rekkakuskien maine katkolla…

Meinasi tämä reissu jäädä sitten viimeiseksi kaikista niistä reissua edeltäneistä huolellisista etukäteisvalmisteluista (talvirenkaiden vaihto) huolimatta. ‘Läheltä piti ettei likeltä käynyt’ -tilanne syntyi jo Jyväskylään menomatkalla silloin keskiviikkona, mutta vieläkin aiheutta tuskan hikeä ja sydämen tykytyksiä. Niin ja sieppaa niin penteleesti!

Huolimattomuutta toisia tienkäyttäjiä kohtaan

Kolmen rekan kopla veti letkassa nelostiellä Heinolan tietämissä pikkusen alle satasta loivaan ylämäkeen, kun päätin ohittaa ne normaalilla moottoritiellä käytettävällä ajonopeudella (120 km/h). Ryhmittyneenä olin jo ainakin puolikilometriä ennen letkan kohtaamista. Olin päässyt perimmäisen rekan nupin kohdalle, kun keskimmäinen päätti lähteä ohittamaan sitä ensimmäisenä mennyttä. Tämä keskimmäinen oli kevyempi versio, lastiton tukkirekka, mutta vauhti oli siis siinä satasen hujakoilla. Onneksi refleleksit toimivat ja ennenkaikkea jarrut toimivat moitteettomasti ilman lukkiutumisia tai muita sivuvaikutuksia. Läheltä se perä silti hujahti! Jos jonkinlaisia mielikuvia kerkesi silmieni edessä jo vilahdella. Keskikaistalle ei olisi voinut kaiteiden takia puskea ja sivusilmässä jyrisi ne viimeisenä tulleen rekan pyörät, jotka joutuivat myös jarruttelemaan.

Pysy kaukana mun takapuskurista!

Vihdoin tuosta kaaharista ohi päästyäni yritin irvistää, mutta tuskin se sitä näki. Kansainvälisiin käsimerkkeihin en uskaltanut turvautua. Tiedä mitä mokoma kaheli olisi saanut päähänsä. Pirullinen paikka, kun ei voinut edes pysähtyä hengähtämään. Seuraavasta liittymästä ylös noustessani huomasin se saman sininuppisen tukkirekan seuraavan. Ja siinähän se hönkäsi persiessä kiinni tuolla kaksikaistaiseksi muuttuneela nelostiellä seuraavat 30 km, aina Ositunkulmaan asti, josta se kääntyi Sysmään. Olihan siinä kiva ajella tukkirekka pikkuauton takapuskurissa puhisemassa.

Mielelläni olisin röykkyyttänyt…

Käsittämätöntä touhua. Peililiin olisi voinut vilkaista siellä moottoritiellä ja turvavälit ovat lakisääteisiä! Karkuun en sitä siinä iltahämärän laskeutessa viitsinyt yrittääkkään, olihan siellä muutakin liikennettä ja hirvivaaroja tuon tuosta. Sen verran pidin sitä silmällä, että jos se olisi käänyt jonnekin taukopaikalle tai huoltamolle niin olisin kaarannut sinne myös ja, lopullisesti henkeni uhalla, olisin sanonut muutaman valitun sanan. Ei kääntynyt valitettavasti, vaan meni sinne Sysmään päin. Toivottavasti ei ollut Sysmäläinen rekkakuski…. Sysmäläisethän on ihan mukavia ihmisiä. Sen verran hämärää siellä jo oli etten nähnyt kuljetusliikkeen nimeä tai edes rekisterinumeroa. Muuten olisin kyllä soittanut. Uskokaa tai älkää.

Kunnioitus katkolla

Olen aina suhtautunut rekkoihin ja niiden kuskeihin jonkinlaisella pelonsekaisella kunnioituksella, antanut tietä tarvittaessa, en ole ohitustilanteen jälkeen kiilannut suoraan eteen (etenkään alamäissä), en ole turhia ohitellut jos ei ole ollut kunnon saumaa jne. Niin tämän siitä saa palkakseen! Tietenkään ei voi yleistää, suurin osa heistä kuitenkin on kohteliaita, työkseen tien päällä leipäänsä ansaitsevia, ihmisiä. Tosin kännykkä kädessä tulee nykyisin turhan usea maanteiden pikajuna vastaan. Rauhallisuutta siis tienpäälle myös teiltä ammattilaisilta näin liukkaiden lähestyessä.

Toivoo pienellä japsilla ajeleva kiukkuinen punapää 😉

5 comments on “rekkakuskien maine katkolla…

  1. Tollasilta pitäisi ottaa jumaliste kortti pois! Onkohan oikeasti niin, että rekkakuski ei nähnyt sinua, vai oliko vain piittaamaton? Minua ärsyttää, kun edessä on rekkoja. Aina kun pääsee yhden ohi, niin seuraava odottaa.

    Jenkeissä (etenkin Etelässä) rekkakuksit olivat oikeasti ihan kahjoja. Tuntui, että ne lähtivät kiihdytyskisoihin henkilöautojen kanssa, mutta jälkeenhän ne jäivät viimeistään ylämäessä (jos nimittäin ajoi itse nopeusrajoitusten mukaan, niin kuin mieheni).

    Minulla ei ole edes ajokorttia, mutta auton kyydissä tulee oltua paljonkin. Mökkireissut ovat pitkän matkan takana. Ja tunnustan, että olen hyvä seuraamaan liikennettä ja toisinaan näyttelen käsimerkkejäkin. 😀

  2. Elegia,
    Samaa mieltä: kortti pois ja munistaan hirteen. Ei ole ennen tarvinnut noin perusteellisesti säikähtää liikenteessä. Olisi sen ollut pakko nähdä minut, jos olisi sivupeiliin vilkaissut. Ärsyttävää holtittomuutta ammattilaisilta. Eniten siinä ärsyttää, että meitä tavallisia autoilijoita aina moititaan jos jostakin. Mutta kuten viime vuosien otsikot ovat kertoneet raskaan liikenteen välinpitämättömyys on saanut aikaan paljon tuhoa ja surua maanteillä.

  3. Sysmästä ja rekkakuskeista: perjantaiaamuna ajoi tukkirekka kärkikolmion takaa, hyvän näkyvyyden vallitessa, koulutaksipikkubussin kylkeen, kaataen sen. Onneksi ei tytär, eikä muitakaan koululaisia, ollut enää kyydissä. Taksikuskikin selvisi säikähdyksellä, joka lienee kuitenkin ollut melkoinen.

  4. Hamalainem,

    Hui! Onneksi ei kenellekkään käynyt kuinkaan, taksikuski säästyi ja lapset olivat koulussa. Huh huh. Ihan pisti syämmen pomppimaan taas. Ettei vaan olisi ollut sama tyyppi. Tästä alkaa heräillä epäilyksiä. Mistäköhän sais kuvan kyeeisestä rekasta.

    Varokaa siis kaikki niitä Sysmäläisiä rekkakuskeja!

  5. Pingback: Tukkirekka ja koulubussi kolaroivat Sysmässä! «

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s