uusi työ, uusi koti, uusi kaupunki…

…ja vanha elämä. Tämä on pikaviesti tienpäältä. Keräsin kimpsuni ja kampsuni silloin kuun vaihteessa ja muuttokuorma suuntasi kohti ruuhkasuomea – seudulle jonne olin aina kieltäytynyt suomasta muuttoajatuksia. Uusi koti löytyy tätä nykyä Espoosta ja työmatkatka ei päätä huimaa, jos sen kilometrin jaksaa pari kertaa päivässä kävellä. Tosin työ alkaa virallisesti vasta elokuun alussa, joten vielä ei tiedä miten rankaksi tuo lenkkeily muodostunee. Tämä heinäkuinen lomakuukausi on mennyt puunatessa ja pientä pintaremonttia tehdessä, sisustusideoita pohtiessa ja lattiaremonttia odotellessa. Kyllä siitä vielä hyvä tulee ;).

Soneran nettiyhteyttä odotellessa olen ollut kuin orpo piru oudolla maalla. Luokattoman kauan kestää vanhojen asiakkaiden palvelu tällaisissa asioissa, mutta ei voi kuin odottaa. Tosin olen jo pahimmista vieroitusoireista päässyt eroon ja en enää ajattele Welhon liittymän tilaamista tuon tuosta. Joskus vain. Silloin muuttopäivänä osasivat kyllä olla Soneran taholta nopeita ja katkaista Jyväskylän yhteyden ennen kuin kerkesin kirjoittaa tätä muuttoilmoitusta. Argh.

Tämä viesti tulee hämäläisistä perinnemaisesmista kirjoitettuna kotimatkalla Porin Jazzeista. Lauantailla oli aineksia extaasi-elämyksiin Kirjurinluodolla: Elvis Costello ja Steely Dan saman päivän aikana tarjoamassa musiikillisia elämyksiä. No, Elvari piti pintansa ja oli yhtä hyvä, jos ei parempikin, kuin aina ennenkin livenä. Steely Dan oli sitten varsinainen pettymys. Ehkäpä tuo on se trendi vanhoilla bändeillä; tehdäänpä jazzahtavat versiot vanhoista hyvistä biiseistä ja aloitetaan maailman valloitus uudelleen jazz-festareilla. Ei purrut, ei voi sanoa kuin ‘ihan kiva’. Mutta se Elvis Costello… Oh yes! 🙂

Jyväskyläläisille tiedoksi etten teitä hylkää tämän remontin myötä, vaan piipahdan siellä ainakin kerran kuukaudessa tulevana talvena. Hain jatko-opiskelemaan tähän samaan muutoksen ryppääseen (uusi duuni vaatii sen) ja opiskelupaikka on siellä, etänä tosin suurin osa. Joten Keljon ABC:llä kahvien merkeissä 😉

Palaan ruutuun Soneran muistettua olemassa oloni ja yhdistettyä minut jälleen maailman menoon mukaan.

Oikein leppoisaa kesää kaikille 🙂