Pysytään nyt vielä hetki näiden suurten 60-luvun biisien parissa. Tällä kertaa vuorossa Brittibändi The Animals ja vuoden 1965 hittibiisi ‘We Gotto Get Out of This Place’. Tästä kappaleesta muodostui tunnaribiisi Jenkkisotilaiden parissa Vietamin sodassa. Ja niinhän se on kaikissa sodissa: we gotto get out of this place!
Kappale on myös noteerattu The Rolling Stone -lehden ‘The 500 Greatest Songs of All Time‘ – listalle sijalle 233. Uusioversioita tästä ovat tehneet mm. Bruce Springsteen, The Blue Öyster Cult ja Bon Jovi.
♦ ♦ ♦
Sometimes I feel like I gotto get out of this place to anything warmer… 😉
Päivän klassikkolista:
♦ ♦ ♦
Edit klo 10:28
Tuumailua blogin kommenttilootassa ehdotetaan, että Sunday Classic – soittolistalle perustettaisiin oma blogi Valokuvatorstain tyyliin tai jotain vastaavaa. Mitä mieltä oletten? Äänestä, ole hyvä. Katsotaan illalla mitä mieltä väki on asiasta.Olen myös pohdiskellut laittavani oman sivun tähän blogiin, jonne keräisin klassikot.
HUOM!
Äänestysaikaa jatkettu torstaihin 5.2.2009 klo. 21:00 saakka:
Edit 5.2.2009 klo 21:00
ÄÄNESTYS ON PÄÄTTYNYT
Parallel Lines 
Animalsilta muistan parhaiten suurimmat hitit, House of the Rising Sun, Don’t Let Me Be Misunderstood. Mutta ehdoton klassikko tämä on. Vietnam -liittymä on minulle uusi tieto.
Kyllä ne 60-luvulla osasivat tehdä hienoja biisejä, joissa oli sanomaa ja tunnelmaa. Tarkoitan ‘niillä’ siis lähes kaikkia bändejä ja laulajia. Musiikin tekemisen palo oli monella tosi kova silloin. Aika on muuttunut, vaikka sitä paloa on varmasti yhä hyvin monilla. Nyt vain tuottaminen on niin kovaa, että mitään raakileen oloisia ei päästetä ilmoille. Itse haluaisin kuulla enemmän sellaisia vähemmän täydellisiä biisejä ja esityksiä..
Kari,
Joskus tuntuu hyvältä soittaa jotain muutakin kuin niitä suurimpia hittejä. Tosin nuo mainitsemasi ovat suuria suosikkejani ja voisin soitella niitä vaikka joka päivä.
Sooloilija,
Oi niitä aikoja (sitä ei ole muuten vielä kuultu 🙂 ). Joskus tuntuu siltä, että ei mitään kunnollista ole tehtykään musiikin saralla sitten noiden kulatisten vuosien. Ja sehän ei ole totta. Paljon on hyvää tullut ulos, harvemmin tulee vain enää hankittua tätä nykymusiikkia ja ehkäpä juuri tuon liian siloisuuden vuoksi. Rosoisuus olisi kyllä mukava saada takaisin.
Äänestän blogia – kivaa jos ehtisit ottaa sen huoleksesi!
Niin ja tästä kappaleesta tunnistin ainoastaan kertosäkeen, ehkä rollareiden kaikuna. Mutta aika tutun kuuloinen Animals-soundi.
Tuima,
Äänestä nappulalla kanssa, kiitos 😉 Muuten ei lasketa 😀 😀 😀
Tämä on tuttua taattua Animals kamaa, vaikkei sitä eniten soitettua ainakaan meillä.
Hyvä jos sunnuntaiklassikot olisi jossain koottuna. Tästä blogista homma alkunut, joten äänestin sivua ja nykytyyliä. Mutta jos sinulla intoa piisaa, blogikin on hyvä ajatus.
Minuun tämä Animals ei jotenkin oikein uppoa. Ei nuo biisit silti huonoja ole, mutta kun pohja on mustaa rhythm & bluesia niin se linja vain ei ole se, mitä jaksaisin kovin pitkälle. Sitä paitsi, se suurinkin hitti, House of the Raising Sun oli alkujaan kansanlaulu, ei heistä kenenkään omaa käsialaa.
