Aika vaihtui ja musiikki sen mukaista. The Alan Parsons Project teki vuonna 1977 loistavan albumin tulevaisuuden uhkakuvista; I Robot. Albumi on jälleen yksi noita tarinallisia kertomuksia, joka periaatteessa pitäisi kuunnella kokonaisuutena. Uskaltaudun silti noukkimaan sieltä yhden aikaan sopivan biisin tälle aamulle:
- Some Other Time -
Albumin sanoma kokonaisuudessaan on yllättävän ajankohtainen. ‘I Robot’ perustuu Isaac Asimovin ‘I, Robot‘ scifi-tarinoihin. Tekijänoikeuskysymysten vuoksi APP jätti albumin nimestä pilkun pois. Tarinan juoni on siinä, että ihminen on rakentamassa robotteja omaksi kuvakseen, josta seuraa maailmojen tuho niiden otettua vallan. Viime aikoina olemme saaneet lukea robottiteknologian kehittymisestä ja niiden mahdollisesta käytöstä luokkahuoneissa kurinpalauttajina sekä tulevaisuuden lähihoitajina. Että sillei.
The Alan Parsons Project -bändin olen esitelly klasareissa aiemmin:
- Sunday Classic – 021108 (kuinkas sattuikaan tämä ajankohta!)
- Sunday Classic – 040410
APP ei ole koskaan oikein iskenyt. No, en minä sitä ole paljon kuunnellutkaan. Ehkä se olisi mennyt 17-vuotiaana, kun tunsi elämäntuskaa kaikesta. Nyt ei oikein iske.
Niinkö Susupetal,
No voi voi. Kyllä se vielä joskus, tai sitten ei
Hmmm. Levy on nyt paljon ajankohtaisempi nyt kuin ilmestymisensä aikana ja muutenkin kestänyt ajan hampaan hienosti. Ehkä se ei silloin muinoin sykäyttänyt, mutta nyt kuulostaa hyvälle.
HaloE,
Ei tätä muuten pahemmin silloin penskana kuunneltu, totta.
80-luvulla olin aika ihastunut APP:n musiikkiin ,ja hankinkin pari albumia.Edelleenkin tätä kelpaa kuunnella:-)
Yaelian,
Tätä suorastaan janoaa aika ajoin ja silloin sitä tulee kuunneltua suurina annoksina.
Kenenkähän pikku pelinappuloita me kaikki olemmekaan? Tunteeko joku tosiaan mieleni, kaikki sen kuvajaiset? Ehkä elämämme onkin vain jonkun kuvitelmaa.
Olet oikeassa, albumi pitäisi kuunnella kokonaisuudessaan, mutta valitsemasi kappale mallaa mainiosti tähän melankoliseen päivään. Syksy surullisimmillaan.
Viides rooli,
Pelottavia kuvitelmia, kaikki tyyni. No, yritetään porskuttaa!
Tässä on muuten jotenkin hyvin viehättävää, että itse musiikki on “oikein” soittimin soitettua, ihmisten soittamaa, ei elektronista, kun ottaa huomioon tuon aiheen. Tulee mieleen kuinka joku joskus jossain (en muista kuka & missä) huomautti, että Ridley Scottin Bladerunner oli muuten valtavan hieno ja tyylipuhdas elokuva, mutta että siinä oli yksi moka: se, että musiikki oli Vangeliksen syntsamusaa. Äänimaisema jätti siksi kylmäksi, koska mitään kontrastia ei syntynyt, tunteita ei herännyt.
Tässä APP:llä taas tämä puoli toimii hyvin.
Itse kyllä toivon etten eläisi niin kauan että joutuisin vanhainkotiin jossa robot hoitavat… karseaa että tuollaista joku jossain suunnittelee ihan oikeasti.
(Jotenkin muuten tavallaan koomista, että pelkkä pilkun pois jättäminen otsikosta poisti tekijänoikeusongelman. Heh)
Uuvana,
Blade Runner on valtavan hieno elokuva! Täytyykin kaivaa se jostain ja kuunnella tällä kertaa. Tosin se on niin visuaalisesti silmääni hivelevä, että tiedä miten käy.
Visio vanhainkodista robottien ohjauksessa voisi muuten olla scene vaikkapa tuolta Blade Runnerista. Hui!
Nyt muuten yhtäkkiä muistin kuka Bladerunnerista noin sanoi: hahaa se oli Bono jossain 80-luvun vanhassa haastattelussa.
Heh ehkä Bonoa vain kateellisena harmitti, kun ei itse saanut tehdä leffaan musaa? 
Ei vaiskaan, tavallaan olen tuossa Bono kanssa ainakin osin samaa mieltä.
Bladerunner on hieno, kuuluu suht harvinaiseen sarjaan leffoja jotka ovat paremipia kuin kirja johon aluperin perustuvat. Pitää vain muistaa aina varmistaa että katsoo director’s cut -versiota. Kerran jäin katselemaan kun se tuli tv:stä ja lopussa olin aivan kiukustunut kun se olikin se tuotantoyhtiön pilaama ns. originaaliversio jossa on se superkökkö idiottimainen loppu, pilasi leffanautinnon kokonaan.
Yes, tästä tykkään, vaikka ei niin kovin usein APP olekaan levyllä soimassa
Hienoo Ari,
Soitteleppa useammin. Se on hyvää pimeän kauden musiikkia.
Parssonsin laulaja on kyllä edelleen sympaattinen ääneltään. Hyvä valinta.