Turkin heitto

Kesä mennä jolkottaa nimellisesti eteenpäin. Lämpöä hehkuu vain tämä tietokone. Äh, ei se niin surkeaa ole! Onhan tämä kuitenkin parempi kuin ne talven pakkaset :) Nautinnot pitää vain etsiä tällä kertaa muualta. Käväisin heittämässä talviturkin Turkissa, Välimeren rannalla sijaitsevassa pienessä antiikin kreikkalaisten alun perin rakentamassa Siden turistikohteessa.

side1

Hetki ennen auringonlaskua rannalla

Hiekkarantaa riitti toistakymmentä kilometriä ja siellä oli mukava käydä kävelemässä auringonlaskun aikaan ja harrastamassa turistiviihdykkeitä, kuten parasailingiä. Hieman hirvitti ensi alkuun moottoriveneen perässä vedettävään laskuvarjoon köytettäessä, mutta yläilmoihin päästyä meno oli varsin mukavaa. Kymmenen minuutin ajelu hujahti kuin siivillä komeita rantoja ja Taurusvuoriston maisemia tutkiskellessa. Korkeanpaikankammoa hillitsin pitämällä katseen horisontissa.

side5

Turkkilainen auringonlasku

Rannalla loikoilu oli varsin työlästä. Megahienot hotellit olivat täyttäneet rannat lepotuoleillaan ja niihin ei tietenkään ollut mitään asiaa. Joillain rantaravintoloilla oli omia pieniä kaistaleitaan meren ääressä, joissa sai makoilla ilman maksua kunhan söi ja joi kyseisen ravintolan tuotteita.

side3

Uima-allasiloittelua

Me oltiin omatoimireissulla ja apartomentos hotellimme oli noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä rannalta, joten päädyimme vähäisillä rantareissuillamme käyttämään rantaravintolan palveluita makuupaikan saamiseksi. Hiekkainhokkeina useimmiten puhdas ja siisti hotellin uima-allas veti pulikoimaan aamusta iltaan. Ja ah sitä nautintoa! Kummipojan kanssa polskuteltiin sydämemme riemusta vesileikkien riemuissa.

Juhannuksen jälkeinen viikko hurahti nopeasti uiden ja auringon lämmöstä nauttien. Lämpötila oli juuri sopiva: 27-31 C. Viimeisenä päivänä hieman ripsi vettä, mutta ei niin paljoa etteikö altaalla olisi tarennut.

side2

Vanhoja kivikasoja

Siden historia ulottuu sinne 2000 vuoden taakse reippaasti. Kaupunki on toiminut mm. roomalaisten orjamarkkinoina ja siellä ovat seikkailleet mm. Alekanteri Suuri. Kaupungin historia on hyvin esillä ja näkyvissä kaikkialla vanhan kaupungin alueella. Tuo keskusta on pyhitetty shoppailulle ja kaikki kadut ovat kävelykatuja. Vilkkaimman shoppailusydämen kupeesta löytyvät mm. Apollon ja Athenan temppelit ja roomalaisten rakentaman amphiteatteri.

Turkkikokemus oli varsin miellyttävä ja jouduin heittämään kaikki ennakkoluuloni roskakoriin. Olin ajatellut, että se on sellaista pakkokauppaa ja slaimihommaa, hihaan kiinni ja sillei, mutta eipä ollut. Kauppamiehiähän he ovat, mutta Sidessä hoitivat homman lempeästi jutustellen ja jättivät rauhaan välittömästi, jos ilmaisit ettet ole halukas kauppoihin. Palvelu oli todella hyvää niin hotellissa kuin ravintoloissa. Ruoka oli maukasta ja juomat sopivan viileitä.

side6

Koneesta häämöttää Siden niemi

Lensimme Turkis Airlines koneilla ja koneen vaihto oli Istanbulissa mennen tullen. Paluumatkalla kapteeni kierrätti meidät vielä Siden yllä kunniakierroksella:

side4

Side ilmasta

Palvelu oli hyvää ja yllättävää kyllä myös lentokoneruoka. Ja sitä tuli paljon ja usein. Eipä haitannut vaikka mennessä joutui odottelemaan matkalaukkuja toisen vuoron saapumiseen saakka ja tullessa yöpymään yhden ylimääräisen yön Istanbulissa viiden tähden hotellissa aamukoneen ollessa sen verran myöhässä ettemme kerinneet Hesan lennolle. Nähtiin kivasti pala Istanbulia ja kotiin päästiin turvallisesti.

 

Kesän juhlaa

juhannus2015

Kesä on kääntynyt juhlan aikaan ja meille suodaan muutaman päivän hengähdystauko. Toivottavasti kesäsää hellii, jos ei tänään niin huomenna. Täällä idässä on ihan kelvollista, puolipilvistä, pieni tuuli ja lämpötila peräti +18 astetta. Hengailen tässä pari päivää huilaten ja lueskellen.

Rentouttavaa Juhannusta!