Periaatteessa kannatan jompaa kumpaa, omaa blogia tai sivua, riippuen ylläpitotöiden määrästä. Nykyinenhän on toki siinä suhteessa olematon, paitsi tuota linkityssarjaa, jota olet jaksanut ylläpitää. Mutta kun sunnuntaiklassikkojen idea on sinun, niin eiköhän viimeinen sanakin siinä miten ja missä niitä on, kuulu siten sinulle. Joten anna omalle mielipiteellesi eniten painoa.
Pidän tästä raa´asta laulutyylistä ja soundista, oman aikansa kapinallisia, vaikka nykysilmin meno näyttääkin kovin kesyltä.
Pingback: Vessa, vesiposti, keittokomero ja huone « Viides rooli
Kas, miten menikin nappulat ihan ohi. Pakko oli äänestää kahta vaihtoehtoa – pitää antaa sulle mahdollisuus tehdä asia niin kuin se itsellesi helpointa on 🙂
Huomenta….
Animalsit ovat niin eläimellisiä. Ehdottomasti klassikkokamaa. Rytmi ja bluussi on musiikkimaussani peruskivi, joten jopa tällainen valkoinen versio uppoaa.
Äänestin omaa blogia sunnuntaiklassikille, koska uskon, että mitä enemmän blogeja sitä parempi 🙂 Mutta koska idea on sinun alunperin, luotan omaan harkintaasi ja päätöksessi eli kaikki käy.
Kenenköhän versiota olen kuunnellut tästä, aloin etsiä Rollareiden tulkintaa enkä löydä mistään, taidan sekoittaa johonkin toiseen. No sama se, alkuperäinen on alkuperäinen 🙂
Kari,
Ilta on aamua viisaampi tässä asiassa 🙂
HannaH,
Ei se mitään, ei meihin kaikki voi upota kaikkiin 🙂 Totta tuo ‘The House of The Rising Sun’ alkuperä. Tämän ovat kirjoittaneet amerikkalaiset biisinikkarit Barry Mann ja Cynthia Weil, joiden kynistä on lähtenyt monta tunnettua kappaletta. The Animalsin väki ei muistaakseni pahemmin itse biisejään kirjoitellut vaan suurin osa oli covereita tai heille kirjoitettuja. Vähän niinkuin The Monkees, jotka eivät taas itse soittaneet biisejään. Sellaista se on, kaikkea ei voi osata.
Viides Rooli,
Tuo Eric Burdonin lauluääni on kyllä aivan omaa luokkaansa ja parhaiten se pääsee oikeuksiinsa tuossa aamuauringon talossa. Kesy meininki näissä vanhoissa filmin pätkissä on oikeastaan aika viehättävää.
Tuima,
No ne nappulat meni huomaamatta ohitsesi, kun en millään meinannut saada tuota kyselykaavaketta näkymään ja kerkesin välissä tallentaa ilman sitä 😉
Ihmettelinkin hieman, sillä en muista Rollari versiota tästä…
Susupetal,
No jo oli aikakin. Ihmeellistä nukkumista (ulkona tuskin olit!), minä olen jo kerinnyt ottaa päikkärit ja juoda kahdet aamukahvit… 😛 Joskus tarvitaan näitä eläimellisyyksiä, heräämiseenkin 😉
Tuima,
The Animals on levyttänyt, ja sitä on paljon soitettukin muinoin, Rollareiden ‘Paint it Black’ -biisin. Jospa se oli se jota muistelit…?
Kyllä tämä on klassikkokamaa, vaikka ei ehkä lempimusiikkiani. Joskus ihan teininä tuli vähän jopa kuunneltuakin näitä “elukoita”, varsin kiltin näköisiä poikia.
Kyllä Sunnuntaiklassikoille olisi hyvä omat sivut, jonne jokainen voisi biisinsä linkittää. Kuuntelevan yleisön kannalta ihan oma blogi voisi olla järkevä, vaikka en minä sitäkään vastusta että ne täällä näkyisivtä. Mutta jos Klassikoilla olisi tiimi, joka pyörittäisi sitä niin silloin se ei tulisi liian raskaaksi kenellekään. Ja löytyisi aina, jos vaikka sinä esemees pidät pidemmän tauon tms. tapahtuu.
On ne vielä niin nuoria tuossa! Vähän myöhemmin alkoi tulla karismaa enemmän ja ytyä biiseihin.
Hirlii,
Se oma sivu saattaisi olla helpompi oikeastaan kuin nämä keräilysarjat… Taisi nakki viuhahtaa Turun suuntaan 🙂 No, iltaan on vielä aikaa, katsotaan mitä väki tuumaa ja eletään sen mukaan.
