Sunday classic – 301108

Nyt ei enää malta odottaa aamuun löydettyäni tämän unohduksen rajamailta! Ja mitä nopeammin saan biisin eetteriin, sitä parempi, sillä valinnanvaikeus on jälleen melkoinen. Valinnanvaikeus siis tämän loistavan bändin kaikista suosikeista, joista suurin osa meinaa taas viedä jonnekkin muistojen sumuverhon taakse. No niin se jaarittelusta! Little River Band ja biisi ensialbumilta vuodelta 1976, olkaa hyvä!

It’s A Long Way There

Ai mihin? No marraskuun loppuun tietenkin 😉

Lisää sunnuntaiklassikoita näiltä soittajilta:

Mariar

Koskikaran takapiha

Tuumailua

Susupetal

Elämää ja elokuvaa

Papinblogi (En pääse kommentoimaan blogiisi, koska sallit sen vain Bloggerilaisille. Voisiko sille tehdä jotain? Kiitos 😉 )

Advertisements

10 comments on “Sunday classic – 301108

  1. En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta australialaisesta bändistä. Eaglesilta kuullostaa, mutta silti oma linjansa. Tuollainen stemmalaulanta on jännä juttu, se on niin taidokkaan kuuloista. Letkeää menoa, australialaista rentoutta.

  2. Sooloilija,
    No tätä minä vähän epäilinkin, sillä en muista kuuna päivänä kuulleeni Little River Bändiä meidän radiokanavilta. Stemmalaulantaa parhaimmillaan. Jos tätä ei kukaan tunnista, niin sitten täytyy soitella niitä vähän enemmän tässä talven aikana. Niillä on paljon klassikkokamaa. Tosin pojat (Timo ja Vaiheinen) saattavat tunnistaa bändin. Veikkaisin.

  3. En ole koskaan tästä bändistä kuullutkaan. Taitavaa kitarointia ja stemmalaulua, mutta ihan äkkipäätä en taitaisi tutustua bändiin tarkemmin. Mutta tämähän on sunnuntaiklassikkojen hyvä puoli, kuunneltavaksi tulee paitsi monille tuttuja myös aivan uusia kuunneltavia musiikin historian hämärästä.

  4. Haa… vähänkö siistii? 🙂 Hyvä meininki tässä. Tosiaankin unohduksen rajamailla tämä(kin), mutta hyvä, että joku muistaa nostaa esiin 🙂

  5. Niinpä, jos ei ole radiokanavilla soinut, niin ei ole juuri mahdollista, että olisi koskaan päässyt korviini. Eikä tämä tosiaan ole.
    Aika erikoinen sekoitus rockbändiä ja sinfoniaorkesteria, mutta paikoitellen jammailee aika hyvin. Pitkä juttu myös, kuten kuvaa kuuluu.

  6. Nyt täytyy tunnustaa, että Little River Band on jäänyt myös minulle tuntemattomaksi suuruudeksi. Hienon kappaleen olit valinnut. Ja ihanaa, kun biisi kestää kauemmin kuin sen pakollisen kolme minuuttia.

  7. Pingback: Yölinjan miehet « Viides rooli

  8. Mä olen kyllä kuullut ennenkin, mutta olin kyllä jo tyystin tämänkin bändin unohtanut. Ihana biisi. Kannatti tämäkin todella nostaa unohduksen kaivosta ylös. 😉

  9. Tuima,
    Kannattaisi tutustua. Tosin taitavat olla niin menneiden talvien lumia, että ei enää mitään järkevää ole tullut ulos aikoihin. Tai oikeastaan yhtään mitään.

    Vaiheinen,
    Jees! Arvasin!

    HannaH,
    No tätä on vielä siis soitettava lisää joku sunnuntai 😉

    Viides rooli,
    Hieman huolestutti tuo biisin pituus, mutta hyvä ettei se ole haitannut ketään 🙂 Tuota jaksaa kuunnella loppuun saakka.

    Kari,
    Eikö vain 😉

    Itkis,
    Toinen tunnistanut. Hienoa! Hyvää on helppo kaivaa ylös unohduksen syövereistä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s