Helpotusta!

Tänään se saapui, paketti. Malttamattomana avasin kääreet, mutta sen pidemmälle en ensi alkuun tohtinut edetä. Tutkin ja pyörittelin. Luin ohjekirjaa ja sivelin kansia. Kaunis se on:

macci

– tehoja ja nopeutta –

Päivemmällä ymmärsin jo mistä kannen saa auki ja aloin uittamaan sisään wifi-asetuksia. Salasana takkuili ja kymmenennen kerran jälkeen ymmärsin avata PC:n ja tarkistaa sen sielä. Johan putkahti sisään. Yleiset asetukset laittelin kuntoon ja sähköpostitilin toimimaan. Siinäpä se sitten tälle päivälle. Joten tämä postaus tulee vielä vanhalta vehkeeltä, sormet osuu tällä vielä nimittäin oikeille näppäimille. Kaikenlaista pientä opettelua siis tiedossa, kuten hiirenä toimivan liukualustan käyttö. Sorminäppäryys joutuu aivan uudelle koetukselle.

Kuvat tähän postaukseen otin puhelimella ja muokkasin iPadissa, josta löytyy myös näppärä kollaasiohjelma. Nyt kaikki härpäkkeet voivat siis keskustella keskenään ja ei tarvitse enää tuskailla hitauden kanssa. Kunhan selvitän seuraavia asioita:

  • käytänkö iCloudi, josta todennäköisesti joutuisin maksamaan maltaita
  • otanko oman ulkoisen pilvipalvelun käyttöön ja taipuuko se toimimaan iPadin kanssa (tutkittava)
  • tyydynkö sisäiseen kuvavirtaan, joka pitää kuvat tallessa 30 päivää <- pitää siis muistaa tallentaa johonkin laitteeseen yksi versio
  • mistä löydän yhtä käyttökelpoisen kuvien käsittelyohjelman kuin Photoshop on (sitä en hanki, koska on kuukausittainen käyttömaksu)
  • ja sitten ne muut ohjelmat – aika näyttää mitä tarvitsen vai tarvitsenko
  • miten paljon niitä vanhoja tiedostoja oikeasti tarvitsen – aika näyttää!

Suurempia hankaluuksia ei vielä ole tullut eteen ja ymmärsin käyttöjärjestelmän asetukset aivan sujuvasti. Aivan uusi ympäristö Mac-maailma ei ole, mutta kömpelöksi olen sen kanssa itseni tuntenut iPadin käyttöön ottoon saakka. Jos tuon läppärin kanssa sujuu hommat yhtä kevyesti, niin saatan olla lähellä tavoitettani. Olisin onnellinen, jos pystyisin yksinkertaistamaan toimintoja ja pääsemään eroon tiedostojen kopioiden kopioista ja vielä niiden kopioista.

Odottelua!

Tänään on sitten se pelätty päivä jolloin Windows 10 ilmestyy ja alkaa automaattisesti työntäytyä myös näihin vanhoihin koneisiin! Pelottavan siitä tekee se, että mitä tästäkin vanhasta ropposesta jää jäljelle tuollaisen viimeisen päälle ison ohjelmistopäivityksen tapahduttua. No, ei varmasti muistibittiäkään! Tämä on jo nyt nii-ii-in hidas ja tuhnunen, että aikani menee odotellessa käynnistystä, sovelluksien avautumista, nettiä jne. Sulkea se onneksi osaa ilman vahtimatta. Toisinaan ainakin, toisinaan se käynnistää itsensä uudelleen. Epävakautta ilmassa siis, hämärää häiriöintiä ja sinisen ruudun vilkkumista. Helikopterimaisesta äännähtelystä puhumattakaan! Tämä vetelee siis viimeisiään kaikista elvytystoimenpiteistäni huolimatta. Kai se on kaivettava kuvetta ja hommattava uusi. Äh! No, onhan seitsemän vuotta ihan kelpo ikä läppärille :)

Tuossa muuten taitaa olla suurin syy verkkaiseen bloggaamiseeni kuluneen vuoden aikana. Kuvien käsittely on käynyt niin hitaaksi ettei meikäläisen kärsivällisyydellä tämän koneen kanssa ei enää ole aikoihin jaksanut. Kone pitää kesken työskentelyn jopa sammuttaa, jotta saa muistia uudelleen käyttöön. Tekstitkin tulee toisinaan viiveellä ja nettiin pääsy alkaa olla ihmeellinen seikkailu. Uskokaa tai älkää, mutta tämä ei edes ole täynnä kuvia. Ne on ulkoistettu, kuten lähes kaikki tarpeellinen data.

Töiden tekeminen tällä on myös alkanut hidastumaan, siis jää tekemättä tai tulee tehdyksi kevennettynä versiona. Sen verran vastenmielistä tähän on ollut istahtaa ja odotella. Sähköpostit tulee nippa nappa luettua, mutta vastaaminen on ollut valitettavasti aika heikkoa.

