pienviljelyn problematiikkaa

Pyörähdin viljelyspalstalla seuraamassa sadon kasvua. Siellä ne kasvaa rompsottaa niin että kohina kuuluu. Mangoldeista pääsee jo kohta keräämään ensi satoa wokkipannulle. Uuden-Seellaninn pinaatit näyttivät kieltään ja välillä huudellen “kino taikuia!!!!” puskiessaan savisen maan läpi pinnalle tuolla Maorisotureiden sisulla. Japsit nostelivat myös nöyrästi päätään, levitellen viuhkamaisia lehtiään keski-suomalaista kantaa olevien kamikaze-örkkilentäjien kohteeksi joutuessaan. Vaatimattomina antoivat kirjoa lehtensä pitsikuviolle ennen kuin kamikazeörkkikset tipahtivat lehdeltä ylensyöneinä maahan. Tolusuihkutus tilattuna nitistämään loputkin, hetkellisesti ennen kuin saavat rivinsä järjestykseen uuden sukupolven voimin ja lentoluvan lähestyä Kortepohjan peltoja.

Suurta ihmetystä herätti naapuripalstalla suoritetut lannoitus (?) / kasvinsuojelu (?) toimenpiteet. Sinne oli sipulien joukkoon räväytetty massiivinen määrä tupakan natsoja.

 

natsat.jpg
Natsaviljelyä

Niistä viljelyasioista mitään tietämättömänä tämä kyllä herättää nyt suurta ihmetystä ja hämmennystä tämän pienviljelijän pikku aivoissa. Olen kuullut tuhkan, nimenomaan koivun tuhkan, positiivisesta vaikutuksesta maaperään ja nikotiinin käytöstä ruusuhuoneissa torjumaan muistaakseni härmää tai kirvoja tai jotain. Mutta että avomaalla sipulille natsoja???? Ei ymmärrä! Pitääkö tässä nyt alkaa keräämään tuhkakuppeja ja levitellä natsoja pitkin peltoja???!!! Lannoittavaa vaikutusta niillä tuskin saadaan aikaiseksi, sillä niiden maatumiseenkin menee se kymmenen vuotta. Ja nikotiinikin taitaa olla polttajan keuhkoissa, joten tuskin tehoaineita enää on jäljellä kirvojen häätämiseen. Mysteeristä touhua.

Jaa, mutta enhän minä edes syö sipulia allergioiden takia, viljelemisestä puhumattakaan, joten voin siis jättää kulmakunnan kuppiloiden tuhkakupit rauhaan 😉

count down

Ikävä olo märissä sukissa laahustaa nukkumaan. Ei auta edes kuiviin vaihtaminen, sen verran pahasti karahti kintuille Juhannusprojektini. Optimistisesti edelleen kuvittelee saavansa enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa kuin todellisuudessa on mahdollista. Tai sitten olen vain tussutellut edes takaisin nämä päivät. Perjantai meni huilatessa ja tämän päivän pyörremyrsky ei tuonut tulosta. Lauataina eivät suostuneet jättämään rauhaan, vaan raahasivat korvista vetäen syömään. Kuulemma pitää joskus 😉 No, onneksi on vielä nuo ensi viikon illat. Eräpäivä häämöttää vasta perjantaina. Niin ja tietenkin se viimeinen yö!

Tässä viime tippaan jättämisessä minä olen hyvä. Miksei voi olla sellaista ammattia kuin viimehetkien organisaattori. Siinä pärjäisin varmasti. Olisiko tässä liikeideaksi asti jyvää. No kunhan saan sukat kuiviksi pohdiskelen asiaa syvällisemmin 😮

Hieman huolestuttaa miten työpäivien jälkeen jaksaa puhaltaa tuulta tuohon projektiin. Enemmän kuitenkin huolestuttaa kuinka moni vaivautuu työpaikalle huomenissa. Yksi jo soitti tuossa päivällä ja ilmoitti olevansa sairauslomalla lähes koko viikon. Hänellä oli kyllä aivan oikea syy ja parempi pysyä levossa kuin tulla rehkimään. Mutta sitten ne muut…. Hauska laskea aamulla päälukua. Ou jee. Argh!

