porkkanarock

Tuntemukseni vihannesten osalta on varsin rajoittunut. Syödä osaan mitä vain ja vaatimus puolen kilon päiväannoksesta täyttyy kevyesti, mutta viljely on aina tuottanut tuskaa. Tai pitäisikö sanoa kiinnostusta niiden viljelyyn ei ole löytynyt hyvällä tahdollakaan. Viime keväänä jouduin katalan salajuonen uhriksi, joka jatkuu uusintapainoksena tänäkin kesänä. Hyvät ystävät edellisestä elämästä ja uudet tästä nykyisestä sekä lähipiiri olivat kuin yhdestä väläyksestä keksineet, että minun pitää alkaa palstaviljelijäksi. Oven pileen alkoi ilmestyä jos jonkinlaista taimenalkua ja siemenpussia; oli pensastomaattia, mangolia, latva-artisokkaa, valkosipulia, steviaa, lipstikkaa, basilikaa ym ja ym. Muori ilmoitti vuokranneensa myös minulle aarin kokoisen palstan palasen omansa viereen. Tämän oli siis oltava salajuoni, sillä minua ei ole ikinä kiinnostanut moinen touhu ja olen sen hyvin selvästi tuonut vuosien varrella ilmi. Lieneekö lapsuuden traumoja sukulaisten kilometrien pitkistä lanttupenkkien kitkemisistä parhaaseen leikki- ja uimakouluaikaan!

Eihän siinä auttanut kuin ryhtyä vastaiskuun ja näiden juonikkaiden istuttamisen jälkeen hommasin palstan täyteen sellaista, josta ei niillä ollut hajuakaan. Kuvittelivat saavansa minut lankaan ja hyvät naurut pienviljelijän kömmähdyksillä. Hah, luulo ei ole tiedon väärti! Kylvin suuren määrän Uuden-Seelannin pinaattia – varma tapaus, ei voi epäonnistua! Lopulle alalle vetäisin Japanilaisia lehtivihanneksia kuten Mibunaa, Komasuraa, Misomea ja jotain vihreää sinappikasvia. Salajuonittelijoiden ottaessa puheeksi viljelymenestyksen oli hyvä jutustella näistä harvinaisemmista vihanneksista ja eihän ne ymmärtäneet mistään mittään. Puheenaiheet sain vaihdettua kätevästi muualle. 😀 Sato oli muuten varsin mainio ja ihastuin noihin japseihin kertakaikkisesti, oivaa wokkiruokaa. Talvella en sitten paljoa muuta syönykään kuin oman pellon satoa.

Olin tänä keväänä aivan varma, että jättivät rauhaan todeten ettei tuosta oikeasti ole pienviljelijäksi. Sitkeitä sissejä ovat, sama rumba alkoi taas. Taimipussin nyssäköitä alkoi ilmaantua salakalavasti nurkkiin ja minua on rettuutettu pitkin paikallisia puutarhamyymälöitä taimiostoksilla. Nyt siellä on paljon japseja, pinaattia, valkosipulia, mangolia, palsternakkaa, kauranjuurta ja niitä perinteisiäkin kuten, porkkanoita, yrttejä ja kesäkurpitsoja joka väriä.

Jos ensi keväänä vielä jatkavat tätä salajuonta, niin perustan oman bändin:

The Vegetable Orchestra (Link via Whispering Crane)

 

2 comments on “porkkanarock

  1. Paljastuit sitten varsinaiseksi viherpeukaloksi ilmeisesti omaksikin hämmästykseksi. Mielenkiintoisia salaatteja ja lehtivihanneksia, kaikkia ei varmaan saa edes ostaakaan.

    Kaikkea sitä leikkivä ihminen keksii!

  2. Katriina,
    Totta puhuakseni minulla on se puutarhuri siellä touhuissaan jo aamuvarhaisesta kastelemassa, kitkemässä, lannoittamassa ja mitä kaikkea siellä pitää tehdäkkään. Sain karkoituksen jo mennä kesänä, kun en osannut porkkanoita harventaa oikeaoppisesti 😉 Enhän minä sinne kykene heti aamusta, arkena töissä ja viikonloppuisin siellä on hommat tehtynä siinä vaiheessa kun saan itseni pellon laidalle. Sadonkorjuuaikana olen yrittänyt olla apuna 🙂 Tuo video on kyllä mainio, ei ikinä uskoisi että niistä tuollaiset saundit lähtee 🙂

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s