Sunday Classic – 020809

Toisinaan sunnuntait on hyvä viettää unelmoiden, toisinaan laiskotellen. Nuo kaksihan eivät kulje käsi kädessä😉 Small Faces on tehnyt kummastakin meille niin tarpeellisesta toiminnosta klassikkobiisit iloksemme. Tänään niistä toinen. Kyllä niitä laiskoja sunnuntaitakin vielä tulee.

I’m Only Dreaming

I’m Only Dreaming‘ löytyy, jos löytyy, bändin vuonna 1967 julkaistulta ‘Small Faces’ -albumilta. Kyseinen kappale julkaistiin ainostaan Amerikan markkinoille suunnastusta albumista, jonka alaotsikkona on hauskasti ‘There Are but Four Small Faces‘. Single julkaisuissa tuo löytyy ‘Itchycoo Park‘ -biisin kakkos puolelta. Tekijämiehinä toimivat  bändin keulahahmot Steve Marriott ja Ronnie Lane, kuten useimmissa bändin biiseistä.

Small Facesin hajottua seurasi The Faces. Mutta sehän onkin aivan toinen juttu.

44 comments on “Sunday Classic – 020809

  1. Eläköön Aarnio, pallotuoli tässäkin videoklipissä! Sori sori, heti lipsuin väärään suuntaan…

    En varmaankaan ollut koskaan kuullut tätä biisiä, joten kiitos, kun nostit sen esiin. Mainio kappale.

    • Viides rooli,
      Kaikki se bongaa! Minä en yleensä katso videoita, vaan kuuntelen vain. Sen verran omia valintoja vilkaisen ettei niissä mitään asiattomuuksia vilise. Kappale on mainio ja todellakin harvemmin kuultu, ainakin meillä.

  2. Small Faces, ahh! Olen aina ollut suuri Small Faces ja varsinkin Steve Marriot -fani, eli Humble Pie on myös tätä samaa jatkumoa – tosin sekin on aivan toinen juttu😉

  3. Omasta puolestani, tackar och pockar. Tästä, ja muistakin sunnuntaiklassikoista, Sinulle ja kaikille muillekin niitä soittaneille. Omalta osaltani luulen esitelleeni suunnilleen ne kiinnostavat, joista jotain tiesin ja vähän päälle, siksi taidan vastedes kuunnella muiden valintoja. Sen tähden on hyvä, että soittelijoihin on taas liittynyt uusia, ja rockin eri syvyydet valottuvat aina vain uudella lailla. Mitä olenkaan jo tähän mennessä oppinut – ja tänäänkin mukana on tosi hienoja biisejä. Sinulle kiitokset sunnuntaiklassikoiden keksimisestä ja luomisesta, se on todella hieno idea.

    • Hannah,
      Kiitos sinulle osallistumisesta. Sääli jos hyvien biisien soittaja nyt jättää meidät. Luin eilen pohdiskelusi blogisi kohtalosta ja sääli jos myös hyvä kirjoittaja katoaa. Mitä päätätkin niin onnea ja menestystä. Ja jos päätät palata klassikoiden soittelijaksi, niin tervetuloa. Täällä me ollaan.

  4. Olikin taas uusi tuttavuus, ei kyllä suoraan pamauttanut suuntaan tai toiseen – mulla kyllä taitaakin vaatia kymmenen vuotta kuuntelua johonkin kappaleeseen, että osaan siitä tykätä.🙂

  5. Vaikka olen tämän kuullut, ei aavistustakaan kuka tämän esittää. Voi että kiitos! Mitä kuviakin, voi että! Mulle Lontooseen nyt lentolippu äkkiä!

      • En pääse kommentoimaan blogiisi, koska Blogger ei jostain syystä hyväksy OpenId tunnistusta. Ei missään Blogger -blogeissa nyt pariin päivään. Mutta muistathan sitten raportoida Madonnan konsertista.

  6. Aivan vieras biisi enkä kovasti innostunut, mutta videon kuvakavalkaadi oli kyllä mitä mainioin. Häiritsi se yksi näyttelijä, joka kiepahti pariinkin kertaan esiin enkä muista sen nimeä enkä missä leffassa olen sen nähnyt. Pöh.

    • Tuima,
      Todella outoa musiikkia täällä… kuten aina😉 Julie Chrisietäkö tarkoitat? No viimeksi näin Tohtori Zivagossa pari viikkoa sitten.

      • Ei kun se on yks miesnäyttelijä, josta ensin ajattelin “mitä onko se ollut Small Facesissä”, kunnes tajusin, etteivät kuvat liity bändiin.

  7. Tässä opin historiaa uudelleen, eli oli tuttu biisi. Steve Marriot oli joskus kova jätkä, pitääkin kaivaa Humble Pie levyt esille.

  8. Kyllä 60-luvun lopussa osattiin! Mahtavaa laulantaa – ja kitarointia myös, vaikkakin yksinkertaista. Mutta, hei, miksi kaiken pitäisi olla “moninkertaista”. Osasivat tuolloin myös pitää biisit sopivan mittaisina. Kiitos. Piti kuunnella oikein kolme kertaa.

    • Timbuktu,
      Soittamissani klassikoissa on kaksi vuosilukua, jotka tuntuvat toistuvan. Toinen on tämä ja toinen 1984. Oli se 1972 myös aika kova😉 Hyvä kun maltoit. Tämä ei todellakaan ole yhden kuuntelun biisi. Vaatii hieman perehtymsitä ja sitten se vasta aukeaa.

  9. Myö taas täällä! Tuo 26.7. klassikokin viittaa väärin, sekin on sinne Onnellisten illaliseen , vaikka me ollan jo silloin muistojen matkalla.
    Äsh, tuo linkkipalvelunne ottaa muistiin vanhan linkin ja se pitää näköjään muistaa aina uusia. Deellähän on ihan hapan pääkoppa. Ei tämmönen unohtelu ole uutta, hyvä, että muistaa oman nimensä, ei sitäkään aina. NYt se lapio jo ihan vimmatusti… Apua!

    • Timbuktulaiset,
      Korjasin linkin tämän viikon postaukseen. Viime viikkoinen taitaa jäädä vielä huomiseen paikoilleen. Yöpuu kutsuu.

  10. No, jopas olikin veikeätä musiikkia🙂 Laiskottelupäivän illaksi oikein sopiva. Laiskotti niin etten jaksanut omaa biisiä edes laittaa.

  11. ensimmäistä kertaa kuulin tämän kappaleen, mutta videohan oli sitäkin nostalgisempi pallotuoleineen, metrokarttoineen ja tower bridgeineen.. pikkukasvoja tai kasvoja en ole kumpaakaan jostain syystä koskaan aktiivikuunnellut, mutta selvästikin pitäisi🙂

  12. Kappaletta en ollut kuullut aiemminn, mutta kylläpä oli hienoja kuvia Londonista, joka on mun “lempikaupunkini”. Tahtoo Lontooseen ;o)

  13. Joo, muka ollaan ;o) Mitenkähän me päästäis aikamatkustamaan tuohon 60 luvun Lontooseen ??? Näkis Beatlesit ja Mary Quantit sunmuut ;o)

  14. Tuima,
    Siinä alussa on pari bändin kuvaa. Sitten siinä on se ranskalainen miesnäyttelijä, jonka nimeä en muista… enkä ole aivan varma oliko tuo edes ranskalainen😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s