Valokuvatorstai 64 – saaste

Valokuvatorstaissa huolehditaan fyysisestä/henkisestä ympäristöstä tällä viikolla teeman ollessa saasteet.

saasteet.jpg

pakoon pahaa maailmaa

Kuva Markku Hakurin ympäristötaideteoksesta ‘Nousu’ (The Uprise) vuodelta 2003.

Ympäristö näyttää olevan suosikkiaineeni Valokuvatorstaissa 😉 Muistin virkistämiseksi: 36, 42, 44, 45, 62 ja 63

20 comments on “Valokuvatorstai 64 – saaste

  1. Suvisuti,
    Kiitos. Varpaat on syytä pitää kuivina 😉

    Inkivääri,
    Kiitos. Niin, muovilla pinnoitettuhan tuokin kasvinsuojelusuojapuku on…

    Hilkka,
    Kiitos ja maasta se pienikin ponnistaa 😉

    Neulekirppu,
    Kiitos, Pelastautumien lienee viisainta.

    H.M.J.H,
    😀 😀 😀

  2. Kiitokset Hansu ja Granny,
    Noita heinämiehiä kiipeili useammassakin valotolpassa, mutta nämä olivat ainoat jotka onnistuin kuvaamaan synkeä taivas taustalla. Tosi symppiksiä veikkoja ja on niistä aivan hilpeitä ‘kasvokuviakin’, mutta näiden pelokas olemus sopi tällä kertaa.

  3. Kiitokset Elegia,
    Ympäristötaide on mielestäni silloin parhaimmillaan kun siinä pohdiskellaan ihmisen tekosia ja niiden seurauksia ympäristössä. Ja tässä M.Hakuri on mielestäni onnistunut erinomaisesti. Hyvä tyyppi. Harmittavan usein ympäristötaiteen nimissä tehdään paljon sontaa. Lähinnä tarkoitan sitä, että teokset eivät välttämättä toimi ulkona tai mittakaava on totaalisesti pielessä kun taiteilija ei ole ymmärtänyt tilan merkitystä avaran taivaan alla tai muuten osannut lukea kohdepaikan maisemaa.

  4. Lepis muuten, olisi kiva tietää kuinka kauan asuit jenkkilässä ja milloin (ja missä päin?)… Ei tietenkään ole pakko vastata, mutta utale kun olen, niin kiinnostaa 🙂

  5. Susupetal,
    Taiteeseen kuuluu olennaisena osana mielestäni myös hauskuus ja näistä hemmoista sitä löytyy 🙂 Taide, joka jättää katsojalleen positiivisen ja ilahtunee olotilan on erinomaista oli se sitten missä muodossa tahansa.

  6. Puhutteleva kuva. Minulle tuo mieleen ydinvoimalan miehet, Tsernobylin, Greenpeacen, ihmisen, joka on kiivennyt ylös torniin tähyilemään, kuinka kaukana se uhka, saastepilvi, ne becquerellit ovat. Tai pakenemaan saastetta ylös viimeiseen tolppaan. Mieleen tulee myös Tuhat yötä, Nalle Valtialan näytelmä, jossa savusumu valloitti maailman, kuusi ihmistä pelastui Ilomantsin korpeen. Siellä he tähyilivät, joko tähti näkyisi, joko voisi palata takaisin elämään. Siellä he kertoivat toisilleen tarinoita rakkaudesta. Ehkä se pelasti heidät ja maailman?

  7. Mehtäsielu,
    🙂 Juuri noin! Niin minäkin näen nuo hemmot kiipeässä siihen viimeiseen tolppaan tähyillen pelastusta paksun saastepilven keskeltä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s