Valokuvatorstai 61 – kursiivinen melankolia

Valokuvatorstaissa tulkitaan Eino Santasen ruonosta ‘Sisiliskoja ja sananjalkoja’ säettä :

“On olemassa kursiivinen melankolia”

Joka toiselle.

Cry baby

Tänään tulee muuten ykköseltä se Susupetalin huhtikuussa, tuossa Iggy Pop postauksessani, kehuma Cry Baby. Itkupilliksi sujuvasti suomennettu 😀 Iggy Pop esittää siinä siis setä Belvedere Rickettesiä ja nuori Jonny Depp Itkupilli Walkeria. Elokuva on John Watersin parodia nuorisomusikaaleista, kuten Grease. Tarina sijoittuu tuonne 1950-luvulle ja kaupungin kujilla liikkuu esikuviaan mukaillen ‘rasvaletit’ ja ‘tavikset’. Rakkautta ilmassa kun rasvis rakastuu tavikseen. Ollaan siis kuultu ja nähty ennenkin, mutta tämä toimii parodiana erittäin hyvin. Musikaalina homma toimii myös ja Iggyltä odotettavissa huikea tanssiesitys.

 

Lisämausteena elokuvassa on tämä tavallisuudesta poikkeava näyttelijäkaarti. Iggy Popin lisäksi nähdään mm. Patricia Hearst, tuo 1970-luvulla kidnapatuksi tullut ja kidnappaajiensa terroristiliikkeeseen liittynyt miljonäärin tytär. Lisäksi elokuvassa pyörähtää muutama 1950-1960 lukujen teinitähti. Tosin taitavat täällä meillä olla tuntemattomia kuuluisuuksia.

Mukavaa elokuvailtaa. Se alkaa kohta: TV1 klo. 21:30

Photo by http://www.hhs.wash.k12.ut.us/misc/movie_review/04-05/pictures
/movie_posters/comedy/crybaby.jpg

via Wikipedia

opintielle astellen

Matkaan illalla kohti Jyväskylää pariksi päiväksi lähiopetusjaksolle koulun penkkiä kuluttamaan. Ennen baanalle lähteö täytyy vielä käydä töissä esittelemässä meitä vierailijoille – argh. Tuntuu aivan kuin lomalle lähtisi; saa nukkua, muorin sapuskat ja saa istua passiivisena imien tietoa sisäänsä…. Toiveajattelua.

Hyvää viikon keskivaihetta kaikille 🙂

Valokuvatorstai 60 -kivi

Valokuvatorstain aiheena kivi, joka on tälle kuvaajalle mieluinen aihe olhenhan jo kaksi kertaa osallistunut kiviaiheisilla kuvilla (40 ja 51). Arkistojen pullistellessa kiviä, päädyin tuoreimpaan otokseen lauantain Habitare messuilta.

Brasilialainen jokikivi

Brasiliasta saakka tänne graniitin kotimaahan tuodaan siis kiven lohkareita, jotka hiotaan kiviveistämöllä hienoon messukuntoon (on tuo kieltämättä tosi hyvän ja erikoisen näköistä). No, tuodaanhan niitä Kiinasta ja Intiasta kadunreunakiviksikin ja Italialaisen marmorin maine lienee meille kaikille tuttu.

Kotimainen kivemme on äärettömän kaunista ja siitä lisää Finstone.com sivuilla. Kivistä kiinnostuineille erittäin hyvät sivut. Käyn siellä aika usein katselemassa 😉

Ai autoton päivä!

Kukapa olisi uskonut tänään vietettävän kansainvälistä autotonta päivää istuissaan reippaat puolituntia ruuhkassa matkalla Messukeskukseen aamusta päivin. Pääkaupunkiseudulla vettä losotti taivaan täydeltä ja ruuhkasuomen asukkaat olivat kuin yhdestä päähän pistosta päättäneet lähteä koko kylän voimin Habitareen ihmettelemään mööpeleitä. Korvat punaisina niissä peltilehmissä, uskoakseni, kuunneltiin radiouutisissa mainitusta autottomasta päivästä ja miten edulliseksi joukkoliikenteellä matkustaminen oli päivän kunniaksi tehty. Tai sitten vaihdettiin kanavaa. Kenpä tietää sen, mutta tältä se näytti Pasilassa puolen päivän aikoihin:

Veneellä olisi päässyt helpommin.

