How to survive November – 30

Joko se meni?

Uskomatonta, olemme vihdoin täällä! Viimeinen päivä tätä marraskuuta! Nopeastihan tuo hurahti ja ilman tuota flunssailua se olisi mennyt varsin rattoisasti. Kiitos lukijoille kannustuksesta läpi tämän pimeyden 🙂

Tällä on hyvä päättää tämä sarja:

Tätä marraskuun päättymistä voinee vielä juhlistaa firman pikkujouluissa. Tipe tipe tip tap!

RATTOISAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!

How to survive November – 27

Laske lampaita!

sheep.jpg

The Sheep Market

Ellei kaamosväsymys ole vielä iskenyt tai ei muuten vain nukuta näin täydenkuun jälkimainingeissa, niin oivaa iltapuuhaa on katsoa ‘Lammas-marketin’ 10 000 lammasanimaatiota.

sheepani.jpg

The Sheep Market-taideprojektissa Amazon’s Mechanical Turk-nettifirman 10 000 online-työntekijää pyydettiin piirtämään vasemmalle sivulle katsova lammas 0,02 dollarin palkkiolla. Näistä animoiduista piirroksista on tehty iltojemme ratoksi hauska taideteos The Sheep Market-sivuille.

Löydätkö ne oikealle katselevat ‘mustat lampaat’?

Screen shots via Aaron Koblin – the artist

How to survive November – 25

Mahdoton tehtävä!

Hesarin verkkosivuilta on linkki Warner Music Finlandin sivuilla järjestettävään kilpailuun, jossa voi voittaa matkan Led Zeppelinin keikalle Lontooseen 10.12.2007. Eikä tarvitse muuta tehdä kuin kertoa omasta mielestään paras Led Zeppelinin biisi! Ja hah! Eihän sellainen ole mahdollista!

Yritäppä nyt näitä laittaa paremmuusjärjestykseen:

Good Times Bad Times
Communication Breakdown
Dazed And Confused
Babe I’m Gonna Leave You
Whole Lotta Love
Ramble On
Heartbreaker
Immigrant Song
The Rain Song
Celebration Song
The Battle of Evermore
Misty Mountain Hop
Since I’ve Been Loving You
Rock And Roll
Black Dog
When The Levee Breaks
Stairway To Heaven
The Song Remains The Same
Over The Hills And Far Away
D’Yer Maker
No Quarter
Trampled Underfoot
Houses Of The Holy
Kashmir
Nobody’s Fault But Mine
Achilles Last Stand
In The Evening
All My Love

Osallistuin arpomalla tämän:

Tosin onhan ‘Stairway to Heaven’ valittu joskus maailmankaikkeuden parhaaksi rokkibiisiksi, mutta eihän kaikki voi olla sitä mieltä…

Pääpalkinto on muuten tynkä, liput lentoineen yhdelle hengelle ainoastaan ja eväät joutuu ostamaan itse. Taidatpa joutua suunnistamaan keikkapaikallekkin aivan omin nokkinesi.

Ps. Huhut kertovat ettei tämä ainokaisena mainostettu konsertti jäisikään sellaiseksi, vaan bändi olisi lähdössä kiertueelle ensi kesänä! No eihän ne tänne tulisi, mutta olisihan se aikaisen makoisaa… Robert Plantin olen joskus nähnyt jollain festareilla Boulderin (CO) täyteen ahdetulla jalkapallostadionilla.

Vaikeusasteen lisäys:

Wanderlist-sivustolla voit reaaliajassa valita The Best Rock Song Ever ja antaa muille jopa miinuspisteitä. Voit myös ottaa osaa The Most Depressing Rock Songs Ever, The Most Annoying Star Trek Incarnation ja Hottest Red Heads (Lepis ei ole äänestettävissä) äänestyksiin. Niin ja tuhansiin niihin muihin mitä ovat keksineet.

How to survive November – 24

Katso sivakointia!

 

hiihto.jpg

Tämähän alkaa olla voiton puolella kun telkkarista voi katsella päivät pitkät jos jonkin sortin suksimista! 😉

Edit 25.11.07 Hiihtämisestä.
Tilastotieteilijät mittailevat ja laskeskelvat kaikenlaisia elomme riemuja ja suruja tilastoihin ja aika ajoin informoivat meitä pelottavilla lukemilla siitä mihin ja kuinka paljon eläissämme käytämme aikaa. Näitähän on pilvin pimein, kuten kuinka monta vuotta nukumme elämästämme tai montako vuotta olemme vessassa. Eivätpähän vain ole vielä laskeneet montako vuotta elämästään Lepis on käyttänyt hiihtämisen katsomiseen!