Sunnuntain klassikkobiisinä soikoon siis ‘Working Class Hero’. Tosin uusioversiona. Yleensä en siedä cover-versioita mistään biisistä, mutta tämä Green Dayn versio vanhasta John Lennonin kappaleesta on harvinaisen hyvin onnistunut (harvinaista suvaisevaisuutta tällä rintamalla ja vielä ex-Beatlen biisiä kohtaan… ne sukat sotkee mun pään). Ja ajaahan Green Day hyvää asiaa julkaisemalla tämän kappaleen ‘Instant Karma’ -CD:llä Darfurin ihmisoikeuksien puolesta.

Working Class Hero – Green Day

Alkuperäinen John Lennonin esittämänä vuodelta 1970 löytyy täältä.

Tai sitten rallattelen niille aamulla tätä Kotiteollisuuden ‘Routa ei lopu’ 😀

Kyllä sitä jaksaa rypistää kunhan muistaa nukkua tarpeeksi 😉

lataava kesäkassi

Tässäpä oivallinen keksintö kesämatkailuun! Ovat kehittäneet aurinkokennolla varustetun rantalaukun, jolla voi ladata kännykän, digikameran, iPodin jne.

kesakassi.jpg

Kesäkassin voi tilata Reware Products-nettikaupasta hintaan 249,95 dollaria.

Mallistosta löytyy myös reppuja ja laptop-laukkuja. Oiva keksintö paljon liikkuville ihmisille. Designin parantuessa voisin tilata heti vaikkapa tuollaisen läppärilaukun.

armoitettu Juhannus

City-Juhannusta vietellen ja hengähtäen tiukan kevään jäljiltä. Työpaikalla nämä kaksi kesäkuun viimeistä viikkoa ovat aina ne vuoden kiireisimmät. Eräille tuo kiire tuo ‘omaa lomaa’ vaativan stressin, aiheuttaen meille tunnollisille puurtajille ylimääräistä hikeä ja puhallusta. No Juhannus saapuu armoitettuna katkaisemaan ylikierrokset tällä yhdellä ylimääräisellä vapaapäivällä. Tosin meidän tiimiin ei ole kulkeutunut näitä ‘lomailijoita’, joten en ole sen suurempaa stressiä ottanut muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Oman stressinpoikasen olen vienyt metsään ja jättänyt sinne. Parin viime viikon aikana olen retkeillyt ahkerasti Muuramessa; Kinkomaan ja Riihivuoren takametsissä, rompsotellen pitkin Päijänteen rantamia.

 

paijanne.jpg
Hautalahti, yksi Ristiselän haaroista Päijänteellä.

Näissä maisemissa rauhoittumisen jälkeen voi hyvinkin viettää City-Juhannusta. Toivoisin voivani käpertyä tuohon sohvannurkkaan hyvän kirjan parissa, nukkuen aina kun nukuttaa lepuuttaen kipeytyneitä lihaksia. Kivikkoisessa kalliomaastossa samoaminen on tupsauttanut esille lihasryhmiä, joita en ole osannut venytellä. Nuo perusvenytykset eivät ulotu niihin ja mielikuvitusta saa käyttää niiden vetreyttämiseksi. Aamulla kävin hakemassa vaivaan haisulipillereitä, nokkos-kalkki-inkivääri-vihersimpukka superpillereitä. Tuo vihersimpukka tekee niihin erittäin omituisen tuoksun ja olen tuuletellut niitä pöydän kulmalla hetken ennen nauttimista.

Kiittelin fiksuuttani kauppareissun viimehetkeen jättämisestä kun paikallisen marketin parkkipaikalle kaartaessani näytti varsin väljältä. Ei siis niitä stressaantuneita Juhannusruokien ostajia, jotka jo aloittelevat ensimmäisiä pitkän viikonlopun perheriitoja harrastaessaan kärryrallia kaupan kapeilla käytävillä. Sielläpä oli tänään se mietiskelevä, kiireetön haahuilijaporukka. En tiedä kumpi ompi pahempi. Kaikista väistely yrityksistä huolimatta sain viisi kärryosumaa jo ennen kassalle pääsyä. Ja siellä pieni mummeli täräytti täydellä voimallaan persuuksiini mielenkiintoisen kärryristikkokuvion. (Ei julkaistavaksi soveltuvaa kuvamateriaalia tähän kohtaan.) Kotiin päästyäni olin jo niin pahalla päällä, että oli pakko mennä perjantaipäikkäreille ja unohtaa tänne kotiin järjestämäni projektin aloitus. Projekti, jonka varjolla olen kieltäytynyt kaikista Juhannuskarkeloista ja pitänyt oven tiukasti säpissä tänne yrittäviltä vierailijoilta.

