Voiton puolella!

Voiton puolella!


Kuluneen viikon olen ihmetellyt jotta mikä tämä tämmöinen tauti on, joka tekee sairaammaksi kuin koskaan ennen tällä aikuisiällä mikään on tehnyt. Tänään tuli sitten se lopullinen diagnoosi keuhkokuumeesta. Tuolla vasemmassa keuhkossa se jyllää. Olipa hyvä, että se lääkäri aloitti silloin jo niin varhaisessa vaiheessa sen atibiotin. Tulehdusarvot ovat tulleet hivenen alas, mutta maanantaina taas kontrolliin. Sairausloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ainakin nyt vielä ensi viikon loppuun.
Tässä sitä nyt sitten hissutellaan, kotona. Ei taida sopia meikäläiselle tuo lomailu
Bloggaan jos bloggaan, kommentoin jos kykenen, mutta lukemassa käyn. Useammankin kerran päivässä, sillä ensilumalta ei tunnu näinä päivinä oikein ymmärtävän kaikkea… Kääk….!
Pysykää te muut terveenä!

.

Olen alkanut näkemään unia: kesästä - väreistä - auringosta!

Oikeastaan aivan mistä tahansa muusta kuin tuosta niskaan tippuvasta harmaasta pilvimassasta…
Tätä menoa ensi talvena ‘How to Survive November’-sarja jatkuu maaliskuulle
![]()
Ja golfklubiltakin tuli jo jäsenmaksulappu… Siis heinikkoonko :O

“Tämän blogin funktiona olkoon virtuaalisena muistilappuna toimiminen, muistuttaen tekemään enenevässä määrin niitä asioita joista todella pidän ja työskentelemään stressittömän olotilan eteen. Kuvaa, piirrosta ja ajatuksen lentoa niiden ollessa julkaisukypsiä ilman sen kummempia päivityspaineita.”
Oli niin hyvin sanottu, että taidan pysyä samoilla linjoilla tulevankin blogivuoden!
WordPressiin on muuttanut asumaan kommenttisyöppö.

Iljetys vaanii ja lurkkii jossain kolossa päivisin ja rouskuttaa kommentteja sisuksiinsa yliaktiivisella ruokahalulla. Sillä täytyy olla lapamato. Täällä se touhuaa päivisin töissä ollessani eikä kerro ruokahalunsa kasvamisesta mitään. Hihittelee vain itseksensä. Luulisin.
Jos kommenttisi ei ole näkynyt sivuilla, niin pahoittelen syvästi tuon syöpön toilailuja. Minä en ole asettanut tänne sen kummoisempaa sensuuria pystyyn kuin mitä Akismet tarjoaa. Koko blogihistorian aikana olen poistanut vain yhden kommentin, enkä sitäkään ilkeyksissäni tai muuten hermostuessani, vaan kanssalukijoita kohtaan arveluttavan idean esittämisestä.
Spammiä vastaan tänne on asennettu Akismet-torjuntaohjelma, joka on hoitanut työnsä varsin mallikkaasti. Se noukkii lennosta spammit ja vie ne tuonne ‘Kommentit’-välilehdelle muutamaksi tunniksi ennenkuin poistaa ne lopullisesti. Varsin luotettavasti tuo on toiminut kun ei ole päästänyt kuin yhden spämmin sivuille. Luotettavasti siis tähän asti. Nyt se on alkanut yliaktiiviseksi ja olen löytänyt sieltä sivuun siirretyistä teidän kommenttejanne. Sattumalta. Olen luottanut tuohon ohjelmaan niin täydellisesti etten ole osannut käydä siellä erikseen katsomassa. En ainakaan aktiivisesti. Kommentit luen yleensä suoraan sivulta, jotta voin vastata niihin. Parannan tapani tästä edes ja käyn katsomassa siellä päivittäin ettei näitä ikäviä vahinkoja enää tapahtuisi.
Vuosi vaihtui ja blogistaniassa laihdutetaan, pidetään tipatonta tammikuuta, lopetellaan tupakan polttoa, aloitellaan kuntoiluharrastus ja mitä kaikkea on keksittykään. Lupauksia tuntuu tehneen yksi jos toinenkin. Mutta ovatko lupaukset tehty rikottavaksi vai piileekö niissä todella uuden elämän alku joillekkin. Aika näyttää.
Joka vuosi minua ihmetyttää tämä into tehdä lupauksia tässä vuoden vaihtuessa. Tekeekö sana ‘uusi’ siinä vuoden alussa elämästä jännittämpää ja loppuuko jokin entinen sen numeron vaihtuissa? Tuskin. Täällä tämä on samanalaista hulabaloota kuin ennenkin. Niinpä en edes suonut ajatusta lupauksille, nehän vaatisivat tekemistä tai jälleen jonkun uuden asian omaksumista. Eiköhän tässä jo ole ollut tarpeeksi uutta viimeisen puolen vuoden aikana omaksuttavaksi: uusi duuni, uusi kaupunki, uusi koti, uudet opinnot ja uudet ihmiset. Uuden vuoden lupaukset olisivat siis aivan liikaa vaivaa. Lumesta ja pakkasestakin pitää selvitä. Minä vain yritän tareta.

