Käväisinpä elämäni ensimmäisellä viihdytysristeilyllä tuolla naapurimaassa. Toki olen laivoilla matkustellut aiemmin, mutta niillä reissuilla on aina ollut jokin päämäärä. Suurimmaksi osaksi olen matkustanut jonnekkin muualle – kauas. Tai osallistunut johonkin äärettömän pitkästyttävään seminaariin ja näin ollen joutunut olemaan suljettuna noissa keikkuvissa purkeissa epämääräisiä aikoja. Yleensä liian pitkään. Tällainen viihdyttely olikin harvinaisen piristävää tässä kaamoksen keskellä ja joulutohinan ollessa pahimmillaan. Hyvää ruokaa, kiireetöntä menoa, shamppanja-aamiaisia, tanssahtelua (minäkö?) ja haukan pitoa hyvien ystävien seurassa.
No ei tämä nyt aivan päämäärätöntä seilailua tämäkään ollut. Kiinnosti käydä katsomassa Max Ernstin tuotantoa lähemmin ja sitähän oli tarjolla hyvä kattaus Tukholman Moderna Museetissa.
Harmitus vain ettei siellä saa sisällä ottaa valokuvia. Max Ernstin teokset ovat niin uskomattomia, että niitä olisi näyttänyt mielellään ja runsaasti.
Palanen teoksesta ‘The Fantastic Paradise’ by Niki de Saint Phalle and Jean Tinguely museon piha-alueelta tai olikohan se läheinen liikenneympyrä.
Keli oli aivan yhtä kurja kuin meillä on ollut, joten satamakin näyttää harmaalta ja värittömältä.
Keskustan luistinradalla harmaus alkoi tiivistymään. Vuokraluistimia ei löydetty, olisihan se ollut niin mukava käydä pyöräyttämässä muutamat piruetit naapurikansan hämmästykseksi.
Joulukadun varrella oli jo yritystä sinisestä taivaasta, jota unhohduin katselemaan niiden muiden shoppaillessa.
Pimenevässsä illassa laivat kohtaavat tuolla jossain.
Tällaisesta retkeilystä näinä aikoina vuotta voisi tehdä jopa aivan perinteen, oli matkakohde sitten mihin vain pidennetyn viikonlopun verran.
Parallel Lines 