Tapasin niissä metsissä pari kasvia, joita en ole luonnonvaraisena ennen tavannut. Kinkomaan rannan mäntykankaalla tuli vastaan tämä kaunokainen:

tahtitalvikki.jpg

Monenses uniflora – tähtitalvikki

Tähtitalvikki ei ole mitenkään harvinainen ja sitä tavataan paikoittaisina esiintyminä koko maassa. Tämä pieni, n. 15 cm, korkean kukkavanan omaava varpu on ikivihreä. Sen pienet lehdet ovat ruusukkeena varren alaosassa ja ne ovat ikivihreät. Varsi on yksikukkainen, kukka on leveä, ratasmainen, nuokkuva ja tuoksuva.

Paikka, jossa tähtitalvikkiin tutustuin, oli mielenkiintoinen historialtaan. Se oli vanha hiekkamonttu, josta on aikoinaan käsipelillä kaivettu hiekka, kottikärryillä rahdattu rantaan ja laivattu proomuun, joka on vienyt kuormia Jyväskylään Lutakon rantaan rakennustyömaille. Ennen oli miehet rautaa 😉

Riihivuoren takana sijaitsevasta huippu-upeasta lehdosta löysin luonnonvaraisena tämän puutarhakasvinakin tunnetun koiranheiden:

koiranheisi.jpg

Viburnum opulus – koiranheisi

Koiranheidestä tulee 3-4 metrinen haarova pensas. Marjat ja lehdet ovat myrkyllisiä. Valkoinen kukinto on leveä huiskilo, reunimmaiset kukat ovat 10-20 mm leveitä neuvottomia ja keskiössä sijaitsevat emit ovat 4-6 mm leveitä ja kaksineuvoisia. Kukinto on kuin pienoiskoossa oleva morsiuskimppu.

Näiden tähän blogiin poikkeuksellisten kukkakuvien myötä toivotan:

 

Oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta!

 

nokkosessa

nokkonen.jpg

Urtica dioica – nokkonen

Nokkonen, tuo usean vihaama ‘rikkaruoho’, polttaa iholla ja pistää raapimaan. Hyljeksitty tunkioiden kuningatar oli kuitenkin jo Rooman valtakunnassa arvostettu ruokapöytien herkku. Ja nyt tuo ravintokasveista parhain on kerätty, (raavittu), silputtu (raavittu), kuivattu (niiskutettu) ja purkitettu talven vitamiinien ja raudan lähteeksi. Käväisin kaverin luomutilalla keräilyretkellä tuolla Keski-Suomen korpimailla, joten taatusti on puhdasta lähiruokaa.

Nokkosessa on pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Lisäksi siinä on paljon piitä ja C-vitamiinia. Nokkosesta löytyy myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Ravintoarvoltaan nokkonen on erittäin korkea ja siinä on eniten mineraalisuoloja kaikista Suomen kasveista. Toki täytyy varoa liian rehevässä paikassa kasvaneita yksilöitä, niiden runsaan nitraattipitoisuuden vuoksi. Ryöppäämällä ja pakastamalla tai kuivaamalla lehdistä saadaan tuo polttava pisteliäisyys pois.

Nokkosta voi käyttää lähes ruokaan kuin ruokaan. Tunnetuin lienee nokkoskeitto pinaattikeiton korvikkeena. Minä käytän nokkosta lähinnä mausteena tomaattipohjaisissa ruuissa. Kertakaikkisen hyvä yhdistelmä, nokkonen täydentää tomaatin aromia ja makunystysrät huutavat armoa. Suosittelen kokeilemaan. Vielä kerkiää keräämään ne versojen ylimmäiset osat keittiökäyttöön.

