Hyviä uutisia kaikille pimeyttä, märkyyttä, loskaa, lunta ja kylmyyttä kammoaville. Talvi on peruttu!
Avasin tänään pelikauden ja kävin hutkimassa palloa kohti koloja kentässä. Pelaamiseksi sitä ei tietenkään kahden vuoden tauon jälkeen voinut kutsua, mutta viehkeää ulkoilua kauniissa ympäristössä kuitenkin. Hetken rangella huhkimisen jälkeen aloin jo pikkuhiljaa osumaan palloon ja uskaltauduin kentälle kokeilemaan tuuria. Osumia tuli ja paljon! Tuloksesta ei siis tässä yhteydessä voi puhua ja tuloskortin kätken syvälle näkymättömiin. Pallojen pelastaminen vesiesteestä onnistui kuivin varpain, mutta pahimmasta raffista jätin suosiolla etsimättä. Joten pallomenekkiä tuli ainostaan -1. Aika hyvin näin pitkän tauon jälkeen 😉 Voimailutreenit tuli suoritettua myös samalla kierrokseslla rautamailojen jysähtäessä pallon kylkeen kaikin irtoavin hartiavoimin. Yritin kyllä sääliä palloja ja muistella vanhaa mantraa, mutta hokemiseni ‘älä lyö voimalla, älä lyö voimalla, älä lyö voimalla’ kerkesi unohtumaan mailan lähtiessä heilahdukseen. Jälki oli sen mukaista ja edellä menijät saivat väistellä joka puolelle lenteleviä turpeita. Taisinpa huitaista yhden pallon lähes naapuriväylän greenille. Oliskohan siitä saanut tuplapisteet… 😉
Niin ne kesäkelit siis jatkuvat, jotta voin käydä lisää pelottelemassa paikallisia golffajia vielä tänä vuonna. Eihän tätä leikkiä nyt kesken voi jättää kun näin hyvään alkuun pääsi: paljon osumia! 😉
(Kuva on muuten siltä aikakaudelta kun oikeasti hengailin golfkentillä.)