Tänään törmäsin termiin Algoritminen taide, josta ensimmäisenä tietenkin tulee mieleen kuvioiden muodostuminen matemaattisten kaavojen avulla. Seuraava mielleyhtymä oli tietokonegeneroitu kuva. Taidemuoto, jonka taiteellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Voiko tietokoneen ennalta ohjelmoidut pikselijärjestelmät olla taidetta. Fraktaalit ovat matemaattisesti luotuja kuvioita ja edustavat yhden sortin taidetta, toki niiden alkuperä löytyy luonnosta. Mutta voiko taide todella olla vain matemaattisia kaavoja yksinkertaisimmillaan tai monimutkaisimmillaan, katsantokannasta riippuen.
– Cells –
Mikä sinun algoritmisi on?
Greylock Arts – algomitrisen taiteen näyttely
The Articulation of Visual Experiences Through Algorithm (pdf-dokumentti)
Algorithmic Aesthetics: Computer Models for Criticism and Design in the Arts (kirja)
Parallel Lines 
Mielestäni kaikki hyvä taide on taidetta, riippumatta miten se on tuotettu. Koskee yhtä hyvin musiikkia kuin kuvataiteita. Helposti voi olla sellainen käsitys, että kaikkihan voi ihan helposti tehdä taidetta vain nappia painamalla, ja totta se onkin, mutta välttämättä se ei ole hyvää taidetta. Siihen vaaditaan aivan samallalailla silmää tai korvaa. Siinä vaaditaan hyvää arvostelu kykyä, koska jokainen satunnainen tuotos ei välttämättä ole taiteellisesti merkittävä. Mutta jotku saattavat sitä olla.
Itkupilli,
Samoilla linjoilla ollaan 🙂 Eihän tietokone ole kuin työkalu, pensseli, kynän jatke, rummut, piano, viulu, kanvas, screeni jne. Tekijästä ja teoksista se kaikki on kiinni mitä sieltä ulos tulee. Kuvataiteessa tietokoneella mallinnettuja teoksia on kuitenkin pitkään väheksytty, suhtauduttu jopa hieman ivallisesti. Tietokoneavusteissa suunnittelussa puolestaan ajatellaan, että koneen ja ohjelmien käytön osaaminen riittää loistavien suunnitelmien tuottamiseksi ja unohdetataan että pitää osata ensin suunnitella. Musiikin saralla konemusiikki aiheutti tullessaan suurta närästystä, mutta hyväksyttiin nopeasti ja on nyt jokapäivää.
Mahtavaa. Totta kai fraktaalit ja niiden tietokoneilla tehdyt kuvaukset voivat olla taidetta. Algoritmeillä voi luoda esteettisiä nautintoja.
Itseasiassa myös itse matematiikka (millä ei siis ole mitään erityistä tekemistä tietokoneiden kanssa) voi olla hyvinkin esteettistä. Matemaattiset kaavat saattavat itsessään olla hyvinkin kauniita, jos niitä osaa oikein katsoa.
Itse pidän valon aaltofunktiosta 🙂
Yhdellä ulkomaalaisella valokuvafoorumilla oli henkilö, joka julkaisi lähes pelkästään fraktaaliteoksia kuvinaan. En parin ensimmäisen jälkeen enää syttynyt yhteenkään, vaikka ne olivatkin taitavasti tehtyjä. vaikea oli myös kommentoida jotenkin yhtäsamaa. Kun tätä oli jatkunut oliskos vuoden, ylläpitokin havahtui, että hei, eihän tuo ota kuiva ollenkaan, ja pyysi häntä lopettamaan fraktaalien postauksen ja ottamaan valokuvia. En nyt tiedä, oliko sekään oikein.
Sun ympyräpiperrys on hauska! (Millä ihmeen ajalla sä ehdit tuottaa näitä marraskuun teemaväkerryksiä tai edes ideoida? Syvä kumarrus, tätä on ilo seurata)
Onhan ihminenkin orgaaninen kone.
Vaiheinen,
Eiii-i mitään kvanttimekaniikkaa! Se on liikaa marraskuulle 😉 Matemaattiset kaavat voivat todellakin muotoutua taiteeksi ilman tietokonetta. Ja tietenkin kemiasta löytyy kaikenlaista mielenkiintoista kuvattavaa 🙂 Valoa sitten kuitenkin kaivataan 🙂
Krisu,
Fraktaalit ovat mielenkiintoisia todellakin vain tiettyyn pisteeseen saakka ellei ole aivan hurahtanut niiden tekemiseen. Loputtomasti niitä ei todellakaan jaksa katsella, silloin tällöin vain 🙂
Idean tuottaminen lienee kuule se hitain vaihe tässä marraskuisessa projektissa. Kyllä näille aina aikaa löytyy sitten väkertää 🙂 Joskus muinoin tuli kudottua ja katseltua telkkaria, nykyisin touhutaan näitä 🙂
Vaheinen,
Sinun täytyy muuten mennä ensi kesänä tuonne Morganismiin ja todeta itse tuon aaltofunktion toiminta käytännössä!
H.M.J. Hämeenjussi,
Just sitä itteensä! 🙂
Tuo on kyllä kaunista matematiikkaa tuo sinun kuvasi. Minä pitäydyin hieman enemmän alkeissa tässä tehtävässä.
Kiitos Susupetal,
Koneella saa kaikkea hassua aikaiseksi 😉
Okei. Sinne siis. Morganistinen aaltofunktio toimii siis. Ja kvanttioptiikka kans:-)
Olin muuten ihan tosissani siitä, että oikea matematiikka voi ollahyvinkin esteettistä. Se tosin vaatii hieman sitä, että tietää mitä eroa on matematiikan ja laskennon välillä 🙂 Ne kaavat voivat olla oikeasti hienoja…
Vaiheinen,
Joo joo! Voi se olla ja oikeastaan siinäpä voisi olla idean poikasta kaikille maailman matematiikan opettajille esittää asiansa visuaalisen kauneuden kautta. Johan alkaisivat oppia laskentoa kaikki luupäät 😀
Olen taas vähän jäljessä, enkä ihan “oikeaoppisestikaan” taaskaan toiminut, mutta yritys kuitenkin tähän ja edelliseenkin tehtävään.
Ihmettelen ja kumarran minäkin jaksamistasi ja taitoasi.
Kuvasi ovat kivoja. 🙂
Tietenkin myös tietokoneella tehty taide on taidetta siinä missä mikä tahansa muu kuvantekemisen muoto. Pidän fraktaalikuvista ja jotkut kuvat ovat todella upeita. Olen itsekin kokeillut fraktaalikuvien tekemistä, mutta se tyssäsi siihen, ettei koneessani ollut tarpeeksi tehoja.
Krisun mainitsemasta valokuvapalstakokemuksesta tuli mieleeni, että myös valokuvista voi tehdä fraktaaleja.
Kiitos Celia 🙂
En sitten malttanut pitää näppejäni erossa fraktaaleista tänään. Tosin kone kyllä huokaili ja puhisi aika huolestuttavan kuuloisesti. Joten ei kai sitä sen kauempaa voi harrastaa 😉
Valokuvista voi tehdä fraktaaleja, mutta siihen tämä kone ei taida taipua. Ehkäpä joskus.