porkkanarock

Tuntemukseni vihannesten osalta on varsin rajoittunut. Syödä osaan mitä vain ja vaatimus puolen kilon päiväannoksesta täyttyy kevyesti, mutta viljely on aina tuottanut tuskaa. Tai pitäisikö sanoa kiinnostusta niiden viljelyyn ei ole löytynyt hyvällä tahdollakaan. Viime keväänä jouduin katalan salajuonen uhriksi, joka jatkuu uusintapainoksena tänäkin kesänä. Hyvät ystävät edellisestä elämästä ja uudet tästä nykyisestä sekä lähipiiri olivat kuin yhdestä väläyksestä keksineet, että minun pitää alkaa palstaviljelijäksi. Oven pileen alkoi ilmestyä jos jonkinlaista taimenalkua ja siemenpussia; oli pensastomaattia, mangolia, latva-artisokkaa, valkosipulia, steviaa, lipstikkaa, basilikaa ym ja ym. Muori ilmoitti vuokranneensa myös minulle aarin kokoisen palstan palasen omansa viereen. Tämän oli siis oltava salajuoni, sillä minua ei ole ikinä kiinnostanut moinen touhu ja olen sen hyvin selvästi tuonut vuosien varrella ilmi. Lieneekö lapsuuden traumoja sukulaisten kilometrien pitkistä lanttupenkkien kitkemisistä parhaaseen leikki- ja uimakouluaikaan!

Eihän siinä auttanut kuin ryhtyä vastaiskuun ja näiden juonikkaiden istuttamisen jälkeen hommasin palstan täyteen sellaista, josta ei niillä ollut hajuakaan. Kuvittelivat saavansa minut lankaan ja hyvät naurut pienviljelijän kömmähdyksillä. Hah, luulo ei ole tiedon väärti! Kylvin suuren määrän Uuden-Seelannin pinaattia – varma tapaus, ei voi epäonnistua! Lopulle alalle vetäisin Japanilaisia lehtivihanneksia kuten Mibunaa, Komasuraa, Misomea ja jotain vihreää sinappikasvia. Salajuonittelijoiden ottaessa puheeksi viljelymenestyksen oli hyvä jutustella näistä harvinaisemmista vihanneksista ja eihän ne ymmärtäneet mistään mittään. Puheenaiheet sain vaihdettua kätevästi muualle. 😀 Sato oli muuten varsin mainio ja ihastuin noihin japseihin kertakaikkisesti, oivaa wokkiruokaa. Talvella en sitten paljoa muuta syönykään kuin oman pellon satoa.

Olin tänä keväänä aivan varma, että jättivät rauhaan todeten ettei tuosta oikeasti ole pienviljelijäksi. Sitkeitä sissejä ovat, sama rumba alkoi taas. Taimipussin nyssäköitä alkoi ilmaantua salakalavasti nurkkiin ja minua on rettuutettu pitkin paikallisia puutarhamyymälöitä taimiostoksilla. Nyt siellä on paljon japseja, pinaattia, valkosipulia, mangolia, palsternakkaa, kauranjuurta ja niitä perinteisiäkin kuten, porkkanoita, yrttejä ja kesäkurpitsoja joka väriä.

Jos ensi keväänä vielä jatkavat tätä salajuonta, niin perustan oman bändin:

The Vegetable Orchestra (Link via Whispering Crane)

 

kesäpatsastelua

Tuiman mielenkiintoinen patsashaaste tälle kesälle:

“Kesän ja kesämatkojen kunniaksi haastan teidät katselemaan ja kuvaamaan patsaita sekä julkaisemaan blogissanne suosikkipatsaanne kuvan. Arvuutellakin voi. Tunnettu tai tuntemattomampi, kuuluisan kuvanveistäjän tai tutun ITE-taiteilijan tekemä, kotimaassa tai ulkomailla, ei väliä. Löytäkää oma suosikkinne! Ja kertokaa siitä meille muillekin.”

Iloiseen kesäpatsasteluun voi siis ilmoittautua siellä Tuiman Tuumailu-blogissa.