Monivuotiset viljelykasvit

Kesälukemistokasan päällimmäisenä keikkui, Riikka Kaihovaaran “Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet“. Lainakirjan ollessa kyseessä tunsin velvollisuudekseni lukea sen ensimmäisenä. Jonkin verran viivyttelin siihen tarttumista, koska lajityyppi on aika vieras. Yleissivistyksen piikkiin tämä menköön. Ja tämä postaus muistutuksena kuvata kirjassa ja tässä kirjoituksessa mainittuja kasveja, jos niitä jossain vastaan tulee.

Kirjan sivuilta kiinnostukseni herätti monivuotiset viljelykasvit. Kirjan lopussa on listaus oloihimme soveltuvista monivuotisista ruokakasveista. Joitain aivan tuttuja kasvien nimiä sieltä tuli vastaan, mutta suurimmalta osin aivan vierasta kasvustoa minulle. Kasvien historiasta kerrottiin kirjassa myös hivenen sekä niihen käytöstä keittiössä.

Lehtivihannekset:

Juurekset:

Mukulakasvit:

Sipulikasvit:

Tästä se varsinainen kuvausprojekti alkaa. Osan tiedän missä niitä kasvaa, osan olen jo kuvannut arkistojen kätköihin pölyttymään, osasta ei ole harmainta aavistustakaan mistä niitä mahtaisin löytää. No, pikkuhiljaa edeten. Backyard Beauties -blogistani löytyy vain muutama yllä listatuista kasveista:

Isomaksaruohokotkansiipilitulaukkapukinpartamaa-artisokkapeltopähkämöauringonkukkakarhunlaukka ja ruohosipuli

Kirjasta vain lyhyesti. Se oli mielenkiintoinen lukukokemus, toisinaan raivostutti, toisinaan nauratti ja toisinaan pisti ajattelemaan. Se oli laaja katsatsaus nykyisille puutarha- ja maatalouden viljelymenetelmien korvaaville/vaihtoehtoisille tuontantomenetelmille. Kirjassa esiteltiin laajasti niin vuoro-, seka-, kaupunki-, aquaponic- ja metsäpuutarhaviljely, että kerkesin unohtamaan mitä se permakulttuuri oikeastaan tarkoittaa. Maasta, ihmisestä ja luonnon kiertokulusta huolehtimista ekologisin keinoin. Kirjan antoisinta luettavaa oli kuvaus maaperästä, veden ja ravinteiden kiertokulusta sekä maan eliöstöstä. Lukukokemusta hieman häiritsi nykyisen puutarhakulttuurin täysin lyttyyn lyöminen, kun samaan aikaan viitattiin nykyisen puutarhakulttuurimme ydinteoksiin viime vuosisadan alkupuolelta. Kaikkinensa ihan mukava lukukokemus ja kirjan lähdeluettelo oli niin laaja, että sieltä on helppo noukkia lisää luettavaa eri aihealueista ja syventyä paremmin erilaisiin viljelytekniikohin. Jos niistä sattuu olemaan kiinnostunut. Kirjoittajan kanssa olen samaa mieltä, että liikaa syydetään teollisesti valmistettuja lannoitteita peltoon eikä hyödynnetä luonnon tuottamia ravinteita niin pelto- kuin puutarhahommissa.

Linkit:

 

 

 

Paistaa se vielä 

Kasvibiologiassa ei rikkaruhoja tunneta. Ne ovat kaikki vain epätoivottuun paikkaan kasvamaan asettuneita luonnonkasveja:

IMG_5816

Suloisesti rempallaan

Luontoliiton Kevätseurannan teema oli tänä vuonna ‘Luonto on urbaani‘ ja voikukka yksi bongattavista kasveista. Näin se löytyi, tuo rehevä kevään kukkija, joka työntää voimakkaat juurensa koloon kuin koloon ja ilahduttaa meitä huikaisevalla keltaisuudellaan. Tokihan nuo ovat kukkineet jo parisen viikkoa näilläkin leveysasteilla, mutta tämä tuli aamulla vastaan kuin tarjottimella.

Viikonloppuna tiedossa rentoutusta ja hieman kotihommien puuhastelua. Jos kelit suo niin painun pihalle nautiskelemaan keltaisesta loistosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Blues kärsii

Eiliset lehdet jäivät lukematta ja tänä aamuna vasta läjähti tämä surullinen uutinen eteeni, bluesin suurmies B.B. King on poistunut keskuudestamme. Bluesin kuunteluun aion siis omistautua tämän päivän, nautiskellen. B.B. Kingin tuotanto on saanut alkunsa jo ensimmäisestä almumista vuonna 1956, jolloin ‘Singig’ The Blues’ julkaisiin, aina vuonna 2008 julkaistuun ‘One Kind Favor’ ja tuohon väliin mahtuu 41 albumillista täydellistä bluesia.

Grammy-palkintoja ja muita huomion osoituksia hänelle on kertynyt matkan varrella mittava määrä. Tiesitkö hänen olevan Yale yliopiston kunniatohtori bluesin saralla.