Messukeskuksen parkkipaikat äärimmäisiä reunojaan myöten täynnä 22.9.07 klo. 12:10.

 

Niin, minullehan se sallittiin. Enhän minä mitenkään vielä voi osata raitiovaunulla matkustaa…. 😉

hampaat tippuu

Ja suu on kipeänä. Voi hyvät hyssyrät sentähen mikä päivä! Olisipa aamulla saanut suosiolla jäädä pehkuihin posottaan sateen ropistessa ikkunaan. Ei se sade menoa haitannut, mutta jos voi päivään mahtua kämmejä ja kommelluksia niin se on sama satoiko vai paistoiko. Olisi vain pitänyt uskoa jo heti aamuvarhaisella ettei tästä mitään tule.

Myöhästyin, ensimmäisen kerran, töistä muutaman minuutin pudottaessani kolme kertaa piirustusvälinekassin keittiön lattialle sisällön levitessä pitkin poikin perimmäisiä nurkkia hipoen. Vieläkään eivät ole kaikki sakurat ja pensselit löytyneet. Tästä voimme päätellä tässä uudessa asunnossa olevan tavaroita syöviä nurkkia. Saatuani tuon sekaisin olleen laukun raahattua kuivana töihin huokasin helpotuksesta. Mutta nielaisin ennenkuin tipahti. Illalla väsäämäni hieno diaesitys ei löytynytkään muistitikulta ja päässä alkoi jyskyttää epäilys oman muistin tilasta ja tuskan hien otsalle noustessa hätäisesti mietiskelin, että milläs tästä taas selviää. Pelko jyskytti jo moukarimaisin ottein, että kohta ne huomaa ettei tuo oikeasti tee mitään etukäteisvalmisteluja mihinkään suuntaan. Tikku mäiskäytti onneksi ruudulle oikean kansion ennenkuin lähdin juoksemaan pakoon. Tyytyväisenä hymyilin sisäänpäin, että ähäskutti onnistuinpas huijaamaan jälleen kerran. Tykki ei toiminut! Se siitä diaesityksestä. Taas uudet hiet pintaan ja kuumeisesti miettimään mihin tästä edes soittamaan apua. Oli selkeästi jäänyt asennus koneen ja tykin välillä kesken. En ala räpeltää. Tuossa seinän takana on toinen. Ei muuta kuin otetaas pöydistä kiinni ja siirrytään sinne.

Vihdoin alkoi luistaa. Jälleen tuudittautumista epätodellisuuteen. Palohälytin rämähti soimaan ja koko rakennus tyhjäksi ja ulos. Punaisten paloautojen kaartaessa pihaan ja komeiden palomiesten rynnätessä sisään uskoin minäkin vihdoin ettei se ollutkaan mikään evakuointiharjoitus. Hälytys osoittautui onneksi turhaksi ja työpaikka säilyi kärventymättä. Hälytyksen oli aiheuttanut yliherkkiin hälyttimiin kulkeutunut lattian piikkaamisesta syntynyt pöly. Sade oli onneksi lakannut ja mekin selvisimme happihypystä kuivin nahoin.

