nokkosessa

nokkonen.jpg

Urtica dioica – nokkonen

Nokkonen, tuo usean vihaama ‘rikkaruoho’, polttaa iholla ja pistää raapimaan. Hyljeksitty tunkioiden kuningatar oli kuitenkin jo Rooman valtakunnassa arvostettu ruokapöytien herkku. Ja nyt tuo ravintokasveista parhain on kerätty, (raavittu), silputtu (raavittu), kuivattu (niiskutettu) ja purkitettu talven vitamiinien ja raudan lähteeksi. Käväisin kaverin luomutilalla keräilyretkellä tuolla Keski-Suomen korpimailla, joten taatusti on puhdasta lähiruokaa.

Nokkosessa on pinaattiin verrattuna seitsenkertaisesti rautaa. Lisäksi siinä on paljon piitä ja C-vitamiinia. Nokkosesta löytyy myös A-, B-, E- ja K-vitamiineja. Ravintoarvoltaan nokkonen on erittäin korkea ja siinä on eniten mineraalisuoloja kaikista Suomen kasveista. Toki täytyy varoa liian rehevässä paikassa kasvaneita yksilöitä, niiden runsaan nitraattipitoisuuden vuoksi. Ryöppäämällä ja pakastamalla tai kuivaamalla lehdistä saadaan tuo polttava pisteliäisyys pois.

Nokkosta voi käyttää lähes ruokaan kuin ruokaan. Tunnetuin lienee nokkoskeitto pinaattikeiton korvikkeena. Minä käytän nokkosta lähinnä mausteena tomaattipohjaisissa ruuissa. Kertakaikkisen hyvä yhdistelmä, nokkonen täydentää tomaatin aromia ja makunystysrät huutavat armoa. Suosittelen kokeilemaan. Vielä kerkiää keräämään ne versojen ylimmäiset osat keittiökäyttöön.