Rauhoittumisen ja levon aikaa edessä muutamia päiviä, kunhan saan hoideltua itseni tästä tuonne tien päälle ja kohti Keski-Suomea tukkirekkoja vältellen. Taitaa olla känniset joulupukit vaarana tällä keikalla.
Joten toivottelen kaikille:

Valkean joulun perään haikailevat voivat tällä lumitähtigeneraattorilla luoda sellaisen.
Musiikkina tarjoillaan joulun tuojaksi sitä parasta Joululaulua eli Sylvian Joululaulu! (valitettavasti kukaan ei ole youtubettanut Karita Mattilan esittämänä, joten joudumme tyytymään kevyempään versioon.)

Loppusuora häämöttää!

Tämähän alkaa olla voiton puolella kun telkkarista voi katsella päivät pitkät jos jonkin sortin suksimista!
Edit 25.11.07 Hiihtämisestä.
Tilastotieteilijät mittailevat ja laskeskelvat kaikenlaisia elomme riemuja ja suruja tilastoihin ja aika ajoin informoivat meitä pelottavilla lukemilla siitä mihin ja kuinka paljon eläissämme käytämme aikaa. Näitähän on pilvin pimein, kuten kuinka monta vuotta nukumme elämästämme tai montako vuotta olemme vessassa. Eivätpähän vain ole vielä laskeneet montako vuotta elämästään Lepis on käyttänyt hiihtämisen katsomiseen!Suksiahan se ei laita jalkaansa, ei sitten minkäänlaisia. Omenapuun alle Katriina on laittanut hyvän kuvasarjan hiihtokeskuksesta, jossa Lepis pisti säpäleiksi kolmet sukset yhden talven aikana ja sen jälkeen totesi, että tämä saa riittää. Ja siihen loppui hiihtäjän ura. Laillisesti. Lapsuuden traumojahan siitä touhusta oli ollut jo siitä asti kun kävelemään oppi. Muori, tuo himo-urheilija, kun väkisin pisti osallistumaan kaikkiin mahdollisiin maakunnan hiihtokilpailuihin. Ja hiihti vielä itse perässä hoputtamassa. Veikkaisin motiiviksi ne palkintoina olleet lakupatukat.
Sitä paitsi, lumi elementtinä on aikamoinen inhotus. Minulle sopii vallan mainiosti tuollainen keli kuin Espoossa tällä hetkellä on koko talveksi. Muutama aste plussaa ja vettä tihhuuttaa.
![]()
ps. Tänään sitä saa taas katsella koko päivän
Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että siinä on hyvä tehdä käsitöitä samalla. Aivan kuten formulakisojen katsominen on parasta silitysaikaa.

….marraskuussa edes kerran!

Tuoksuu jos tuoksuu ja kelle tuoksuu!
Paras ja pahin aika vuodesta menossa. Luonto herää ja koivujen puhkeaminen on parasta ja kauneinta aikaa vuodesta. Luonnon keväinen värimaailma suorastaan häikäiseen. Samaan aikaan siitepöly tukkii joka röörin aiheuttaen erittäin epämukavan olotilan. Loppuviikoksi jouduinkin siirtymään ikkunan taakse katselemaan hiirenkorvien kasvua. Tää on tätä.

Elämysoleskelua parhaimmillaan