Kuukauden kestänyt ‘Kuva päivässä -projekti’ oli piristävä kokemus tähän synkkenevään syksyyn ja matka marraskuuhun helpottui huomattavasti. Viimeisen illan kynttilän sammutan tällä kotimaahisella:
Huomenna uudet kujeet!
Aika vaihtui ja musiikki sen mukaista. The Alan Parsons Project teki vuonna 1977 loistavan albumin tulevaisuuden uhkakuvista; I Robot. Albumi on jälleen yksi noita tarinallisia kertomuksia, joka periaatteessa pitäisi kuunnella kokonaisuutena. Uskaltaudun silti noukkimaan sieltä yhden aikaan sopivan biisin tälle aamulle:
- Some Other Time -
Albumin sanoma kokonaisuudessaan on yllättävän ajankohtainen. ‘I Robot’ perustuu Isaac Asimovin ‘I, Robot‘ scifi-tarinoihin. Tekijänoikeuskysymysten vuoksi APP jätti albumin nimestä pilkun pois. Tarinan juoni on siinä, että ihminen on rakentamassa robotteja omaksi kuvakseen, josta seuraa maailmojen tuho niiden otettua vallan. Viime aikoina olemme saaneet lukea robottiteknologian kehittymisestä ja niiden mahdollisesta käytöstä luokkahuoneissa kurinpalauttajina sekä tulevaisuuden lähihoitajina. Että sillei.
The Alan Parsons Project -bändin olen esitelly klasareissa aiemmin:
Kävin tänään ehkäpä sillä viimeisellä tämän kauden kukkakuvausreissulla. Pilvien roikkuessa puiden latvojen tasalla ja pienen tihkun räiskiessä näkökenttää aikomukseni oli ottaa römppäkuvia maatuvista kasvinosista. Juuri niin! Niistä tuli aivan ihmeellisiä, ilmeisesti se pieni tihku sai aikaan mielenkiintoisia kuvioita linssiin ja tarkennukset menivät aivan metsään. Aivan kaikkia otoksia en heittänyt roskakoriin, mutta hauduttelen niitä jonkin aikaa ja mietin mitä niistä saisi aikaiseksi.
Päivääni piristi tämä kurre, joka antautui kuvattavaksi ilman mukinoita:
Mantsurian jalopähkinä taisi olla aikamoista herkkua!
Terve vaan Vuodatus, terve!
Ärsytyskynnykseni on ylittynyt pomppivien mainoksiesi vuotaessa eetteriin. Aamukahvin aikaan pomppiva ruutu todella häiritsee nautinnollisia blogien lukuhetkiä. Päivässä nuo ruotsalaisten mallien näköiset naamat saivat karvani pystyyn ja vakavasti harkitsen peruvani kaikki Vuodatuksen blogeissa olevat blogit lukulistaltani. Ellen päädy noin radikaaliin ratkaisuun, niin ainakin luen niitä vain ja ainoastaan syötelukijasta ja näin ollen en kommentoi. Pakotatte minut tylyksi lukijaksi, ihania blogiystäviäni kohtaan, niin kauan kuin tämä tempauksenne kestää.
Onneksemme blogistaniasta löytyy vaihtoehtoja ja lukijaystävällisiä bloggaajia. Inkivääri siirsi jo päivityksensä toiseen blogiinsa näiden pomppivien mainoksien ansiosta.
Teillä siellä Vuodatuksessa on kuulemma menossa jokin mainoksien poistamiseen liittyvä kampanja jolla yritätte kerätä rahat pois bloggaajilta. Mainokset pois puoleen hintaan, tai jotain? Toki ymmärrän, että pikkuhiljaa yritätte hinata tätä bloggaamista maksulliseksi. Kannattaisiko silti miettiä keinoja. Asian voisi hoitaa myös tyylikkäästi.
terv. Lepis
Ps. Saas nähdä tuleeko tästä samanlainen joukkopako Vuodauksen blogeista kuin silloin pari vuotta sitten tapahtui…
Muistikirjat ovat hyviä.
Niihin voi syntyä kirjoja.
Inspiroivia kirjoja.
Minkälainen muistikirja sinulla on?
Näin pimeän ja sateisen päivän piristykseksi on aivan pakottava tarve soittaa jotain, joka karkoittaa nuo niskassa roikkuvat pilvimassat edes hetkellisesti tiehensä:
- Rebel Yell -
Billy Idol tuli esiintymään Coloradon Red Rocks amphiteatteriin 8.8.1984 ja sinne mekin kipitimme hyvissä ajoin retkikorin kera nauttimaan musiikista, eikun rokkaamaan. ‘Rebel Yell‘ oli tuon kesän kuuma biisi ja tuolla saman nimisellä konserttikiertueella tietysti se odotuin kipale. Kappale löytyy edellisenä vuonna ilmestyneeltä Rebel Yell -albumilta, joka oli Idolin toinen sooloalbumi Generation X -bändin jälkeen. Konsertti jäi muistoihin yhtenä positiivisista yllätyksistä, sillä niin hyvä se oli. Billy Idol on ehdottomasti live-esiintyjä ja valtaista karisma valtaa koko esiintymislavan ja kietoo yleisönsä vaippaansa kuin tuo pilvimassa taivaalla tänään.
Yeah!
Edit: Meinasi unohtua bonukset! Etsiskellessäni netistä tietoa tuosta konserttikiertueesta, josta ei kummoista löytynyt, niin törmäsin tällaisiin huikeisiin valokuviin: Gallery of American Documentia (Ei lapsille suositeltavia!)
Irwikissi on kesästä saakka julkaissut ‘viikonlopun värin‘ ja nopeasti lähdin seuraamaan perässä. Valokuvien aiheisiin tarkoitetut väriteemat ovat olleet piristäviä ja se on tuonut uutta iloa postailuihin. Tuonne Strechyardin puolelle olen niitä pääsääntöisesti postaillut, toisinaan myös Backyard Beauties -blogiin. En ole erityisesti lähtenyt kuvaamaan tiettyä väriä, vaan olen kaivellut kuvakansioista sopivan aina viikonlopun teeman mukaisesti. Tällä kertaa tein poikkeuksen ja kuvasin sitä myös päivän kuvaan, sillä vihreä osoittautui yllättävän vaikeaksi väriksi löytää kansioistani muussa muodossa kuin kukkakuvien lehdissä. Sitä oli myös vaikeaa löytää kuvattavaksi aivan lähietäisyydeltä, mutta onneksi olemme siirtymässä pimenevien iltojen myötä kynttiläaikaan: