Kukapa tänään Jyväskylän kaduilla kulkenut olisi ymmärtänyt arkisesta menosta ja hulinasta, että kaupunkiin voitettiin eilen sen historian ensimmäin jääkiekon kultamitali. Vaisua, enemmän kuin vaisua. Ainoa bongaamani merkki oli tämä, hieman keskustasta syrjemmällä sijainneen kukkakaupan kyltti:
Illalla oli hieman hilpeämpi meininki. Kaarsin juuri kaupunkiin jokin aika matsin päätyttyä ja oitis jouduin pääkadulla, ilmeisesti rinkiä ajaneen nuorison, etuikkunoista jääkiekkojoukkueemme lippuja heiluttelevien autoletkaan. Nuoria miehiä singahteli porttikongeista jalkakäytäville se riemun ilme silmissään ja suuntasivat kulkuaan kohti keskustan menomestoja. Autosta noustessani kuului railakasta hoilaamista ja riemun huutoja noin kilometrin päässä sijaitsevalta Hippokselta. Nopeasti sekin hiljeni. No onneksi paikallisradio soitti tuota, jo täälläkin tällä viikolla soitettua kannatuslaulua. Ei siis kannata voittaa muita kuin mäkihypyn kultamitaleita Jyväskylään!
Kuriositeettina kerrottakoon, että jääkiekkojoukkueemme nykyinen omistaja rakennutti uuden ja hulppean talon tässä muutama vuosi sitten. Pari vuotta siinä asuttuaan, pesiytyi kärppä töllin alle. Mahtoi olla makoisa voitto 😉
♦ ♦ ♦
Reissu oli rankka, mutta tulipahan tehtyä. Hommat hoitoon ja pikaisesti takaisin. Ketään muita kuin Muoria en kerinnyt näkemään, sillä tämä päivä oli täysi opinnoista. Hetken aikaa huilattuani kiisin taas takaisin Espooseen. Ja nyt nukkumaan. Öitä.
Parallel Lines 