Earth calling Lepis…
Meinasin sitten ottaa oikein kunnon kännin! Tai pilven! Tai muuten vain kooman!
Kaikkihan sen tietävät ettei keuhkokuumeeseen aivan mietoja lääkkeitä määrätä ja olo on sen mukainen. Kiehautin tuossa vedet ajatuksenani hörpätä kuppi kuumaa mustaherukkamehua ennen nukkumaanmenoa. Hetken kuluttua tutkin kuppia, ihmetellen outoa väriä… mnnn… No, tämä olikin kaupan mustaherukkamehua, tiedä näistä. Hörps, hörps. On tämä kyllä varsin omituista maultaankin, mutta makuaisti kun on mennyt jo päiviä sitten niin mistä sitä osaa arvioida. Hörps, hörps…
Ei! Ei tämä mitään mustaherukkamehua ole! Hörps, hörsps… maistelua… salmiakkia… lakritsaa… Voi ei! Yskänlääkettä!
Olin tehnyt iltajuomani Codesan comp. yskänlääkkeestä! Alan miehet ainakin tietävät mitä myrkkyä tuo on, kun reseptikin jää apteekkiin säilöön väärinkäytöksien varalta.
Että läheltä liippas ettei likeltä käynyt.
Joten sunnuntaiklassikoksi sopii kuin nappi silmään tämä:
Lucy in the Sky with Diamonds löytyy kakkosena olevalta Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band albumilta tuolla ‘Most Influential Albums Ever’-listalla, jonka esittelin parisen viikkoa sitten.
Tuolla vuonna 1967 myyntiin tulleella albumilla Beatles vaihtoi tyyliään yksinkertaisista pop ja rock-lauluista kokeellisempaan ja laaja-alaisempaan instrumenttien käyttöön musiikissaan. Joku jopa puhuu tämän albumin yhteydessä psykedeliasta, mutta en aivan niin pitkälle menisi.
Lucy in the Sky with Diamonds on tämän albumin ilmestymisestä saakka ollut yksi suosikkejani. Ja ehdottomasti se biisi, joka tulee hautajaisissani soittaa.
Parallel Lines 
Ei helvata! Kyllä yskänlääkkeen ja mustaviinimarjamehun maussa luulisi olevan selkeämpi ero. No onneksi et tainnuttanut itteäsi!
Jestas…eikö ne pullot ole yhtään erilaisia???? Kyllä sinun täytyy olla toooodella sairas. Huh. Onneksi et muuttunut timantiksi taivaalle edes hetkeksi. Hrrr…
HaloEfekti,
Turtuneilla makuhermoilla nykyisin kaikki maistuu samalta… yskänlääkkeeltä 😦 Tuoksuja ei ole enää ollenkaan.
SusuPetal,
Onhan ne pullot erilaisia, mutta keittiössä ei ollut kuin pieni apuvalo ja touhusin siinä vielä jotain muuta samalla. Hössötystä. Toisaalta, eihän sieltä jääkaapista paljoa muuta ole viime päivinä tullut käytettyä kuin sitä yskänlääkettä.
No onneksi pääsit säikähdyksellä. Niistä aina muistaa taas asiat pidempään (nimim. kokemuksella…)
Yellow Submarine, mistä toi pätkä on leikattu, olikin mun ensimmäisten suunnilleen viiden ostetun dvd-leffan joukossa (Matrix ekana ja My Fair Lady 🙂 kans tos alussa) ja on kyllä täynnä hyvää musaa!
Timo,
Lohdullista kuulla, että joku muukin tunaroi näiden kanssa 😉 Tsoi varovainen saa olla, kun ei ole tottunut tuollaisiin myrkkyihin. Saas nähdä miten nyt käy kun vaihtoivat antibiotit kovempiin lääkärin ollessa äsken tyytymätön parantumisprosessin vauhtiin. Oli ne ainakin niin kalliita, että luulisi jo tehoavan.
Yellow Submarine on kyllä aivan huippu. Edelleen. Niin leffa kuin musiikki! Ei voi mitään. Eikä siihen kyllästy koskaan!
Etkö tosiaan erottanut makua?
No oikeasti en! Taudin vietyä terävimmän kärjen makuaistilta, makuhermoset tunnistivat pienellä viiveellä tuon lakritsin maun kupista. Olihan siinä suurin osa kuitenkin kuumaa vettä, jota pienin siemauksin siemailin. Onneksi tunnistin ennenkuin onnistuin kovin montaa hörppyä ottamaan 😉
Pingback: verge - number 10 « Parallel Lines