“jumalaista pertsaa”

Pitkin viikkoa omituisiin aikoihin telkkarin ääreen herääminen ja jännityslihasten jatkuva liian aikaisin aamusta rääkkääminen maitohapoille saakka aiheutti kisastudiokunnon rappeutumisen ennen aikojaan. Nukuin iloisesti pommiin ja miesten viidenkympin pertsan lähtö jäi näkemättä. Näissä yhteislähtökisoissa siinä hosumisessa on ehkä eniten näkemistä koko matkalla. Lauma hiihtäjiä yrittää tasapainoilla kapeille urille sorkkimatta toisiaan, hiljaa mielessään toivoen naapurin suistumista lumipenkan syövereihin. Siitä sitten hiihdetään monotonisesti letkassa kunnes joku rykäisee irti. Siinä se.

Tässä kisastudiossa kannatetaan ehdottomasti väliaikalähtöjen palauttamista näihin perinteisiin hiihtolajeihin. Onhan se paljon mielekkäämpää seurata pitkiä matkoja väliaikatietojen avulla kuin tätä nykymuotoista putkea. Keski-Eurooppalaiset eivät kuulemma osaa väliajoista tunnistaa kuka johtaa ja siitä nämä härdellilähdöt ovat saaneet alkunsa. Paljonko tarvitaan ruudussa tikittävän kellon seuraamiseen? Ymmärtäväthän ne alppilajien kellojen seuraamisen. Katsovatko ne muka näitä hiihtokilpailuja samalla intensiteetillä kuin pohjoismaissa? Olisipa hauska nähdä syöksylasku yhteislähtönä. 😀

Hiihtopiireissä liikkuva huhu kertoo, että näille pitkille matkoille harkitaan väliaikalähtöjen palauttamista. Huhuilevat myös että perinteisen hiihto pitäisi lopettaa arvokisoista tykkänään. Tokkopa ne tohtis!

Penkkiurheilijan koko tunneskaalan oltua taas käytössä muutaman päivän ajan, käyrän hyppiessä ylös ja alas, niin pahalla päällä ei tarvinnut pahemmin näiden kisojen aikana olla. Loistavia suorituksia urheilijoiltamme on aina ilo seurata. Erityisesti Kuitusen menossa oli sellaista riemua ja nautintoa työstään. Sitä näkee harvoin näiden itsensä loppuun asti rääkkäävien sankareiden hahmoissa. Ja ne yllätykset piristävät aina kummasti. Tosin eilisestä yhdistetyn maaliin tulosta en taida toipua ikinä. Yhdistetyn valmennusjohdolle terveisiä, että olisiko syytä harjoitella maaliviivalle kurotusta. Eihän noin nuoren pojan kontolle sitä voi laittaa.

Kisaselostuksetkin menivät tällä kertaa varsin mallikkaasti. Mitä nyt näitä normaaleja liian aikasin mitalien jakamisia ja “Suomi voitti”-kommentteja lukuun ottamatta. Ylen radiotoimituksen puolelta värvättyä sujuvasanaista urheiluselostaja Jussi Eskolaa on ollut ilo kuunnella. Poika on hoitanut hommansa niin hyvin, että Bror-Erik ‘Bubi’ Wallenius on tuskin saanut suun vuoroa. Tosin samalla olemme jääneet paitsi Bubin legendaarisista kommenteista.

Viikon parhaat Bubit:

“Mitalisteiksi lasketaan ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi tulleet.” Naisten takaa-ajon palkintojenjako, 26.2.2007.

“Kahden eri kilpailijan kilpailuvauhti on niin eri tasoa.” Miesten 15 km vapaa 28.2.2007.

Tästä on hyvä aloittaa kisarasituksen palautumistoimenpiteet. Päivän ohjelmassa ulkoilua, proteiinipitoista linssipapusoppaa, lihashuoltoa ja päiväunia. Ensi viikonloppunahan on jo Salppurit….

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s