Kevätseuranta 2008

Tänä viikonloppuna on alkanut Luontoliiton Kevätseuranta. Erikoisteemana tänä vuonna ovat lepakot. Kevätseuranta jatkuu 15.7.2008 saakka.

kevatseuranta.jpg
Kielo (Convallaria majalis)……………………Oravanmarja (Maianthemum bifolium)

Lepakkojen lisäksi muita seurantalajeja ovat:

  • Haarapääsky
  • Kekomuurahainen
  • Kielo
  • Kirjosieppo
  • Kiuru
  • Koivut
  • Kottarainen
  • Kullero
  • Kurki
  • Kyy
  • Käenkaali
  • Käki
  • Laulujoutsen
  • Leskenlehti
  • Mantukimalainen
  • Mustikka
  • Naurulokki
  • Nokkosperhonen
  • Oravanmarja
  • Pajulintu
  • Peippo
  • Peltokorte
  • Punakylkirastas
  • Rantakäärme
  • Rantasipi
  • Rentukka
  • Sammakonkutu
  • Seitsenpistepirkko
  • Siili
  • Sinivuokko
  • Sisilisko
  • Sitruunaperhonen
  • Sääski (hyttynen)
  • Tervapääsky
  • Tuomi
  • Tuulihaukka
  • Töyhtöhyyppä
  • Valkovuokko
  • Vaskitsa
  • Västäräkki

    Lisätietoja lajeista ja tunnistusapuja löydät Kevätseurannan lajisivuilta.

    Osallistuminen:

    Kevätseurantaan osallistuminen on helppoa. Voit täytää kaavakkeen netissä, tilata Luontoliitosta paperilomakkeen tai tulostaa sen tästä. Tekstiviestin lähettäminen tapahtuu näin: lähetä viesti LUONTO <välilyönti> päivämäärä, paikkakunta, havaintosi sekä nimesi ja puhelinnumerosi numeroon 16149. (Viesti on normaalin tekstiviestin hintainen.)

    Tähän astiset kevään 2008 havainnot:

    Tarkkaavaiset luonnossa liikkujat toki huomioivat, että osa tuossa listassa olevia havaintokohteita on jo bongattu. Kiuruja on nähty Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, joutsen on jo pohjoisessa. Perhosista sitruuna- ja nokkosperhosia on nähty sekä ensimmäiset leskenlehdet ovat tainneet kukintansa jo kukkia.

    Luontoliiton kevätseurantaa on tehty jo vuodesta 1961 saakka. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ilmiöt tekevät tästä kuitenkin entistä mielenkiintoisemman harrastuksen.

    Muualla:

    Maailman kevään tuloa voi seurata ainakin näiden sivustojen kautta:

    rentukka2.jpg
    Rentukka (Caltha palustris)
    Nyt siis kevättä seuraamaan! Tuohon taulukkoon voisin tietysti päivittää havaitoni, jos niitä tulee 🙂

    Do they know – or do they not!

    Elina on alkanut harrastamaan selvännäkemistä veteen piirretyistä viivoista ja muita salatieteitä. Vai lieneekö taustalla hiljattain koettu Dreamtime… :

    Tällainen hauska mielikuvaleikki blogituttavuuksista on menossa blogistaniassa ja jos jätät kommenttilaatikkoon viestin, niin yritän myös viritellä takaisin nuo jo unhoon jääneet enneunien näkemisen lahjani. (Ei tosikoille 😉 )

    1. Vastaa nimelläsi ja minä kerron sinusta jotain.
    2. Kerron sinulle, mikä bändi/elokuva muistuttaa minua sinusta.
    3. Keksin jotain yhteistä/samaa intressiä mitä meillä on.
    4. Kerron mistä saattaisin kadehtia sinua.
    5. Kerron ensimmäisen muistoni sinusta.
    6. Kerron sinulle eläimen, josta tulet mieleeni.
    7. Kysyn sinulta jotain, mitä olen halunnut kysyä.
    8. Jos teen tämän sinusta, laitathan tämän blogiisi.

