sunday classic – 010608

Tänään palataan takaisin tuohon The Sunday Timesin populaarimusiikkiin eniten vaikuttaneiden albumien listaan. Sen soittaminen jäi keväällä kesken yksinkertaisesti Ziggy Stardustin takia. Olen kiertänyt tätä kuin kissa kuumaa puuroa kuunnellen ja pohdiskellen pystymättä päättämään mikä se näistä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumin biiseistä olisi soittolistalla:

“Five Years”
“Soul Love”
“Moonage Daydream”
“Starman”
“It Ain’t Easy”
“Lady Stardust”
“Star”
“Hang on to Yourself”
“Ziggy Stardust”
“Suffragette City”
“Rock ‘n’ Roll Suicide”

(linkit vievät you tubeen)

Ei pysty!

Tästä The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars -albumista sanotaan sen vieneen, yhdessä Roxy Musicin samannimisen albumin kanssa, 60-luvun rock-kulttuurin tiensä päähän. Alkoi glam-rockin ja keinotekoisten pop-biisien aika. Artistit esittivät olevansa suuria popstaroja ennenkuin löivät itsensä läpi maineeseen ja kunniaan.

Albumin biisit ovat itseasiassa varsin kilttejä poplauluja, yksittäisiä kertomuksia vailla albumin läpi menevää teemaa. Ellei sitten lasketa ensimmäisen kappaleen ja viimeisen kappaleen yhteyttä; avausbiisi sijoittaa tapahtumat viiden vuoden päähän apokalypsista ja viimeinen biisi lopettaa kaiken itsemurhaan. Ziggy Stardust on veikeä yhdistelmä tuhoon tuomittuja rokkareita ja Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin hahmoja. Keikoilla Ziggyn päällä nähtiin taas perinteisen Japanilaisen teatterin kabuki-tyylin asuja, joka loi räikeän ristiriidan kahden niin erilaisen kulttuurin välille. Toisaalta kabuki on perinteisiä sukupuolirooleja sekoittava teatterimuoto, joten ei se ehkä niin vieras ajatus Bowieen yhdistettynä ole.

Minulle The Rise and Fall of Ziggy Stardust an the Spiders from Mars on aina ollut tärkein ja kuunnelluin Bowien albumeista kokonaisuutena vaikkei sillä ehkä Bowien kaikkien aikojen parhaita biisejä ole.

Jos on yksi pakko valita!

11 comments on “sunday classic – 010608

  1. Mulla on tämä vinyylillä ja aika usein soitossa. Jos yksi biiseistä pitäisi valita, valinta olisi varmaan It Ain’t Easy.

  2. Mullakin on tämä vinyylillä ja se on minusta se Bowien levy, joka on muokannut koko kuvan herra Bowiesta. Levy on tosiaan kokonaisuus ja jos siitä nyt yrittää yhden biisin valita, niin valitsisin Suffragette City -kipaleen.Se äänimatto vaan toimii niin hienosti ja tietysti: “Ohhh, wham bam thank you maam!”

  3. Ja mun pitää taas tunnustaa, etten oo tainnut totakaan kuunnella kunnolla. Bowielta oon kuunnellut vain Let’s dancea, joka taitaa olla ‘vähän’ eri luokkaa… Pitää kyllä ihan yleissivistyksenä levyyn tutustua.

  4. No mä oon ollut ihan fanaattinen Bowie-fani. Mulla oli kyllä kaikki Bowien alku aikojenkin vinyylit, mutta mun ehdoton suosikki albumi on Low. Sen oon kuunnellut ihan puhki. Viiminen Bowien albumi josta tykkäsin oli Let´s dance, sen jälkeisistä en ole niin välittänyt. No tältä albumilta mä valitsisin Ziggy Stardustin, vaikkakin pidän Bauhausin versiosta enemmän kuin Bowien alkuperäisestä, mutta kaunis on tuo Lady Stardustkin.

  5. Vaiheinen,
    Näistä Bowien hahmoista Ziggy on kyllä ehdottomasti se minkä ensimmäisenä mieltää. Suffragette City on yksi tässä huushollissa eniten kuunneltuja Bowie biisejä. Siksipä valitsin jotain muuta vaihteeksi 🙂

    Timo,
    No mutta! Heti levykauppan siitä! 😉 Let’s dancen perusteella ei voi tehdä Bowie-analyysiä 🙂

    Itkupilli,
    Mites tämä nyt ei tullut kovin yllätyksenä 🙂 – Bowie-fanaattisuus siis! Tänne on uponnut aika paljon vielä tuosta myöhäisemmästäkin tuotannosta. No, ehkä se on se ääni!

  6. Starman. Ehkä siksi että se oli eka Bowien laulu joka tarttui. Ehkä myös siksi, että siitä on hieno laulaja tehnyt hienon version – Fredi. Äijässä olisi ollut silloin potentiaalia vaikka mihin, mutta kun on syntynyt pieneen maahan jossa kuunnellaan humppaa ja schlageria, niin sieltä se leipä oli revittävä.

    Ajatelkaapa asiaa. Meat Loaf on itse asiassa amerikan vastine Fredille. Suureellisempi ja teatraalisempi, kuten suuresta maasta tulevalle sopii. Tosin Bat Out of Helliä en halua ikinä kuulla suomalaisena versiona. Amerikan Fredi elokuussa Suomessa!

  7. Vinomaa,
    Hieno aasinsilta! Meat Loaf on kyllä aika fredi! Tosin taitaa olla kuuluisampi tällä puolla valtamerta kuin kotikonnuillaan. Valitettavasti. Upea biisien tulkitsija ja ei huonompi näyttelijäkään. Elokuvat vain ovat olleet sitä nk. b-luokkaa ja parhain taitaa olla se ensimmäinen eli Rocky Horror Movie Show! Joko sinulla on liput konserttiin?

  8. Pingback: Sunday Classic – 100612 | Parallel Lines

  9. Pingback: David Bowie in Memoriam | Parallel Lines

  10. Pingback: Sunday Classic – 17012016 | Parallel Lines

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s