Nyt jään odottelemaan!

PS:  Olethan muistanut ottaa varmuuskopiot!

Turkin heitto

Kesä mennä jolkottaa nimellisesti eteenpäin. Lämpöä hehkuu vain tämä tietokone. Äh, ei se niin surkeaa ole! Onhan tämä kuitenkin parempi kuin ne talven pakkaset :) Nautinnot pitää vain etsiä tällä kertaa muualta. Käväisin heittämässä talviturkin Turkissa, Välimeren rannalla sijaitsevassa pienessä antiikin kreikkalaisten alun perin rakentamassa Siden turistikohteessa.

side1

Hetki ennen auringonlaskua rannalla

Hiekkarantaa riitti toistakymmentä kilometriä ja siellä oli mukava käydä kävelemässä auringonlaskun aikaan ja harrastamassa turistiviihdykkeitä, kuten parasailingiä. Hieman hirvitti ensi alkuun moottoriveneen perässä vedettävään laskuvarjoon köytettäessä, mutta yläilmoihin päästyä meno oli varsin mukavaa. Kymmenen minuutin ajelu hujahti kuin siivillä komeita rantoja ja Taurusvuoriston maisemia tutkiskellessa. Korkeanpaikankammoa hillitsin pitämällä katseen horisontissa.

side5

Turkkilainen auringonlasku

Rannalla loikoilu oli varsin työlästä. Megahienot hotellit olivat täyttäneet rannat lepotuoleillaan ja niihin ei tietenkään ollut mitään asiaa. Joillain rantaravintoloilla oli omia pieniä kaistaleitaan meren ääressä, joissa sai makoilla ilman maksua kunhan söi ja joi kyseisen ravintolan tuotteita.

side3

Uima-allasiloittelua

Me oltiin omatoimireissulla ja apartomentos hotellimme oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rannalta, joten päädyimme vähäisillä rantareissuillamme käyttämään rantaravintolan palveluita makuupaikan saamiseksi. Hiekkainhokkeina useimmiten puhdas ja siisti hotellin uima-allas veti pulikoimaan aamusta iltaan. Ja ah sitä nautintoa! Kummipojan kanssa polskuteltiin sydämemme riemusta vesileikkien riemuissa.

Juhannuksen jälkeinen viikko hurahti nopeasti uiden ja auringon lämmöstä nauttien. Lämpötila oli juuri sopiva: 27-31 C. Viimeisenä päivänä hieman ripsi vettä, mutta ei niin paljoa etteikö altaalla olisi tarennut.

side2

Vanhoja kivikasoja

Siden historia ulottuu sinne 2000 vuoden taakse reippaasti. Kaupunki on toiminut mm. roomalaisten orjamarkkinoina ja siellä ovat seikkailleet mm. Alekanteri Suuri. Kaupungin historia on hyvin esillä ja näkyvissä kaikkialla vanhan kaupungin alueella. Tuo keskusta on pyhitetty shoppailulle ja kaikki kadut ovat kävelykatuja. Vilkkaimman shoppailusydämen kupeesta löytyvät mm. Apollon ja Athenan temppelit ja roomalaisten rakentaman amphiteatteri.

Turkkikokemus oli varsin miellyttävä ja jouduin heittämään kaikki ennakkoluuloni roskakoriin. Olin ajatellut, että se on sellaista pakkokauppaa ja slaimihommaa, hihaan kiinni ja sillei, mutta eipä ollut. Kauppamiehiähän he ovat, mutta Sidessä hoitivat homman lempeästi jutustellen ja jättivät rauhaan välittömästi, jos ilmaisit ettet ole halukas kauppoihin. Palvelu oli todella hyvää niin hotellissa kuin ravintoloissa. Ruoka oli maukasta ja juomat sopivan viileitä.

side6

Koneesta häämöttää Siden niemi

Lensimme Turkis Airlines koneilla ja koneen vaihto oli Istanbulissa mennen tullen. Paluumatkalla kapteeni kierrätti meidät vielä Siden yllä kunniakierroksella:

side4

Side ilmasta

Palvelu oli hyvää ja yllättävää kyllä myös lentokoneruoka. Ja sitä tuli paljon ja usein. Eipä haitannut vaikka mennessä joutui odottelemaan matkalaukkuja toisen vuoron saapumiseen saakka ja tullessa yöpymään yhden ylimääräisen yön Istanbulissa viiden tähden hotellissa aamukoneen ollessa sen verran myöhässä ettemme kerinneet Hesan lennolle. Nähtiin kivasti pala Istanbulia ja kotiin päästiin turvallisesti.

