Sunday Classic – 101010

Tämä Don McLeanin oodi Vincent van Goghille minun on pitänyt soittaa jo monta aikaa sitten. Soittamatta jättäminen johtuu siitä, että en muista milloin näin hänet konsertissa ja en ole onnistunut kaivamaan sitä päivämäärää mistään, mutta sinne 80-luvun Denveriin se menee. Pieni klubikonsertti täynnä tunnelmaa ja hyviä biisejä. (Tuossa videon alussa on pienet rätinät, mutta se menee nopeasti ohistse. Toim. huom.)

- Vincent -

McLean kirjoitti biisin luettuaan Van Goghin elämänkerran ja taiteen tuntijoille tämä biisi vilisee tuttuja vertauksia tauluihin sekä Vincentin elämän kiemuroihin. Biisi oli mukana sillä kuuluisalla albumilla, eli ’American Pie’, joka julkaistiin vuonna 1971. Albumi on täynnä toinen toistaan upeampia biisejä ja minua on aina harmittanut, että se tunnetaan pääasiallisesti vain tuosta nimibiisistä. Rauhallisen sunnuntaiaamun kunniaksi bonuksena laitan soimaan pari lisää:

- Crossroads -

- Till Tomorrow -

About these ads

28 comments on “Sunday Classic – 101010

  1. Oi Macleania! Tänne pitää palata illalla uudelleen. Nämä olisivat sopineet aamun tunnelmiin muuten, mutta nyt pitää kiitää.

    • Yaelian,
      Harvemmin tulee tällaista tilannetta, että en pysty pysähtymään yhteen soitettavaan sunnuntaisin. On se niin hyvää kamaa.

  2. Voi missähän mun American Pie-lp:ni on! Muistuipa tästä postauksesta nyt heti, että kuuntelin sitä kovasti 80-luvun alkupuolilla, levysoitinten aikaan. Vincentistä olen myös aina tykännyt, mutta kun olin vielä nuori, ei sen sanoitus jotenkin koskaan auennut. Palaan kuuntelemaan tuon alimmaisen myöhemmin.

  3. Don McLeanin lauluissa on lumoa, niin valtavasti sydäntä ja sielua hellivää lumoa. Hänen tuotantonsa äärellä on hyvä herkistyä. Kiitos tästä valinnasta,Lepis. Laitoin saman tien American Pien tilaukseen kirjastosta, sillä omani on kadonnut vuosien ja muuttojen rytinässä.

  4. Tunnen MacLeanilta vain muutaman kappaleen, joten oli hyvä päivittää tietämystään. Tunnistettava, pehmeä ääni. Vincent alkoi jo nimen luettua soida päässä. Hyviähän nämä, vaikka pidemmän päälle hitusen liian rosottomia. Till Tomorrow oli oikein kaunis.

  5. Tunnustan myös kuuluvani siihen porukkaan joka tuntee tuolta levyltä vain sen yhden biisin… joten kiitos näistä sivistysvinkeistä.

    Piti muuten itsekin laittaa tänään tällaista pienimuotoista mies+kitara -tavaraa tänään klassikoksi soimaan, mutta viikonloppureissusta kotiutuminen meni nyt sen verran myöhään että jättänen suosiolla ensi viikkoon.

    • Uuvana,
      Minulle kävi myös eilen kalpaten ajan käytön suhteen ja kerkesin kuunnella vain aamusetin. No, täytyy illalla perehtyä loppuihin.

  6. Minulla on hyylyssä yksi MacLeanin albumi, joka ei ole American Pie, ei ainakaan muistaakseni. En siis muista, mikä se on, mikä kertoo suhteestani Don-miekkoseen. Menee taas osastoon ihan kiva. Kenties olisi aika tutstua hänen tuotantoonsa. Tai jos odotan, että täytän ensin 50. Siis ei ihan vielä. (Viimeisen huomautuksen ei ollut tarkoitus huomauttaa mitään, mitä se ei huomauta.)

    • Tommi,
      Ei se noin mene, kai ;) Minäkin tykkäsin Don Mcleanista jo silloin parikymppisenä. Usko pois, ei ole mitään rajapyykkiä jon!ka jälkeen alkaa kuuntelemaan jotain aivan muuta kuin mitä on ikänsä kuunnellut. Jos olisi, niin näissä klasereissahan soiteltaisiin kotimaista 60-80 luvun iskelmä- ja tanssimusiikkia. Ai kauheeta, tuli aivan huono olo jo tuota kirjoittaessa ;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s