Grammy palkinnot

Albumien ja biisien linkit menevät YouTubeen:

Elämäntyöstään King sai Grammyn vuonna 1987.

Mies oli myös kova kiertämään keikoilla ja Suomessakin hän käynyt useampaan kertaan. Kesän 1987 kohokohta oli Porin Jazzit ja B.B. King livenä. Tuolloin hän esiintyi B.B. King Blues Bandin kanssa. Vanhasta valokuva-albumista löytyi tälläinen muisto tuolta ikimuistoiselta reissulta:

bb

– Blue soi ja se soi ja se soi –

Kingin laajasta valikoimasta yhden biisin valitseminen tähän on jossain määrin arpapeliä, sillä suosikkeja sieltä löytyy pilvin pimein. Mennään tällä vuonna 2003 julkaistulta ‘Reflections‘ -albumilta lohkaistulla ‘Cross My Heart‘ -kipaleella:

– B.B. King in Memoriam – You are my King ! –

Bonuksena juurevaa, syvälle uppoavaa:

You Done Lost Your Good Thing Now

Villasukkapäivä

Syö – Huilaa – Nuku on tämän viikonlopun teema. Hyvin tämä päivä on edennyt tekemättä mitään ennen pitkiä päiväunia ja vielä sen jälkeenkin. Ruokakin valmistui uunissa kätevästi, vihanneksia, mustia linssejä ja hyvät mausteet.

Luulen paiskineeni taas liikaa töitä koko kevään, tai vuoden alusta saakka. Normipäivien lisäksi olen kirjoittanut taas yhden kirjan verran, jos ei toisenkin, niitä tylsääkin tysempiä työhön liittyviä kehittämishankkeita. Soljunut sana on, mutta tekstihän on virkakieltä ja terminologian kanssa on tarkkuus sitä luokkaa, että kallo tyhjää kolisee. No, nyt ne ovat valmiina ja en aio kirjoittaa riviäkään enää tänä keväänä. Normaalia ‘lepishömppää’ vain ;)pisarat

– Lepiksen viimeiset pisarat –

Takkia tyhjensi hurjaa vauhtia tekstien pureskelu näytölle ilman että kerkesin tankata sisään uutta. Väsyttäähän se. Nyt tuossa on odottamassa kiva pino kirjoja laidasta laitaan. Se on sitä kesäisten sadepäivien ohjelmaa.

Koneella kököttäminen loppuu siis tähän ja tästä eteenpäin, lomia odotellessa, aion nauttia luonnon puhkeamisesta täysin sydämmin. Hieman jo kävin kameran kanssa harjoittelemassa:

betula

– Nautinnollista! –

 

Johan viuhuu

Nyt alkoi Kevätseurannassa suhinavaihde. Toki näitä on nähty jo viikkoja täällä blogistaniassa, mutta meillä alkavat avautua vasta nyt.

krookus

Tänään nämä krookuskaunottaret avautuivat näin kauniina kohti kameraani.

Tämä on muuten yllättävän kukaton kaupunki näin varhaiskeväällä. Sikäli jännä ilmiö, kun sitten kesäkukka-aikaan täällä pursuaa värien loisto. No, kevättä pitää odotella rauhassa.

Metsästämässä

Käytiin Irwikissin kanssa tänään metsästämässä. Kamerat kaulassa heiluen, tietysti.

mtsalla

Ihan aluksi kiivettiin korkelle mäelle. Kangasmetsää näyttäisi olevan.

hattivatit

Satumaisen kaunista sellaista. Nenä maassa piti kulkea ja löysimme suloisen pienoismaailman. Ah, olisipa ollut kiva käperytyä sinne, mutta metsästys jatkui.

Kunnes metsästysretken pääsaalis löytyi männikön katveesta:

kangasvuokko

Pulsatilla vernalis – kangasvuokko

Etelä-Karjalan maakuntakukka suloisena sateessa ja viileydessä oli sulkenut terälehtensä.

Ehkä huomenna paistaa! (Tai lämpenee…)

Tämä oli suuri bongaus, sillä en ole tätä koskaan aikaisemmin elävänä nähnyt.

Ihana päivä!

PS: Retken lopetus löytyy Strechyard -kuvablogista.

“Tietysti lakasen lakasinkoneella”

Sakeana pölystä ilma on näinä päivinä, mutta hyvä että lakaisevat lakaisukoneilla. Allergialääkkeitä kuluu enemmän kuin koskaan. Pian on jälleen hyvä liikkua ilman puhdistuttua ahkerien lakasinkoneen kuljettajien saatua hommat hoitoon:

– lakaisukone liikkeellä –

Pikkupoikien toiveammatti vuodelta 1974 taitaa olla edelleen voimissaan kun seuraa miten paljon niitä pörrää noiden vempeleiden ympärillä. Tuo klassikkopätkä on muuten katsottavissa täällä Elävässä Arkistossa :)