 

Kesän juhlaa

juhannus2015

Kesä on kääntynyt juhlan aikaan ja meille suodaan muutaman päivän hengähdystauko. Toivottavasti kesäsää hellii, jos ei tänään niin huomenna. Täällä idässä on ihan kelvollista, puolipilvistä, pieni tuuli ja lämpötila peräti +18 astetta. Hengailen tässä pari päivää huilaten ja lueskellen.

Rentouttavaa Juhannusta!

Monivuotiset viljelykasvit

Kesälukemistokasan päällimmäisenä keikkui, Riikka Kaihovaaran “Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet“. Lainakirjan ollessa kyseessä tunsin velvollisuudekseni lukea sen ensimmäisenä. Jonkin verran viivyttelin siihen tarttumista, koska lajityyppi on aika vieras. Yleissivistyksen piikkiin tämä menköön. Ja tämä postaus muistutuksena kuvata kirjassa ja tässä kirjoituksessa mainittuja kasveja, jos niitä jossain vastaan tulee.

Kirjan sivuilta kiinnostukseni herätti monivuotiset viljelykasvit. Kirjan lopussa on listaus oloihimme soveltuvista monivuotisista ruokakasveista. Joitain aivan tuttuja kasvien nimiä sieltä tuli vastaan, mutta suurimmalta osin aivan vierasta kasvustoa minulle. Kasvien historiasta kerrottiin kirjassa myös hivenen sekä niihen käytöstä keittiössä.

Lehtivihannekset:

Juurekset:

Mukulakasvit:

Sipulikasvit:

Tästä se varsinainen kuvausprojekti alkaa. Osan tiedän missä niitä kasvaa, osan olen jo kuvannut arkistojen kätköihin pölyttymään, osasta ei ole harmainta aavistustakaan mistä niitä mahtaisin löytää. No, pikkuhiljaa edeten. Backyard Beauties -blogistani löytyy vain muutama yllä listatuista kasveista:

Isomaksaruohokotkansiipilitulaukkapukinpartamaa-artisokkapeltopähkämöauringonkukkakarhunlaukka ja ruohosipuli

Kirjasta vain lyhyesti. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus, toisinaan raivostutti, toisinaan nauratti ja toisinaan pisti ajattelemaan. Se oli laaja katsatsaus nykyisille puutarha- ja maatalouden viljelymenetelmien korvaaville/vaihtoehtoisille tuontantomenetelmille. Kirjassa esiteltiin laajasti niin vuoro-, seka-, kaupunki-, aquaponic- ja metsäpuutarhaviljely, että kerkesin unohtamaan mitä se permakulttuuri oikeastaan tarkoittaa. Maasta, ihmisestä ja luonnon kiertokulusta huolehtimista ekologisin keinoin. Kirjan antoisinta luettavaa oli kuvaus maaperästä, veden ja ravinteiden kiertokulusta sekä maan eliöstöstä. Lukukokemusta hieman häiritsi nykyisen puutarhakulttuurin täysin lyttyyn lyöminen, kun samaan aikaan viitattiin nykyisen puutarhakulttuurimme ydinteoksiin viime vuosisadan alkupuolelta. Kaikkinensa ihan mukava lukukokemus ja kirjan lähdeluettelo oli niin laaja, että sieltä on helppo noukkia lisää luettavaa eri aihealueista ja syventyä paremmin erilaisiin viljelytekniikohin. Jos niistä sattuu olemaan kiinnostunut. Kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että liikaa syydetään teollisesti valmistettuja lannoitteita peltoon eikä hyödynnetä luonnon tuottamia ravinteita niin pelto- kuin puutarhahommissa.

Linkit:

 

 

 

Paistaa se vielä 

Kasvibiologiassa ei rikkaruhoja tunneta. Ne ovat kaikki vain epätoivottuun paikkaan kasvamaan asettuneita luonnonkasveja:

IMG_5816

Suloisesti rempallaan

Luontoliiton Kevätseurannan teema oli tänä vuonna ‘Luonto on urbaani‘ ja voikukka yksi bongattavista kasveista. Näin se löytyi, tuo rehevä kevään kukkija, joka työntää voimakkaat juurensa koloon kuin koloon ja ilahduttaa meitä huikaisevalla keltaisuudellaan. Tokihan nuo ovat kukkineet jo parisen viikkoa näilläkin leveysasteilla, mutta tämä tuli aamulla vastaan kuin tarjottimella.

Viikonloppuna tiedossa rentoutusta ja hieman kotihommien puuhastelua. Jos kelit suo niin painun pihalle nautiskelemaan keltaisesta loistosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Blues kärsii

Eiliset lehdet jäivät lukematta ja tänä aamuna vasta läjähti tämä surullinen uutinen eteeni, bluesin suurmies B.B. King on poistunut keskuudestamme. Bluesin kuunteluun aion siis omistautua tämän päivän, nautiskellen. B.B. Kingin tuotanto on saanut alkunsa jo ensimmäisestä almumista vuonna 1956, jolloin ‘Singig’ The Blues’ julkaisiin, aina vuonna 2008 julkaistuun ‘One Kind Favor’ ja tuohon väliin mahtuu 41 albumillista täydellistä bluesia.

