punainen – musta – valkoinen

Taidan olla todella sairaana, sillä olen katsellut jääkiekkoa (tai tv:tä yleensä)! Alkaahan tämä kausi käydä mielenkiintoiseksi nyt kun kotikylän pojat pelaavat finaalissa. Jyp:n matseja en ole käynyt katsomassa sitten niiden aikojen, kun HaloEfektin kanssa värjöteltiin Hippoksen kentällä kaukalon laidala, aikaan ennen jäähallia. No nythän tämä on aivan mukavaa.

Viime sunnuntain klassikoiden vastaisku:

– punainen – musta – valkoinen –

(Aika karsee… No, jospa se siellä jäähallissa kuulostaa paremmalta!)

JYP

– Kotijoukkueen maalibiisi: Hurriganes – Do You Wanna Dance
– Ennen kotijoukkueen sisälletuloa: Carl Orff – Carmina Burana
– Kotijoukkueen sisälletulobiisi: Vince DiCola – War
– Ennen ottelun ensimmäistä keskialoitusta: Van Halen – Right Now
– Satunnaisesti käytettävät jäähybiisit: Elvis Presley – Jailhouse Rock ja George Thorogood – Bad To The Bone
– Ennen 2. ja 3. erän alkua: Scorpions – Rock You Like A Hurricane

Entisiä tunnusbiisejä:

– Kotijoukkueen maalibiisejä:
JyP Hockey Team – Punainen, Musta Ja Valkoinen (vuosina 1996-2002)
Palava Sydän – Punainen, Musta Ja Valkoinen (remix) (kaudella 2002-03)
Scorpions – Rock You Like A Hurricane ja maalia kuuluttaessa alkaa soida Blues Brothers – Soul Finger (vuosina 2003-07)

– Ennen cheerleadereiden sisälletulobiisiä:
Palava Sydän – Punainen, Musta Ja Valkoinen (remix, vuosina 2002-07)
Brad Fiedel – Terminator 2 Theme (keväällä 2003)
– Muita:
Blues Brothers – Soul Finger (vuosina 2001-2004 cheerleadereiden sisälletulobiisi)
Scorpions – Rock You Like A Hurricane 2000 (vuosina 2003-07 cheerleadereiden ja kotijoukkueen sisälletulobiisi)
Twisted Sister – I Wanna Rock (vuosina 2003-07 ennen ottelun ensimmäistä keskialoitusta)

Link: Jäähallimusiikki

tehosairaanhoitoa!

Jo kävi kätevästi tämä lääkärireissu, tai siis terveyskeskusreissu. En ole oikein varma miksi tätä aamun reissua pitäisi kutsua 😮 Tasan kahdeksalta olin oven rivassa kiinni ja numerolla neljä jonottamassa ilmoittautumisluukulla tuossa massiivisessa betonimöhkäleessä, jonka käytävillä seurailin punaisia viivoja löyttäkseni oikean luukun rakennuksen syvistä syövereistä. Ja nyt todellakin voidaan jo puhua paikasta, johon aurinko ei paista!

Aamun hiljaisuudesta johtuen työvuoro näytti varsin verkkaisesti aloittavan toimensa, mutta muutaman minuutin odottelun jälkeen numero neljä jo kilahti numerotaululle. Nimi, kelakortti, puhelinnumero ->taudin pikakuvaus  -> labraan  -> odotushuoneen penkille.  Eihän siellä muita ollut lisäkseni kuin pari pientä korvatautipotilasta sekä epätoivoisesti ulospääsyreittiä etsiskelevä paniikkihäiriöinen nuori nainen, joka vartioiden toimesta kannettiin pihalle.  Huusivat nimeltä hetken odottelun jälkeen -> resepti kouraan hoitajalta siinä keskellä odotusaulaa ja pihalle! Pihalle pääsin omatoimisesti ilman vartioiden apua. Lääkäriä en siis nähnyt lainkaan. Nimikirjoituksesta antibiottireseptissä  päätellen kai siellä joku oli paikalla ollut.

Kyllä siinä oli taas kuulkaa pikkukaupungin kasvatti ihmeissään tämän suurseudun tehotoimintaan!

Ei valittamista, olen aivan tyytyväinen saamaani hoiteluun. Eipä sitä olsi moneen kertaan jaksnut selvitellä ja jos kerran tulokset olivat noin selkeät, niin mitäpä sitä turhia niiden pienten korvavaivaisten odotteluaikoja lisäämään.

Avoinna olevan apteekin löytäminen oli suurempi proggis tuohon terveyskeskuskäyntiin verrattuna. Eihän niitä aivan joka kulmalla näin Pitkänäperjanataina auki ole. Eikä ne siellä terveyskeskuksessa edes tienneet missä mahtaisi olla ovet auki. Poikkesin kotona katsomassa netistä ja suuntasin kohti Tapiolaa odetettuani sen verran, että saivat ne ovet auki. Helsingistä olisi tietysti löytynyt, mutta kuka sitä nyt sairaana sinne asti 😉

Pitkäperjantai siis!

Ja nyt nukkumaan ja parantelemaan. Moikka.

‘sairastuminen’

No niin! Voiko mielensä pahoittamiseen reagoida fyysisesti näin nopeasti ja voimakkaasti. Oli se naurupäiväkin välissä. Näemmä voi! Heräsin tuossa 1/2 6 kipuun ja kirvelyyn, lämpö on nousussa.

Tässä istun violettiin vilttiin kääriytyneenä ja tuijotan kellon viisareiden hitaasti siirtyvän minuutista toiseen. Odotan viisarin naksahtavan kohtaan jossa kannatta lähteä seikkailemaan kohti Espoon kunnallisia terveyspalveluja. Niistä minulla ei ole vielä aikaisempaa kokemusta, sillä olen onnistunut tähän saakka sairastumaan työterveyspalvelujen ollessa käsillä. Positiivisena yllätyksenä löytyi 24 tunnin palvelunumero jonne soittaa ja saada ohjeita kompassin asettamiseen oikeaan suuntaan. Paikkaan, joka ulkoisella olemuksellaan on erittäin luontaantyöntävä.

Ihmeellinen kroppa, tekee tämän aina silloin kun ei pitäisi!

Meneepä tämä nyt ruikuttamiseksi, vaikka olen sitä täällä blogissa yrittänyt välttää. Jotainhan tässä on keksittävä tekemistä, sillä nuo viisarit naksahtelevat eteenpäin turhan hitaasti.

Toisaalta voisin yrittää tehdä sitä viikonlopun projektia… Tuleekohan siitä mitään.

Taidan lähteä roikkumaan sinne ovenripaan.