    Ja tällaisia totuuksia Elina oli nähnyt noissa veteen piirtämissään viivoissa:

    Lepikselle,

    2. Sinusta tulee mieleen Rozallan vanha hitti everybody’d free:

    Ei sillä, että olisit fossiilinen jäänne… 😉

    (fossiiliset jäänteet eivät tanssi yhtä notkeasti -edelleen- discoa — jee 😉 )

    3. Meillä taitaa olla sama sukupuoli – ainakin siihen asti, kunnes toinen menee sen muuttamaan.

    (jaa-a, ehkä, tätä asiaa on kyllä epäilty täällä blogistaniassa…. )

    4. Saattaisin kadehtia blogisi taustaväriä.

    (white on black is good and you can keep the other side silent with it)

    5. Olit kauheassa kaatokännissä ja konttailit blogisi lattialla. Tulin ja autoin sinut pystyyn.

    (yskänlääke-enkelini)

    6. Delfiini. Älä kysy miksi.

    (oink oink)

    7. Oletko tyytyväinen elämääsi?

    (fifty – sixty… I’ll think about it tomorrow)

    Jaa-a… vaikea sanoa 😉

    Valokuvatorstai 82 – supernaiivi

    Valokuvatorstaissa tekstihaaste norjalaisen kirjailijan Erlend Loen teoksesta Supernaiivi (Like 1998. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Naiv. Super.1996).

    “Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas.”

    lista.jpg

    Messuillahan niitä – rojuja…

    Sunday classic – 090308

    Earth calling Lepis…

    Meinasin sitten ottaa oikein kunnon kännin! Tai pilven! Tai muuten vain kooman!

    Kaikkihan sen tietävät ettei keuhkokuumeeseen aivan mietoja lääkkeitä määrätä ja olo on sen mukainen. Kiehautin tuossa vedet ajatuksenani hörpätä kuppi kuumaa mustaherukkamehua ennen nukkumaanmenoa. Hetken kuluttua tutkin kuppia, ihmetellen outoa väriä… mnnn… No, tämä olikin kaupan mustaherukkamehua, tiedä näistä. Hörps, hörps. On tämä kyllä varsin omituista maultaankin, mutta makuaisti kun on mennyt jo päiviä sitten niin mistä sitä osaa arvioida. Hörps, hörps…

    Ei! Ei tämä mitään mustaherukkamehua ole! Hörps, hörsps… maistelua… salmiakkia… lakritsaa… Voi ei! Yskänlääkettä!

    Olin tehnyt iltajuomani Codesan comp. yskänlääkkeestä! Alan miehet ainakin tietävät mitä myrkkyä tuo on, kun reseptikin jää apteekkiin säilöön väärinkäytöksien varalta.

    Että läheltä liippas ettei likeltä käynyt.

    Joten sunnuntaiklassikoksi sopii kuin nappi silmään tämä:

    Lucy in the Sky with Diamonds löytyy kakkosena olevalta Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band albumilta tuolla ‘Most Influential Albums Ever’-listalla, jonka esittelin parisen viikkoa sitten.

    Tuolla vuonna 1967 myyntiin tulleella albumilla Beatles vaihtoi tyyliään yksinkertaisista pop ja rock-lauluista kokeellisempaan ja laaja-alaisempaan instrumenttien käyttöön musiikissaan. Joku jopa puhuu tämän albumin yhteydessä psykedeliasta, mutta en aivan niin pitkälle menisi.

    Lucy in the Sky with Diamonds on tämän albumin ilmestymisestä saakka ollut yksi suosikkejani. Ja ehdottomasti se biisi, joka tulee hautajaisissani soittaa.

    kanttu vie vaa…

    keuhkis.jpg

    Kuluneen viikon olen ihmetellyt jotta mikä tämä tämmöinen tauti on, joka tekee sairaammaksi kuin koskaan ennen tällä aikuisiällä mikään on tehnyt. Tänään tuli sitten se lopullinen diagnoosi keuhkokuumeesta. Tuolla vasemmassa keuhkossa se jyllää. Olipa hyvä, että se lääkäri aloitti silloin jo niin varhaisessa vaiheessa sen atibiotin. Tulehdusarvot ovat tulleet hivenen alas, mutta maanantaina taas kontrolliin. Sairausloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ainakin nyt vielä ensi viikon loppuun.

    Tässä sitä nyt sitten hissutellaan, kotona. Ei taida sopia meikäläiselle tuo lomailu 😉 Bloggaan jos bloggaan, kommentoin jos kykenen, mutta lukemassa käyn. Useammankin kerran päivässä, sillä ensilumalta ei tunnu näinä päivinä oikein ymmärtävän kaikkea… Kääk….!

    Pysykää te muut terveenä!