Grammy-palkintoja ja muita huomion osoituksia hänelle on kertynyt matkan varrella mittava määrä. Tiesitkö hänen olevan Yale yliopiston kunniatohtori bluesin saralla.

Grammy palkinnot

Albumien ja biisien linkit menevät YouTubeen:

Elämäntyöstään King sai Grammyn vuonna 1987.

Mies oli myös kova kiertämään keikoilla ja Suomessakin hän käynyt useampaan kertaan. Kesän 1987 kohokohta oli Porin Jazzit ja B.B. King livenä. Tuolloin hän esiintyi B.B. King Blues Bandin kanssa. Vanhasta valokuva-albumista löytyi tälläinen muisto tuolta ikimuistoiselta reissulta:

bb

– Blue soi ja se soi ja se soi –

Kingin laajasta valikoimasta yhden biisin valitseminen tähän on jossain määrin arpapeliä, sillä suosikkeja sieltä löytyy pilvin pimein. Mennään tällä vuonna 2003 julkaistulta ‘Reflections‘ -albumilta lohkaistulla ‘Cross My Heart‘ -kipaleella:

– B.B. King in Memoriam – You are my King ! –

Bonuksena juurevaa, syvälle uppoavaa:

You Done Lost Your Good Thing Now

Villasukkapäivä

Syö – Huilaa – Nuku on tämän viikonlopun teema. Hyvin tämä päivä on edennyt tekemättä mitään ennen pitkiä päiväunia ja vielä sen jälkeenkin. Ruokakin valmistui uunissa kätevästi, vihanneksia, mustia linssejä ja hyvät mausteet.

Luulen paiskineeni taas liikaa töitä koko kevään, tai vuoden alusta saakka. Normipäivien lisäksi olen kirjoittanut taas yhden kirjan verran, jos ei toisenkin, niitä tylsääkin tysempiä työhön liittyviä kehittämishankkeita. Soljunut sana on, mutta tekstihän on virkakieltä ja terminologian kanssa on tarkkuus sitä luokkaa, että kallo tyhjää kolisee. No, nyt ne ovat valmiina ja en aio kirjoittaa riviäkään enää tänä keväänä. Normaalia ‘lepishömppää’ vain ;)pisarat

– Lepiksen viimeiset pisarat –

Takkia tyhjensi hurjaa vauhtia tekstien pureskelu näytölle ilman että kerkesin tankata sisään uutta. Väsyttäähän se. Nyt tuossa on odottamassa kiva pino kirjoja laidasta laitaan. Se on sitä kesäisten sadepäivien ohjelmaa.

Koneella kököttäminen loppuu siis tähän ja tästä eteenpäin, lomia odotellessa, aion nauttia luonnon puhkeamisesta täysin sydämmin. Hieman jo kävin kameran kanssa harjoittelemassa:

betula

– Nautinnollista! –

 

Johan viuhuu

Nyt alkoi Kevätseurannassa suhinavaihde. Toki näitä on nähty jo viikkoja täällä blogistaniassa, mutta meillä alkavat avautua vasta nyt.

krookus

Tänään nämä krookuskaunottaret avautuivat näin kauniina kohti kameraani.

Tämä on muuten yllättävän kukaton kaupunki näin varhaiskeväällä. Sikäli jännä ilmiö, kun sitten kesäkukka-aikaan täällä pursuaa värien loisto. No, kevättä pitää odotella rauhassa.

Metsästämässä

Käytiin Irwikissin kanssa tänään metsästämässä. Kamerat kaulassa heiluen, tietysti.

mtsalla

Ihan aluksi kiivettiin korkelle mäelle. Kangasmetsää näyttäisi olevan.

hattivatit

Satumaisen kaunista sellaista. Nenä maassa piti kulkea ja löysimme suloisen pienoismaailman. Ah, olisipa ollut kiva käperytyä sinne, mutta metsästys jatkui.

Kunnes metsästysretken pääsaalis löytyi männikön katveesta:

kangasvuokko

Pulsatilla vernalis – kangasvuokko

Etelä-Karjalan maakuntakukka suloisena sateessa ja viileydessä oli sulkenut terälehtensä.

Ehkä huomenna paistaa! (Tai lämpenee…)

Tämä oli suuri bongaus, sillä en ole tätä koskaan aikaisemmin elävänä nähnyt.

Ihana päivä!

PS: Retken lopetus löytyy Strechyard -kuvablogista.