Lounaalla lusikoidessani jauheliha-bataatti-maissisoppaa jotain narskahti suussa ja tuntui epämääräisen omituiselta. Etuhampaasta pala irti ja biitti piikkinä ikenessä! Eiiiii-iiii enää tälle päivälle mitään yllätyksiä! Mistä tässä perjantaina mitään hammaslääkäreitä kaivat vieraassa kaupungissa. Kerkesin hoidattaa kesällä purukaluston kuntoon ennen muuttoa ajatuksena ettei muutamaan kuukauteen tarvitse mennä, kerkiää rauhassa etsiä uuden hammaslääkärin. Mukava viikonloppu siis tiedossa; piikki ikenessä velliruoalla ruokittuna. Netti auki ja soittelemaan. Onneksi jo toisesta kohteesta tärppäsi ja pääsin saman tein hoitoon. Sattuupa vielä olevan siedettävän matkan päässä, että voin nyt ottaa sen viralliseski espoolaishampilaksekseni. Toinen piikki ikeneen ja paikka paikoilleen. Huuli lerppuna hipsin hiljaa kotiin ja totesin viikon olevan täynnä. Puudutusen levittyä jo nenään ja kohti korvanlehteä päädyin perjantaipäikkäreille kolmeksi tunniksi.

Usko päivän pelastumiseen oli jo nousemassa kunnes siinä unen tokkurassa läsäytin käytetyn kahvipannun suodatinpussin sisältöineen jälleen sinne keittiön lattialle. Siinä siivotessa alkoi jo tuntumaan lievästi epätoivoiselta. Tokkopa tässä illalla enää mitään tohtii touhuta. Tiskikasaa vilkuilin pitkän tovin miettien miten käy jos siihen iskee näppinsä. No vain yksi juomalasi päätti kokeilla hyppyä hyllyltä tiskipöydän kautta takaisin kaappiin. Ei onneksi särkynyt. Tuskin olisin enää kyennyt keräilemään mitään palasia tuolta lattialta.

Riemullinen päätös viikolle. Viikolle, jolla oli ohjelmaa yli tarpeiden ja työpäivien venyttyä harva se päivä vähintään kaksitoistatuntisiksi. Lieneekö väsymys vai biorytmit. Hällä väliä, huomisen on oltava kaiken logiikan mukaan parempi.

Ps. Jos tämä kirjoitelma onnistuu löytämään tiensä eetteriin, niin päivä on pelastettu 😉

Edit 22:32 Päivän tietysti kruunaa tämä!

kummittelemassa

Pitsiä ja ruusukkeita oli tämän Turku-viikonlopun (taas!) teema. Viime viikolla Valokuvatorstaissa esittelmäni nuorukainen nimettiin juhlallisen lämpimin menoin.

Onnekkana pääsin osalliseksi tämän nuoren miehen valtakuntaan, jonne ensimmäisenä istutettiin kummipuu. Ensimmäinen kastelu suoritettiin kastevedellä kasvuvoimaa antamaan.

Pieni tuijan taimi kasvakoon tuoden onnea ja menestystä nuoren miehen matkaan.

Nyt meitä on sitten kaksi punapäistä sian vuonna syntynyttä rapua… Ja mitäs ne sanoo, että lapsi tulee puoliksi kummiinsa. Huh. 😉

omituiset patsaat

Maailman 27 omituisinta patsasta on koottu Amazing things-blogiin. Kesän alussa Tuima julkisti haasteen silmää hivelevien patsaiden metsästyksestä kesä-askareeksi. Omani on vielä hakusassa, joten tässä välipalaa maailmalta.

luulisi ottavan päähän

pesäpalloilija maailmalta —————— ja Jyväskylästä

Photos by Link Amazing things

Pesäpalloilija/Sieppari Link Julkiset taideteokset Jyväskylässä

Jatkan etsimistä.

Valokuvatorstai 59 – klassikko

Valokuvatorstaissa etsitään jotain olennaista kansallisesta kulttuurista.

 

Ja etsivä löytää makeaa mahan täydeltä…

Valokuvatorstai 58 – lapsi

Valokuvatorstaissa lapsettaa. Ja jopas sattui ajankohtainen aihe 😉

Ensitreffit

Menneen viikonlopun reissullani tapasin tällaisen tuoreen tapauksen. Poika oli putkahtanut maailmaan tuossa heinäkuun puolella ja nyt otettiin ensi tuntumaa toisiimme köllötellen mahakkain sohvalla viikonlopun verran. Hyvähän siinä oli olla, molempien. Minulla on nyt siis uusi kaveri 🙂