Katriina,
Niin nuoria ovat, mutta kyllä se yty on jo aistittavissa 🙂 Aika hillittyliikkeisiä ovat aina olleet.
Jees joo. Animals toimii ja tuttu juttu. Eiköstuo Vietnam-yhteys tämän biisin osalta tai aninakin jenkkiarmeijan kohdalla ole tuttu jostain elokuvastakin? Tai sitten muistan väärin. Ja onhan tuota tullut joskus hoilailtua…
Äänestin:-)
Vaiheinen,
Pettämätön! 😀 Muistelin samaa elokuvayhteyttä, mutta Wikipedian mukaan tämä soi siinä tv-sarjassa China Beach. En voi sanoa katselleeni.
Äänesi on laskuissa mukana 🙂
Tosi hieno klassikko biisi, tata biisia en enaa edes muistanut. Kylla naa sunnuntainklassikot todellakin on tarkeita. Ma en oikein tiennyt mita olisin aanestanyt, kaikki vaihtoehdot oli hyvia, joten mita tahansa paatetaan, niin olen mukana. 😀
Piti jo eilen esittää mielipide tuohon klassikoiden koontiasiaan, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt kuuntelen biisivalintaasi (ei oikein uppoa minuun tämä kappale) tässä samalla. En itse osallistu näihin haasteisiin, mutta minusta on kiva katsella ja kuunnella toisten valintoja, joten olisihan se mukavaa, jos olisivat kaikki linkit selkeästi jossain esillä.
Joo, oma blogi näille olisi kiva. Sitten mäkin voisin osallistua viikon biiseilläni – vaikka esitän ne sivupalkissa, eikä omana postauksenaan.
Pingback: fifty - fifty - thirtyeight « Parallel Lines
Itkupilli – ikuinen diplomaatti! Kyllä vain sunnuntaiklassikot ovat tärkeitä. Niitä on mukava kuunnella teidän toisten blogeissa; muistella menneitä, löytää uutta vanhaa. Ja mukavaa on myös tehdä riemastuttavia löytöjä omista klassikoista. Jatketaan siis tavalla tai toisella.
Elegia,
Niin, et vielä osallistu näihin haasteisiin 😉 Todella mukava kuulla kuitenkin, että käyt kuuntelemassa näitä. Kaikesta ei voi aina pitää, mutta silti oppii jotain uutta.
Halo,
No niinhän se menee. Kai. En ole linkittänyt sinua viime aikoina, kun vaihdat sen biisin epäpäivänä ja suurin osa tämän blogin lukijoista on varmaankin käynyt sen jo kuuntelemassa. Loistoklassikkojahan ne ovat 🙂
Minusta on mukavaa piipahdella eri ihmisten blogeissa näiden klassikoiden perässä, miksi oma blogi? En ole osallistunut näihin, mutta osasin kyllä äänestää 😀
Oijoi! Tämä on niin hieno!
Vietnam-kytköksen tiesin, mutta kehitimme kavereideni kanssa joskus aikoinaan tälle ihan oman merkityksen. Se hymyilyttää vieläkin, kun kuulen tämän…
Olen muuten joskus ajatellut laittavani tämän biisin sunnuntaiklasariksi, mutta ehdit ensin! 😉
Krisu,
Upeaa, että osasit äänestää! Way to go, girl! 😉
Mymskä,
Sinullakin on noita salaperäisiä merkityksiä eri biiseille, niin minullakin 😉 Useimmiten tulee jotain mukavaa mieleen. Ja se on vanhojen biisien parasta antia. Minulle on käynyt muutaman kerran noin jonkin biisin kanssa, useimmiten Itkiksen ja Vaiheisen valintojen kanssa 🙂
Aaaa, niin tämä äänestys. Tuohonhan voisi olla tosiaan hyvä jokin sellainen inspiksen tapainen lista vain, johon voi kukin itse käydä heittämässä linkin ja hoitaja vain tekee sinne merkinnät kullekin viikolle. Niitähän voi ainakin vuodatuksessa tehdä kopioimalla monet etukäteen ja ilmaantuvat sitten näkyviin kun asetettu aika napsahtaa kohdalle.
Eli kaikki kätsy saa mun ääneni, tämä myös.
Timo,
Kätsy 😀 Kaikki on tuumailupipossa pyörimässä. We’ll see!