Johan viuhuu

Nyt alkoi Kevätseurannassa suhinavaihde. Toki näitä on nähty jo viikkoja täällä blogistaniassa, mutta meillä alkavat avautua vasta nyt.

krookus

Tänään nämä krookuskaunottaret avautuivat näin kauniina kohti kameraani.

Tämä on muuten yllättävän kukaton kaupunki näin varhaiskeväällä. Sikäli jännä ilmiö, kun sitten kesäkukka-aikaan täällä pursuaa värien loisto. No, kevättä pitää odotella rauhassa.

Metsästämässä

Käytiin Irwikissin kanssa tänään metsästämässä. Kamerat kaulassa heiluen, tietysti.

mtsalla

Ihan aluksi kiivettiin korkelle mäelle. Kangasmetsää näyttäisi olevan.

hattivatit

Satumaisen kaunista sellaista. Nenä maassa piti kulkea ja löysimme suloisen pienoismaailman. Ah, olisipa ollut kiva käperytyä sinne, mutta metsästys jatkui.

Kunnes metsästysretken pääsaalis löytyi männikön katveesta:

kangasvuokko

Pulsatilla vernalis – kangasvuokko

Etelä-Karjalan maakuntakukka suloisena sateessa ja viileydessä oli sulkenut terälehtensä.

Ehkä huomenna paistaa! (Tai lämpenee…)

Tämä oli suuri bongaus, sillä en ole tätä koskaan aikaisemmin elävänä nähnyt.

Ihana päivä!

PS: Retken lopetus löytyy Strechyard -kuvablogista.

“Tietysti lakasen lakasinkoneella”

Sakeana pölystä ilma on näinä päivinä, mutta hyvä että lakaisevat lakaisukoneilla. Allergialääkkeitä kuluu enemmän kuin koskaan. Pian on jälleen hyvä liikkua ilman puhdistuttua ahkerien lakasinkoneen kuljettajien saatua hommat hoitoon:

– lakaisukone liikkeellä –

Pikkupoikien toiveammatti vuodelta 1974 taitaa olla edelleen voimissaan kun seuraa miten paljon niitä pörrää noiden vempeleiden ympärillä. Tuo klassikkopätkä on muuten katsottavissa täällä Elävässä Arkistossa :)

Kevätbongaus vauhdissa

Luontoliiton Kevätseuranta 2015 lähti käyntiin tänä viikonloppuna ja uskomattoman määrän havaintoja ovat ihmiset jo tehneet. Tähän iltaan mennessä on listoille tullut jo yli 400 havaintoa. Tämän vuoden teemana on Urbaani Kevät. Tulee se kevät kaupunkiinkin.

Seurattavia lajeja ovat:

  • Punarinta
  • Voikukka
  • Krookus
  • Jäätelönsyöjä ulkona
  • Lakaisukone liikkeellä

Muut bongattavat kasvit, linnut, hyönteiset, matelijat ja sammakot löytyvät tästä linkistä.

♦♦♦♦♦

 Tämän päivän  kevätseurantaretkeni suuntautui tänään lähes varmoille mestoille, eli Joutsenkosken Myllylle. Maanantaina ohi ajaessani bongasin sen matalikosta laulujoutsen pariskunnan.

mylly

Joutsenkosken mylly, Ylämaa, Hujakkalan kylä. Paikalla on jauhettu jo vuodesta 1860.

Joutsenet olivat lähteneet livohkaan ja tyydyin siellä kuvailemaan koskien kuohuntaa:

kuohunta1

– Roiskusihan se! –

kuohunta2

– Koski antoi myös mahdollisuuden kameraleikkeihin ja kokeiluihin. En minä näihin pehmennettyihin vesikuviin ole koskaan oikein makua saanut, mutta menköön nyt. –

Paluumatkalla pysähdyin toisella varmalla laulujoutsenten bongauspaikalla eli Raipon rapakolla ja siellähän pariskunta uiskenteli tyytyväisenä:

joutsenet – Laulujoutsen, Lappeenranta, Raippo, Kotijärvi

Tämän pariskunnan bongasin jo keskiviikkona ohi ajaessani. Kuvaaminen jäi, kun ei ollut kameraa matkassa. Outoa.

