Täällä etelässä tuulee aina! Sateesta en ole moksiskaan, oikeastaan pidän sateessa kuljeskelusta. Tuuli on sitten aivan toinen juttu, se on ehkä näistä sääelementeistä se, jota inhoan sydämmeni pohjasta. Uuden-Seelannin eteläisemmän saaren Canterbury plainsseillä mummot kärsivät talvisin jatkuvan tuulen aiheuttamista mielenterveyshäiriöistä tuulen suhistessa jatkuvalla syötöllä. Täällä on myös oltu raivon partaalla tuulihaittojen vuoksi. Backyard Beauties-bloki kaipaa kipeästi täydennystä, mutta kuvaa nyt sitten kasvilähikuvia jatkuvassa tuulessa! Kaikenlaisia tuuliestevirityksiä olen jo suunnitellut rakentavani markiisikankaasta ja tukevista pambun rungoista, mutta sitten kuvaaminen menisi jo komiikan puolelle. Jo nyt saan huvittuneita kommentteja tästä innostuksesta kasvikuvaamiseen, sillä olenhan aina ollut nenä nirpassa niiden suhteen 😉
Retkellä
Tänään tuuli vihdoin hellitti illansuussa ja löysinkin varsinaisen aarreaitan tuolta Kehä III:n rajamailta: cMarketan puiston. Tuo yritysrahalla rakennettu näyttelypuisto ruotsinkielisen puutarhaoppilaitoksen, Sydvestin, kupeessa yllätti kasvillisuuden moninaisuudella totaalisesti. Puistohan on vielä nuori (lieneekö edes kymmentä vuotta vielä) ja vielä kaukana perinteisestä puistomaisesta habituksesta. Niistä korkeista puista ja laajoista nurmikentistä, joina puistot yleensä miellämme. Marketan puisto on päinvastoin pienipiirteinen yritysten näyttelyalueista koostunut hyvin yhteen nivoutunut kokonaisuus. Ja uskon sen näyttävän hyvältä myös ‘täysikasvuisena’ sitten joskus.
Maltoin kuin maltoinkin räpsäistä muutaman yleiskuvan alueesta kasvilähikuvien ohella:
Yleiskuva Marketan puiston alueesta. Takana häämöttävät oppilaitoksen rakennukset.
Alueella on sopivasti suojaisia levähdyspaikkoja penkkeineen ja pöytineen.
Kukkaloisto ei rajoittunut ainoastaan puihin, pensaisiin tai muihin monivuotisiin, vaan esillä oli hyvin kausikukkia erilaisissa asetelmissa.
Puiston näyttelyalueen luonteen mukaisesti sieltä löytyy runsaasti erilaisia kovia rakenteita ja materiaalivinkkejä laatoituksiin, muureihin, pergoloihin, aitoihin jne. Kasvisommittelu istutusaltaisssa oli myös toimivaa ja silmiä hivelevää.
Erilaiset valaistusvaihtoehdot olivat myös pienimuotoisesti esillä. Ulkovalaistukseenhan meillä ei kiinnitetä riittävästi huomiota ja nämäkin ovat kuin ufoja.
Salaperäinen käytävä tuijarivistöjen välissä.
Alueelle on myös rakennettu lammikko, jota ympäröi mittava määrä erilaisia vesi- ja rantakasveja. Se oli kuitenkin päässyt aika villiksi, vaikka muuten puisto oli erittäin hyvin hoidettu ja siisti. Joutuukohan ne opiskelijareppana kitkemisharjoituksiin siellä…
Puiton uudempaa osaa jossa kasvillisuus ei ole vielä päässyt mittoihinsa. Ilmeisesti puistoa laajennetaan ja rakennetaan jatkuvasti.
Olenko minä muka jonkun puskadosentin näköinen? Siellä kaikessa rauhassa kuvatessani, saksankurjenmiekan sielunelämää tutkaillessani, sellainen vanhempi pariskunta tuli kyselemään jonkun violetin kukan nimeä ja raahasivat minut tähän. Huh ja helpotus, onneksi tunnistin! Salviahan se siinä täydessä loistossaan. Suurimmassa osassa, mutta valitettavasti ei kaikissa, kasveja oli myös nimilaput, joten tunnistusopreaatio helpottuu huomattavasti. Onneksi älysin ottaa kynän ja paperia matkaan.
Paljon jäi vielä näkemistä seuraavalle kerralle, kuten tämä viljapellon takana ilta-auringossa kylpevä savusauna.
Erittäin mielenkiintoinen puisto mittavine kasvivalikoimineen. Esillä on myös laaja skaala erilaisia puisto- ja pihanrakentamiseen tarvittavia materiaaleja, vinkkejä, leikkivälineitä ja yritysten omia ‘osastoja’. Ja jos ei anna noiden yritysten mainoskylttien ja alueen mosaiikkimaisuuden häiritä visuaalista nautintoaan, niin suosittelen retkikohteeksi.
ps. niitä kasvikuvia tipahtelee sitten vain tuonne Backyard Beautis puolelle… 😉
Parallel Lines 
