Ai satatuhatta!

Kauneus on katsojan silmässä

Pitihän ne käydä katsastamassa, kun kerran kaikki muutkin kävi. Siis ne Kaisa Korven Eeden VI -tilateoksen 100 000 gerberaa Helsingin Rautatientorilla.

gerbikset1, 2, 3…117…5431…13201…99998, 99999, 100000

Hesarissa Taiteilija Korpi kertoo haluavansa taideteoksellaan kiinnittää huomiota ympäristön viihtyvyyteen ja luonnon vaikutukseen ihmisen hyvinvointiin. Tätä kohtaa en aivan ymmärtänyt, mitä tekemistä kasvihuoneessa lisävalotuksen avulla kasvatetuilla leikkokukkien emotaimilla on luonnon kanssa! Ei nähdäkseni yhtään mitään. Toki jonkinsortin ekologinen ajattelumalli tässä toteutuu, koska Turkulainen Lepolan puutarha oli lahjoittanut gerberat teokseen vaihtaessaan emotaimikasvustonsa, kuten tekee aina muutaman vuoden välein. Teoksessa kukat toki toivat iloa ja viihtyisyyttä usealle kaupunkilaiselle sekä turistille, toiset menivät kananlihalle. Ja siellä surranneista kameroista päätellen, myös usealle kuvaavalle. Myös ruukkujen jakaminen kaupunkilaisille teoksen päätyttyä on ilahduttava teko. Olisi ollut sääli, jos nuo olisi tuolta kauhakuormaajalla roudattu kaatopaikalle. Luontoa sanana, en kyllä tämän teoksen yhteydessä käyttäisi. Eihän gerberat ole meillä edes kesäkukkina käytettyjä, vaan jostain (tod.näk. Hollanista) tuotuja leikko ja ruukkukasveja.

Mitä sitten ympäristön viihtyvyyteen tässä tapaukessa tulee, niin Helsingin Rautatientori on hoitoluokitukseltaan varmasti niitä ykkösalueita mitä tästä maasta löytyy! Torit ja aukiot kuuluvat kaupunkisuunnitteluuan ja torien ympärille kaupungit aikoinaan syntyivätkin. Tosin tämä tori oli alunperin kaavoitettu rakennuskäyttöön, mutta rautatieaseman myötä se päättettiin jättää aukioksi. Rautatientori on nykyisin varsin merkittävä erilaisten tapahtumien pitopaikka, eikä mitenkään epäviihtyisä. Olisiko tämä teos sitten pitänyt vielä johonkin lähiöön, jotta viihtyisyysaspekti olisi noussut potenssiin. Tuskin, eihän sitä olisi kukaan nähnyt.

Kaupunkiluonnolla, niin luontaisesti levinneellä kasvillisuudella kuin istutetuilla puilla ja pensailla, onkin sitten varsin suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Ne sitovat pölyä ja ilmansaasteita (täysikokoinen puistolehmus sitoo 9 kg hiukkasia/vuosi), luovat varjoa, niillä on kaupunkikuvallinen ja arkkitehtooninen merkitys, ne vaikuttavat meidän psyykkeeseen ja hyvän olon tunteeseen ja erilainen kasvillisuus kaupunkiympäristössä toimii myös ekologisena käytävänä pieneliöille, linnuille sekä nisäkkäille. Sain tässä hiljattain lahjaksi Arto Kurton ja Leena Helynrannan kirjoittaman kirjan ‘Helsingin kasvit‘ ja siinä kerrotaan, että Helsingissä kasvaa nykyisin viljelemättä hieman yli tuhat putkilokasvilajia. Tuo on varsin suuri määrä kaupunkioloihin meidän leveysasteilla! Luonnon monimuotoisuutta siis löytyy kaupunkiympäristöstä aivan ‘omasta takaa’.

Taidetta – joka tapauksessa

Taide-elämyksenä ‘Eeden VI’ oli, teoksen hetkellisen luonteen omaisesti, hetkellisesti viihdyttävä. Gerberat ovat kauniita, mutta varsin yksitotisia kasveja. Lajikevalikoima oli suuri, ainakin toistakymmentä eri lajiketta, ja värikirjo näyttävä. Gerberoiden asettelu labyrinttimäiseen muotoon loi mahdollisuuden päästä lähelle noita erivärisiä kukkia. Tosin olisi ollut hauska nähdä teos ilmasta käsin. Silti otan gerberat mieluimmin marraskuun loskassa maljakkoon piristämään tuota pimeyttä.

Linkkejä:

Kasveja ja Kulttuuria

Kaupunkiluonnossa

Komeita gerberakuvia Preivillä ja Susupetalilla