Takaisin ajelin kiepsauttaen Vaalimaan rajanylityspaikan kautta, sellaisia mutkittelevia pikkuteitä pitkin. No, tulihan siitä mutkaa, mutta tuollaiset pikku seikkailut piristää. Kaupungissa olisi  lakaisukoneille jo kovasti hommia. Kaupungin ilmanlaatu on paksuna pölyä, aivan kuin joku olisi pamauttanut täällä pölypommin:

katupoly

 – Katupöly ilta-auringossa –

Mä en ikinä voita mitään…

Se on nyt kumottu! Tässä jokin aika sitten voitin upean korttisetin Kaarin Wonders blogin arvonnassa ja kaikkien sattumusten kautta siitä tuli tuplavoitto! Huikeaa!

kortit

– Kaarin kortit –

Sattumuksena oli meidän Itellan sattuman varainen kulku. Ajattelin niiden tulevan laivapostissa merten yli, mutta Kaarin alkaessa huolestuneena kyselemään korttien saapumista niin selvisi, että lentäen matkalla ovat. Korttipaketin kohtaloa Kaari yritti selvittää US Postal Servicen kautta, mutta kirjaamaton kirje ei hevillä löydy. Yllättäen Kaari lupasi lähettää uuden paketin. Ja vähäkös olin muikeena :) Jotta Murphyn laki olisi Murphyn laki, niin eikös siinä käynyt niin, että molemmat korttipaketit saapuivat samana päivänä! Onnellisena noita kauniita kortteja olen ihastellut ja lähetellyt. Kiitos Kaari!

Eläköön rikkaruohot!

Eiliset lähellä kymmentä astetta hipovat lämpöasteet innoittivat minut jälleen kutistamaan itseni pieneksi seikkailijaksi korsien, tupsukkeiden ja lätäköiden väliin ihmettelemään mitä sieltä löytyykään. Ja voi mitä yllätyksiä noiden aavojen lätäkköulappojen ja vellimäisten savipurkausten välitse seilattuani löytyikään. Kasvua! Uutta kasvua!

– Riemastuttavat rikkaruohot –

Kekkeri Time!

Tervetuloa juhlimaan!

synttari8

Tänään on tämän blogin kahdeksannet synttärit! Voimme siis pitää kekkerit ja juhlitaankin kunnolla!

Tarjolla on herkkuja pöytä koreana jokaiseen makuun, juomapuolella virvokkeita laidasta laitaan. Ole hyvä ja nauti!

Kippis!

♥ ♥ ♥

Alun perin tämä blogi on perustettu stressin torjuntaan. No, stessejä tulee ja menee, eikä tämä hiljainen blogiaika tarkoita sitä että olisin selättänyt kaikki stressit. Olen vain opetellut nukkumaan. Tietokoneallergia on myös alkanut vaivaamaan, millään ei enää jaksa iltaisin nököttää koneen ääressä ellei ole aivan pakko. Töissäkin olen huomannut vältteleväni mokomaa vekotinta viimeiseen asti. Aamukahvin ääressä luen blogeja ja on todella  mukavaa aloittaa päivä teidän virikkeitä antavilla postauksilla. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Nyt kuitenkin juhlitaan.

Linnoituksen hulinaa

Tämä Etelä-Karjalainen markkinakansa piti vuorostaan Linnoituksella viikonloppuna markkinat. Vanhan linnoituksen miljöö loi aivan omanlaisensa tunnelman päivän tapahtumaan.  Kansaa oli tänään mukavasti ja myyntikojuja hurjat määrät. Käsityöläiset ja herkkumaakarit siellä myivät tuotteitaan. Kiva oli kierrellä kameran kanssa ihastelemassa noita taidon näytteitä. Tässä kaupungissahan noita markkinoita piisaa pitkin vuotta, mutta nämä jouluiset ovat niitä kaikista herkullisimpia.

markkinat– Linnoituksen markkinat –

Kojut ja myyntitiskit pursusivat tavaraa, ilokseni pääasiassa käsin tehtyjä tuotteita. Jokelan pajun myyntikoju oli tietenkin ehdoton suosikkini ja muutaman pajunipun kanssa sieltä kotiin taivalsin. Näiden etelä-karjalaisten markkinavietti on kyllä aivan omaa luokkaansa. Mutta mikäs sen mukavampaa kaupankäyntiä kuin tuottajalta kuluttajalle suoraan ilman välikäsiä.

Toinen piirre, johon olen näissä paikallisissa ihastunut on aivan ventovieraille juttelemaan tulo. Harva se viikko minullekin tulee joku tuntematon juttelemaan mitä ihmeellisimmissä paikoissa: hississä, leipomon jonossa, kaupan kassalla jne ja jutustelun aiheet ovat aina kaukana siitä tilanteesta. Todella piristävää touhua Espoon jälkeen :D Tänään kävi myös niin, kun kamerani kanssa siellä kuvailin hieman sivummalla vanhoja linnoituksen rakennuksia ja ortodoksista kirkkoa, niin eräs rouva lähestyi minua palattuani ihmisvilinään ja alkoi juttelemaan valokuvaamisesta harrastuksena. Oli kuulemma seuraillut touhujani jonkun puodin ikkunasta. Paikallinen valokuvauskerho oli markkinoilla myös isoine putkinensa, mutta ei tämä rouvakaan heihin kuulunut. Pohdimme nettifoorumeiden osallitumisen helppoutta ja palautteen tärkeyttä. Kiva kohtaaminen.