitä aurinkoon lojumaan. Siinä kupruili Cooperkin soittokelvottomaksi lämpöaalloilla. Ei tää kyl’ nyt vuosikausien kuluttua mitenkään hirmupahalta kuullosta. Kaikki mahdollinenhan on tietysti nähty ja kuultu Cooperin jälkeen, joten Alin vaikutukset laimenee.
Alice Cooper = School’s Out.
Alice Coopper muisteloita : Tuntitolkulla seistiin jonottamassa paukkupakkasessa ja sitten pääsin näkemään herran ihan livenä puolen metrin päästä ja nimmarit ja kaikki…(röyhistelee rintaa