Suksiahan se ei laita jalkaansa, ei sitten minkäänlaisia. Omenapuun alle Katriina on laittanut hyvän kuvasarjan hiihtokeskuksesta, jossa Lepis pisti säpäleiksi kolmet sukset yhden talven aikana ja sen jälkeen totesi, että tämä saa riittää. Ja siihen loppui hiihtäjän ura. Laillisesti. Lapsuuden traumojahan siitä touhusta oli ollut jo siitä asti kun kävelemään oppi. Muori, tuo himo-urheilija, kun väkisin pisti osallistumaan kaikkiin mahdollisiin maakunnan hiihtokilpailuihin. Ja hiihti vielä itse perässä hoputtamassa. Veikkaisin motiiviksi ne palkintoina olleet lakupatukat.

Sitä paitsi, lumi elementtinä on aikamoinen inhotus. Minulle sopii vallan mainiosti tuollainen keli kuin Espoossa tällä hetkellä on koko talveksi. Muutama aste plussaa ja vettä tihhuuttaa. 🙂

ps. Tänään sitä saa taas katsella koko päivän 🙂 Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että siinä on hyvä tehdä käsitöitä samalla. Aivan kuten formulakisojen katsominen on parasta silitysaikaa.

Valokuvatorstai – 69

Valokuvatorstaissa luetaan Lepiksen suosikkikirjailijakaartiin kuuluvaa Kurt Vonnegutia ja napostellaan makkaraleipiä:

“Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua – “kello 11.00, 11. marraskuuta 1918″ – vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat.” (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

aikajana.jpg

Maatumisprosessi

How to Survive November – 22

Happy Thanksgiving

Edgar A. Guest

Give me the end of the year an’ its fun
When most of the plannin’ an’ toilin’ is done;
Bring all the wanderers home to the nest,
Let me sit down with the ones I love best,
Hear the old voices still ringin’ with song,
See the old faces unblemished by wrong,
See the old table with all of its chairs
An’ I’ll put soul in my Thanksgivin’ prayers.

Valmista hyvä ateria!

Kiitospäivä on Yhdysvalloissa marraskuun neljäntenä torstaina vietettävä kansallinen juhlapyhä jolloin perheet kokoontuvat yhteen nauttimaan toisistaan ja hyvästä ruoasta. Juhlapäivänä kiitetään Jumalaa hyvästä sadosta. Perinteiseen ateriaan kuuluu kalkkuna, perunamuusia, bataattilaatikkoa, karpalohilloa, maissia ja muita vihanneksia (usein kukkakaaligratiinia) sekä jälkiruoaksi kurpitsapiirakkaa kermavaahdolla.

Ensimmäinen virallinen Kiitospäivän ateria jaettiin 1621 Plymouthissa sinne edellisenä vuonna Mayflower aluksella saapuneiden englantilaisten siirtolaisten ja Wampanoag-intiaanien kesken. Siirtolaiseten ensimmäinen talvi oli ankea ja he menettivät nälkään lähes puolet väestään. Ensimmäisen syksyn sato oli runsas ja he halusivat juhlistaa sitä sadonkorjuujuhlan merkeissä. Tämä ateria oli huomattavasti vaatimattomampi kuin nykyinen perinneruokaa pullollaan oleva menu. Historioitsijat eivät ole aivan varmoja ruokalistasta, mutta ovat selvittäneet että siellä oli tarjolla hirvenlihaa ja jonkin sortin villin kanalinnun lihaa, leipää, marjoja, keitettyä kurpitsaa ja juomana maitoa.

♥ ♥ ♥

Soisin meilläkin vietettävän Kiitospäivää mieluimmin kuin niitä kaikenmaailman joutavanpäiväisiä hömppäpäiviä mitä meille on viime vuosina omaksuttu vietettäväksi. (Halloween, Valentine’s Day…)

Taidanpa siis suunnata viikonlopuksi ihmettelemään sen kesäisen viljelypalstan yllättävän runsasta satoa ja maistelemaan kaurajuurta, palsternakkaa, maa-artisokkaa ja porkkanoita.