Patsaat ovat mielenkiintoinen, mutta valitettavasti lievästi aliarvostettu taiteen muoto. Patsas on yleensä julkiselle ja sille nimenomaiselle paikalle tehty taideteos. Usein ne soveltuvat kaupunkikuvaan tai ympäristöönsä niin hyvin, että niistä tulee arkisia osia näkymää. Niiden ohi kuljetaan kiireessä ja ehkä ne havainnoidaan osana ympäristöä. Nimi ja tekijä saatetaan tietää, mutta taustat sen kyseisen patsaan kohdalla ovat pimennossa tietoisuudestamme. Taiteilijan motiivista ja inspiraation lähteestä puhumattakaan, myös tuntemus hänen muusta tuotannosta on yleensä vähäistä. Toki patsaita on muuallakin kuin julkisissa tiloissa tai ulkosalla, mutta harvemmin pääsemme niitä ihastelemaan. Mielenkiintoista olisi myös tietää mikä merkitys taiteilijalle on, että hänen teoksensa on esillä julkisessa tilassa?

Tunnemmeko kotikaupunkimme patsaat? Häpeäkseni täytyy tunnustaa etten tunne niitä. Tiedän suurimman osan ulkonäöltä ja osasta tiedän teoksen nimen ja joistain tekijän tai mitä patsas esittää. Sen syvällisempiä tarinoita niistä en kuitenkaan pysty kertomaan.

Päätin siis ottaa Tuiman haasteen vastaan ja tämän kesän aikana löytää suosikkini esiteltäväksi näillä sivuilla. Todennäköisesti se ei tule vastaan kovin julkisessa paikassa., mutta lupaan perehtyä taiteilijaan, taustoihin ja hänen muuhun tuotantoonsa kunnolla. Saattaapa tänne ilmestyä muutakin mielenkiintoista taidetta. Ken tietää vielä 😉

Sanastoa:

Installaatio: (Näyttely)tilaan erilaisista esineistä ja materiaaleista koottu asetelma.

Julkinen taide: Taide julkisessa tilassa, kenen tahansa fyysisesti saavutettavissa; myös julkisin varoin tuotettu/toteutettu taide.

Kaupunkitaide, katutaide: Taide kaupunkitiloissa ja -rakenteissa kuten valaisinpylväissä, rakennusaidoissa, mainostiloissa jne.; usein lähtökohtaisesti tilapäistä.

Kaupunkirakennustaide: Kaupunkien ja kaupunginosien suunnittelu ja rakentaminen; sitä ohjaavat asemakaavoitus, rakennuslainsäädäntö ja rakennusmääräykset sekä esteettiset, sosiaaliset, poliittiset jne. järjestelmät.

Käsitetaide: 1960-luvulta lähtien vaikuttanut suuntaus, jossa teoksen ulkoista muotoa ja ilmaisutapaa tärkeämpi on teoksen esittämä tai siihen liittyvä ajatus; enemminkin kriittinen ja filosofinen asenne, joka häivyttää taustalle itse teoksen ja taiteilijan sekä taiteen välitys- ja arvotusjärjestelmän.

Monumentaalitaide: Taideteokset, jotka on tarkoitettu arkkitehtuurin yhteyteen tai muuhun rakennettuun ympäristöön liittyviksi – esim. seinämaalaukset, reliefit, veistosryhmät, suihkukaivot; myös ympäristötaideteokset.

Monumentti: Muistomerkki, esim. patsas, rakennus tai rakennelma, hautapatsas, hautarakennelma; tav. historiallisen henkilön tai tapahtuman muistoksi.

Paikkasidonnainen taide: Tiettyyn paikkaan ja/tai kontekstiin tehtyä tai suunniteltua taidetta, joka ottaa huomioon paikan fyysisen ja visuaalisen, joskus myös historiallisen, ekologisen, psykologisen tai sosiologisen luonteen.

Prosessitaide: 1960-luvulla syntynyt suuntaus, jossa taideteoksen luomisprosessi oli tärkeämpi kuin tuote (lopullinen teos). Teokset valmistettiin usein julkisissa tilaisuuksissa.

Tietaide: Taideteokset erilaisten liikenneväylien ja -rakenteiden yhteydessä, esim. liikenneympyröissä, alikulkutunneleissa.

Tilataide: Sisä- tai ulkotilaan tehty kolmiulotteinen kokonaistaideteos, jossa katsojalla/kokijalla mahdollisuus astua teoksen sisälle tilaan. Teoksessa tavallisesti moni- ja poikkitaiteellisia elementtejä, jolloin korostuu vastaanoton moniaistisuus.

– sanasto via Joensuun yliopisto, link