armoitettu Juhannus

City-Juhannusta vietellen ja hengähtäen tiukan kevään jäljiltä. Työpaikalla nämä kaksi kesäkuun viimeistä viikkoa ovat aina ne vuoden kiireisimmät. Eräille tuo kiire tuo ‘omaa lomaa’ vaativan stressin, aiheuttaen meille tunnollisille puurtajille ylimääräistä hikeä ja puhallusta. No Juhannus saapuu armoitettuna katkaisemaan ylikierrokset tällä yhdellä ylimääräisellä vapaapäivällä. Tosin meidän tiimiin ei ole kulkeutunut näitä ‘lomailijoita’, joten en ole sen suurempaa stressiä ottanut muiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Oman stressinpoikasen olen vienyt metsään ja jättänyt sinne. Parin viime viikon aikana olen retkeillyt ahkerasti Muuramessa; Kinkomaan ja Riihivuoren takametsissä, rompsotellen pitkin Päijänteen rantamia.

 

paijanne.jpg
Hautalahti, yksi Ristiselän haaroista Päijänteellä.

Näissä maisemissa rauhoittumisen jälkeen voi hyvinkin viettää City-Juhannusta. Toivoisin voivani käpertyä tuohon sohvannurkkaan hyvän kirjan parissa, nukkuen aina kun nukuttaa lepuuttaen kipeytyneitä lihaksia. Kivikkoisessa kalliomaastossa samoaminen on tupsauttanut esille lihasryhmiä, joita en ole osannut venytellä. Nuo perusvenytykset eivät ulotu niihin ja mielikuvitusta saa käyttää niiden vetreyttämiseksi. Aamulla kävin hakemassa vaivaan haisulipillereitä, nokkos-kalkki-inkivääri-vihersimpukka superpillereitä. Tuo vihersimpukka tekee niihin erittäin omituisen tuoksun ja olen tuuletellut niitä pöydän kulmalla hetken ennen nauttimista.

Kiittelin fiksuuttani kauppareissun viimehetkeen jättämisestä kun paikallisen marketin parkkipaikalle kaartaessani näytti varsin väljältä. Ei siis niitä stressaantuneita Juhannusruokien ostajia, jotka jo aloittelevat ensimmäisiä pitkän viikonlopun perheriitoja harrastaessaan kärryrallia kaupan kapeilla käytävillä. Sielläpä oli tänään se mietiskelevä, kiireetön haahuilijaporukka. En tiedä kumpi ompi pahempi. Kaikista väistely yrityksistä huolimatta sain viisi kärryosumaa jo ennen kassalle pääsyä. Ja siellä pieni mummeli täräytti täydellä voimallaan persuuksiini mielenkiintoisen kärryristikkokuvion. (Ei julkaistavaksi soveltuvaa kuvamateriaalia tähän kohtaan.) Kotiin päästyäni olin jo niin pahalla päällä, että oli pakko mennä perjantaipäikkäreille ja unohtaa tänne kotiin järjestämäni projektin aloitus. Projekti, jonka varjolla olen kieltäytynyt kaikista Juhannuskarkeloista ja pitänyt oven tiukasti säpissä tänne yrittäviltä vierailijoilta.

Tapasin niissä metsissä pari kasvia, joita en ole luonnonvaraisena ennen tavannut. Kinkomaan rannan mäntykankaalla tuli vastaan tämä kaunokainen:

tahtitalvikki.jpg

Monenses uniflora – tähtitalvikki

Tähtitalvikki ei ole mitenkään harvinainen ja sitä tavataan paikoittaisina esiintyminä koko maassa. Tämä pieni, n. 15 cm, korkean kukkavanan omaava varpu on ikivihreä. Sen pienet lehdet ovat ruusukkeena varren alaosassa ja ne ovat ikivihreät. Varsi on yksikukkainen, kukka on leveä, ratasmainen, nuokkuva ja tuoksuva.

Paikka, jossa tähtitalvikkiin tutustuin, oli mielenkiintoinen historialtaan. Se oli vanha hiekkamonttu, josta on aikoinaan käsipelillä kaivettu hiekka, kottikärryillä rahdattu rantaan ja laivattu proomuun, joka on vienyt kuormia Jyväskylään Lutakon rantaan rakennustyömaille. Ennen oli miehet rautaa 😉

Riihivuoren takana sijaitsevasta huippu-upeasta lehdosta löysin luonnonvaraisena tämän puutarhakasvinakin tunnetun koiranheiden:

koiranheisi.jpg

Viburnum opulus – koiranheisi

Koiranheidestä tulee 3-4 metrinen haarova pensas. Marjat ja lehdet ovat myrkyllisiä. Valkoinen kukinto on leveä huiskilo, reunimmaiset kukat ovat 10-20 mm leveitä neuvottomia ja keskiössä sijaitsevat emit ovat 4-6 mm leveitä ja kaksineuvoisia. Kukinto on kuin pienoiskoossa oleva morsiuskimppu.

Näiden tähän blogiin poikkeuksellisten kukkakuvien myötä toivotan:

 

Oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta!