Musiikki ja hyvinvointi

Hirlii laittoi tuolla edellisen postauksen kommenttilootaan linkin Ylen Areenan lehtikatsaukseen, jossa kerrotaan musiikin vaikutuksesta hyvinvointiimme.

Pätkässä kerrotaan seuraavaa Kotiliedessä ilmestyneestä tutkimuksesta:

Kuunteletko raskasta hevimetallia vai kevyttä klassista? Sama se, sillä lempimusiikkisi vaikuttaa aivoihisi ja parantaa oloasi.

Dosentti Minna Huotilainen Helsingin yliopiston psykologian laitokselta kertoo, että parhaiten musiikin ihmeellinen kyky vaikuttaa aivoihimme ja mielialaamme käy selville tästä esimerkistä:

Tutkijat pyysivät koehenkilöitä tuomaan laboratorioon lempimusiikkiaan. Kun musiikkia soitettiin, se sai aikaan voimakkaita reaktioita isojen aivojen niin sanotuissa syvissä osissa. Aiemmin oli luultu, että vain hyvin voimakkaat ärsykkeet, kuten kauhu- ja pelkotilat tai orgasmi aktivoisivat näitä aivoalueita.

Se, että musiikki herättää nämä alkukantaiset aivojemme osat, paljastaa musiikista paljon. Mikään muu taidemuoto ei synnytä vastaavia reaktioita.

Musiikki muuttaa muun muassa aivojen välittäjäainepitoisuuksia, jolloin musiikin aikaansaamat signaalit välittävät viestiä aivojen syvistä osista muualle kehoon siitä, että nyt ollaan menossa kohti positiivisia asioita.

Elimistön liikeaktiviteetin lisääntyessä koko kehomme reagoi: verenpaineemme laskee, hengityksemme syvenee ja ruoansulatuksemme vilkastuu. Voimme musiikkia kuunnellessamme, laulaessamme tai soittaessamme kokonaisvaltaisesti paremmin kuin ilman musiikkia.

Musiikin kuuntelu vaikuttaa myös postitiivisesti työtehoon, erityisesti avokonttoreissa työskenneltäessä keskittymiskyvyn pysyessä vakaana.

Tottahan tämä kaikki, tosin musiikin laadulla ja artistilla on suuri vaikutus mielialaan. Onhan meillä kaikilla varmasti ne alakulopäivien musiikit, kuten myös reippaampien aikojen räväkämmät biisit. Luovuuden hetkiin sopii taas aivan tietynlainen musiikin laatu. Inhokkisunnuntai osoittautui siinä mielessä hyväksi teemaksi, että silloin tuli syvällisemmin jo mietittyä miksi jotain inhoaakin. Olisi tämä elo varmasti omituista ilman musiikin tuomaa iloa elämäämme.

Sunnuntaiklassikoista on siis muodostunut eräälainen hyvänolon saareke sunnuntai-aamuihin.

Miten paljon sinä käytät tietoisesti musiikin voimaa elämässäsi?

22 comments on “Musiikki ja hyvinvointi

  1. Täytyypä tunnustaa, että aika harvoin – kännykän iPodissa on reilu parisataa kovalevyn mp3:sta mutta suht harvoin niitä tulee kuunneltua ja kotonakin oon ihan hiljaisuudessa vaikka levyjä löytyis tuolta. No, mutta onhan se hiljaisuuskin musiikkia (Simon & Garfunkel😀 ).

    • Timo,
      Sound of Silce on tavoiteltava olotila ja tarpeellinen aina välillä. Taidan kuitenkin hommata jonkin sortin ämpeen ennen syksyä, nappulat korvissahan ne asiakkaatkin kulkevat!

  2. Kotona tosiaan harvemmin oikein rupeaa kuuntelemaan musiikkia. Nyt kun istun tässä läppärillä, saatan laittaa levyn soimaan tämän koneen uumeniin eli musiikki kuuluu sitten just oikeassa paikassa!

    Nyt soi Scandinavian Music Group, niin kesäistä musaa! Samoin soi Annie Lennox ja Anna Järvinen.

  3. Minä taidan käydä musiikilla. Toki aikaisemmin kuuntelin sitä enemmän, nykyisin myös hiljaisuus hoitaa välillä. Hyvin usein joku levy soi täällä kun olen koneella, nyt kuuluu tosin (tähän aikaan) vain koneen turvallinen hurina.

  4. Tosi paljon! Nautin niistä hetkistä, kun tiedän voivani istua vaikkapa seuraavan puolituntisen bussissa kuulokkeet korvilla. Osa musiikista on niiin hyvää, että tuntuu kuin siitä nauttisi joka solullaan. Musiikilla voi myös purkaa angstia, jos on sellainen fiilis.
    Hauskaa, että tuossa jutussa mainittiin tuo orgasmi, koska mielestäni hyvän musiikin kuuntelu on yhtä nautinnollista kuin hyvä seksi.

  5. Vauhdellen, joskus en kuuntele paljoakaan ja joskus taas runsaasti. musiikkiin liittyy myös torjuntaa, ei sinänsä inhoamista, mutta kun esimerkiksi itse ei voi tehdä musiikkivalintoja vaan joutuu kuuntelemaan muiden lempikappaleita, jotka voivat olla rytmillisesti omaan mielialaan juuri silloin sopimattomia, tulee torjuntareaktio. Musiikin rauhoittavuus tulee minusta siitä, että voi itse valita omaan mielialaansa sopivat musiikit. Mutta musiikin hyväätekevään vaikutukseen noin yleisesti uskon kyllä.

  6. Minulle musiikki on tärkeä inspiraation antaja. Vuosikymmeniä, kun maalasin yksikseni työhuoneessa, musiikki soi aina taustalla. Sitten kun nivel- ja niskavaivat vaikeuttivat nukkumista, latasin mp3-soittimeeni kaikki lempparikappaleeni ja aah, taas löytyi hyvä olo ja uni.

    Kummassakin kuuntelutilanteessa oli ja on tärkeää, millaista musiikkia tulee. Radiota en voi pitää auki, koska yksikin meluisa sorasävel katkaisee inspiraation tai unen. Nykyisin kuuntelen musiikkia muutenkin, mutta pääasiassa levyiltä.

  7. Kuuntelen suhtkoht usein musiikkia, ja kyllä se vaikuttaa mielialaan.Nyt kesän tultua teki taas mieli kuunnella mun brassimusiikkia, jolla on sellainen rentouttava vaikutus..Ihan kuin Uunalla, maalatessa musiikki on tärkeää.Ja siivotessa myös! Jos kuulen jostain salsamusiikkia, se palauttaa aina mieleen Venezuealan, ja tekee mieli liikutella jalkoja. Olenkin miettinyt sitä, että miten se vaikuttaa muhun se salsamusa.Entisessä kotikaupungissa pohjoisessa yksi kodinkoneliike soitti salsamusaa koko ajan (siis musiikki kuului myös kadulle).Mun oli aina pakko pysähtyä siihen ja teki ihan hurjasti mieli liikkua! Tuli sellainen hyvä olo siitä.Ihme voima musiikilla…

  8. Ennen kuuntelin aina levyjä kotona ollessa, sitä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen, olen oppinut rakastamaan hiljaisuutta. Kun kirjoitan, en kuuntele mitään. Kun teen kuvia, en kuuntele mitään. Aikaisemmin musiikki auttoi keskittymään, nykyään on päinvastoin.
    Autossa ollessa sen sijaan on pakko olla matkamusiikkia.

    mp kolmosta olen miettinyt, sillä se sulkisi muut äänet pois korvista, joskus tuntuu, että kuulen liikaa liikkuessani, poimin sanoja ihmisten puheista liian helposti.

  9. Tietoisesti? Ainakin pitkillä ajomatkoilla matkamusiikkina kuten SusuPetal. Ja aina vain radiosta. Surffailen radiokanavilla, enkä aina edes huomaa, mitä olen jäänyt kuuntelemaan. Jossain vaiheessa jatkan taas eteenpäin. Täytyykin alkaa miettiä, mikä alitajunnassa milloinkin auttaa valitsemaan sen, mitä kuuntelen. Skaala on ehdottomasti suurempi kuin oma lempimusiikki. (Välillä pysähdyn myös puheohjelmaan.) Siirtyy siis tiedottomuuden puolelle…

    Tuo aivojuttu tuntuu minusta täysin uskottavalta.

  10. Tietoisesti ja paljon. Kotosalla lähes koko ajan, varsinkin silloin kun pitää saada jotakin tehtyä. Lehtien lukemiseen kelpaa radiokin. Duunissa sama homma eli aina kun pitää saada kirjoitettu muutakin kuin juoksevia sähköposteja, niin kuulokkeet päälle. ja laidasta laitaa pitää olla kaikenlaista musaa. Olen ripotellut levystöä eri välineisiin siten, että melkeinpä aina on tarvittaessa jotain saatavilla.

    Sinänsä en ihmettele tuota uutista.

  11. Tuo on varmaan totta, vaikka uskon että siinäkin on yksilöllisiä eroja. Minua taustamusiikki häiritsee kun pitäisi koko ajan kuuntelemalla kuunnella enkä osaa keskittyä muuhun samaan aikaan. Se on ehkä tottumuskysymys. Sen sijaan mikään ei lataa paremmin kuin kunnon ‘jytähetki’ päivässä, musiikin ja liikkeen yhteistyö, mainio stressinpurkukeino.

  12. Elämäntilanne ja olotila vaikuttavat, mutta usein – hyvin usein kuuntelen musiikkia, ja erilaista musiikkia. Olen oppinut siihen myös kotona, koska meillä soi musiikki useammin kuin esim. että televisio olisi ollut auki. Muiden kanssa eläessä toki sitten myös “joutuu” kuuntelemaan sellaistakin musiikkia, josta ei ehkä niin pidä tai joka saattaa jopa ärsyttää. Onneksi on kuulokkeita niin ei muut häiriinny, eivät naapuritkaan. Ostin muutama vuosi sitten sellaiset langattomat kuulokkeet juuri siksi, että voin kuunnella minä vuorokauden aikana tahansa.

    Onneksi ei ole enää pelkästään uskon asia se, että musiikilla ja sen kuuntelulla on paljon myönteisiä vaikutuksia. Autoon se kuuluu ehdottomasti, tuohon neljälle pyörällä liikkuvaan musiikkihuoneeseen. Kirjoittaessa kuuntelen melko usein, silloin aina klassista. Se “virittää” minut. Luulen myös kuuluvani heihin, jotka tosiaan “käyvät musiikilla” kuten Savisuti tuolla sanoi. Tosin hiljaisuuskin tuntuu hyvältä, mutta ellen saisi kuunnella musiikkia koskaan, menettäisin varmaan järkeni.

  13. Aika paljonhan tuota tulee käytettyä. Autossa jokseenkin aina, radiosta. Töissä harvemmin, tosin nyt olen alkanut silloin tällöin kuunnella cd:tä jotka ovat jääneet jostain syystä levystöön vähälle kuuntelulle. Tarkoitus olisi raakata pois turhat hyllyntäytteet. Lenkillä ja pyöräillessä nykyään melkein aina. Sopivasti valittu musiikki auttaa aina.

    Onhan tuo mielialajuttu aika selvä. En kyllä ihan ymmärrä, miten tutkijat tämän nyt vasta ovat keksivinään, koska kuitenkin musiikkiterapiaa on käytetty aika paljonkin, mm. mielisairaanhoidoissa ja joissakin syvien järkytystilojen hoitamisissa.

  14. Mun kyllä tulee kuunneltua musiikkia vähän laidasta laitaan, jos olen sisällä.
    Meillä kun on aina radio auki, mutta eihän sieltä aina tule kyllä mun mielimusiikkia.
    Sitten jos autolla meen yksin, niin silloin soitan täysillä musiikkia.
    Tulee hieno tunne!

  15. Jäi mainisematta se, mitä sanoitkin: “sunnuntaiklassikoista on muodostunut hyvänolon saareke”. Siis parasta mitä on tullut eteeni blogeissa, ihan parasta. Jokainen voi soittaa juuri sitä mitä haluaa, kertoa siitä just sen mitä haluaa ja kuunnella sen mistä pitää tai mistä oppii/saa jotain uutta. Kuunnellessa saattaa muistaa jotakin tärkeätä, yllättyä ja ilahtua. Pyhäaamu on siihen miltei paras hetkikin.

    Ja voihan noita kuunnella muinakin päivinä, iltoina. Olen toisinaan palannut kuuntelemaan myöhemmin joitakin. Kuinkas muuten on, pitääkö sunnuntaiklassikko kesätaukoa?

  16. Töitä tehdessä toisinaan ja autossa radiota. Radio Voimalla Lahdessa on muuten hieno itseironinen slogan: “Sinun suosikkisi ja PALJON muuta…” Siinä tosiaan painotetaan juuri tuota paljon-sanaa.

  17. hirliin kommenttiin liittyen, niin ei kai sunnuntaiklassikko jää vielä kesälomalle? pliis.. sehän on tosiaan sunnuntaipäivien parhautta!!🙂

    mitä muuten musiikin kuunteluun tulee, niin uskon kyllä tuohon terapeuttiseen vaikutukseen. en tosin välttämättä kuuntele jatkuvasti musiikkia, ja etenkin nyt se on jäänyt vähiin, koska ainoa mahdollisuus on kuunnella sitä läppärin onnettomista kaiuttimista. pääosan ajasta nautin myös hiljaisuudesta, sillä kaupunki ja ihmiset ovat meluisia, ja kaupungin äänet kantautuvat kotiin asti. siitä huolimatta aina joskus tunnen selittämätöntä tarvetta kuunnella jotakin tiettyä musiikinlajia, ts. jokin mieliala vaatii tietyn musiikin kuuntelua ja vähän samaan tapaan kuin jokin makean nälkä suklaata.. kyseessä on kaiketi siis jokin tiedostamaton terapian tarve😉

  18. Aah, musiikki… Ainahan sitä on tullut kuunneltua, mutta oikeastaan vasta myöhemmin aikuisiällä musiikin merkitys on syventynyt.

    Tärkeää musiikki on esim. automatkoilla (joskin nykyisellä räppänälläni ajellessa joudun tyytymään radiotarjontaan jos mielin yhtään mitään kuunnella), sekä lenkkeillessä olisi ihanaa kuunnella lempparimusaa; homma ei tuntuisi silloin niin työläältä:/ Mp3 olisi siis syytä hankkia – sitähän voisi sitten kuunnella automatkoillakin.

    Käytän tehokasta musiikkia apuvälineenä myös siivouksessa: ilman sopivan räväkkää siivousmusaa homma ei käynnisty nykyään enää millään… Joskus taas luomistyötä siivittää sopiva musiikki, ja siihen tarkoitukseen käytän muutamia tiettyjä levyjä, silloin siis kun semmoinen fiilis on, useimmiten kuitenkin piirtäessä tms. puuhassa viihdyn parhaiten hiljaisuudessa.

    Musalistaltani löytyy myös tiettyjä voimabiisejä, joita on joskus vain kuunneltava päästäkseen liikkeelle, ikäänkuin tankattava, ammennettava voimaa käynnistyä.

    Joskus käytän musiikkia myös ikäänkuin tiedostamattani: päässäni saattaa soida parikin päivää joku kappale, ja sitten jos/kun sen viimein kaivan jostain esiin ja kuuntelen, löydän siitä sanoman; joko sen lyriikoista tai yksinkertaisesti musiikin voimaannuttavasta vaikutuksesta, fiiliksestä jonka kappale minuun jättää🙂

  19. Olit sitten unohtanut Vaiheisen blogissa että Laika kosmonautteineen oli Total Balalaika Shown lämmittelyesiintyjiä. 12.6.1993 oli tarkka päivämäärä kun olimme sinun ja Kissamaun kanssa kyseisessä yleisötapahtumassa🙂

  20. En kuuntele juuri lainkaan musiikia! Aikansa kutakin, sillä vuosikymmeniä sitten olin oikea suurkuluttaja musan suhteen.
    Kun kirjoitan, haluan hiljaisuutta, kun olen tietsikalla, haluan hiljaisuutta. Joskus saatan sitten hakemalla hakea jotain tiettyä, juuri sen hetkiseen olotilaan liittyvää ja sitä sitten kuuntelen monta kertaa peräkkäin. Melankoolinen, slaavilainen menee minuun.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s