Woodstock – festivaaleilla soitettiin runsain mitoin hyvää musiikkia, joka ei koskaan yltänyt tuolle eilen televisiostakin nähdylle dokumentille vuoden 1969 festareilta tai viralliselle kokooma-albumille. Festareiden ilopilleriksi nousi Sha na na, joka löi itsensä läpi Amerikoissa tämän keikan myötä. Pojat olivat odotelleet festaripaikalla mahdollista esiintymislupaa aina tuohon kolmannen päivän auringon laskun aikoihin ennenkuin lupa heltisi juuri ennen Jim Hendrixiä. Mikä paikka iskeä koko kansan tietoisuuteen! Sha na naa on hyvä muistella tässä yhteydessä, sillä heilläkin on tänä vuonna 40-vuotta yhtyeenä mittarissa. Woodstockissa heitetty keikka oli vasta seitsemäs yhtyeen julkisesti tekemä esiintyminen yhtyeenä. Sha na na on koko uransa ajan esittänyt 50-luvun rock-klassikoita. Yhtye on toiminut esikuvana Grease-musikaalille sekä Happy Days -tv-sarjalle. Esiintyipä yhtye myös Grease -elokuvassa. Sha na nan oma tv-show pyöri jenkkiruuduissa vuosina 1977 – 1982 ja lukemattomina määrinä uusintoja myöhempinä vuosina. Minä tälläydyin viikottain telkkarin ääreen katsomaan tuota showta, oli mikä oli tai kuinka mones uusinta 😉
Woodstock elokuvassa ja soundtracilla kuullaan Sha na nalta setin viimeinen biisi: At The Hop. Päädyin tänään vanhaan kunnon ‘A Teenager in Love‘, jonka alkuperäinen esittäjä oli Dion and the Belmonts, biisin ovat kirjoittaneet Doc Pomus ja Mort Shuman. Kirjoittajakaksikko on tunnettu useista 50 – 60 luvun klassikoista, kuten esim. Elviksen ‘Viva Las Vegas‘.
Sha na na yhtyeenä kiertää edelleen keikoilla ja viimeisin albumi, ‘ One More Saturday Night‘, on julkaistu vuonna 2006. Alkperäisiä jäseniä ei kiertuetta tekevässä yhtyessä ole enää jäljellä kuin kaksi ja muutenkin miehistö on vuosien varrella vahitunut varsin rivakasti. Jopa nelisenkymmentä miestä on esiintynyt yhtyeen riveissä vuosien varrella. Niin, puhutaanko tässä muuten yhtyeesä vai varieteesta?
Parallel Lines 
Öö… Sha-na-na on noistra Woodstock-artisteista kieltämättä se, joka meikään nappaa melkeinpä vähiten. On siinä nuo pointtinsa ja anekdoottinsa sekä laatunsa, mutta ei vaan kolise tämä hempeily 🙂 Mutta ihan kivahan tuotakin on joskus kuulla…
Heh heh hee! Sha na na onkin enemmän katsottavaksi ja koettavaksi tarkoitettu bändi kuin kuuntelemiseen, tosin osaa ne pojat laulaakkin! Onhan meilläkin ollut omat Seitsemät Seinähullut, Hullujussit ja Lapparit, jostainhan niidenkin on ollut esikuvansa repiä 😀
Koita kestää! Tätä saattaa tulla toistekkin… 😉
Noooh… siis, vielä vähemmän jaksaisin noita katsella:-) Kestänhän minä.
Hyllystä löytyy sha na nan vinyyli, tuli aikanaan veivattua aika tavalla. Upea lavabändi, joka mielestäni on esikuva ja roolimallin luoja myös Village Peopleleille.
Hyvä Susupetal!
Saattaapi olla tuo Village Peoplesin yhteys olemassa.
Ei jotenkin istu Woodstock-mielikuvaan tuo esitys, mutta hauskaa taustatietoa – tuo bändihän on sitten ihan kuin mustanaamio, käsite elää, mutta taustalla vaihtuu. 😀
Ja Happy Dayssiä tuli nuorena katsottua ahkerasti, helppo uskoa tuo innoittaja.
Timo,
Tämä video oli jostain muusta konsertista, mutta kyllähän ne pojat siellä kultaisissa asuissaan esiintyivät Woodstocissakin. Happy Days oli varmasti kaikkien suosikkiohjelma tuolloin.
Olen miettinyt usein mitä tämä bändi teki Woodstockissa, enkä ole ihan vieläkään päässyt selvyyteen millä perustein se sinne valittiin. Mutta hyvä valinta. Suloisia ovat!
Näin Elviksen kuolinpäivänä voi muistella vähän sitä aikakautta mistä kaikki on lähtöisin!
Siis bändikö vieläkin kiertää keikoilla! Näinköhän Elviskin tekisi jos olisi saanut elää. Olisi tänään 74-vuotias..
Sooloilija,
No Elviksestä olisi saanut toisen teeman tälle päivälle, mutta jos otetaan se sitten 75-vuotis päivien kunniaksi.
En olisi osannut tätä kappaletta mitenkään yhdistää Woodstockiin,Ihan kiva Grease tyylinen kappale.
Yaelian,
Woodstock oli varmasti musiikillisesti kaikkea kaikille. Myös 50-luvun klassikot mahtuivat mukaan.
Lepikseen voi aina luottaa, tulihan se Sha Na Nakin mukaan tähän toivekonserttiin! 😀
Kyllä fiftariporukalle on aina tilaa festarilla kuin festarilla, ja tietenkin myös kaikkien FESTIVAALIEN ÄIDILLÄ… 😀
Olen soitellut jossakin vaiheessa Sha Na Nata myös omassa blogissa ja Vaiheisella kommentoinkin huoltani että se tulee varmasti mukaan myös meidän sunnuntaiklassikko-jengin Woodstock-spesiaaliin 😀
Et muuten sanonut mitään hippikuvastani vaikka se oli vastaus väitteeseesi! 😀
En ole nyt vielä päässyt kierroksella sinne asti, piti tehdä ruokaa, silittää ja muutenkin huushollata.
Olisihan sinun pitänyt tietää, että soitan Sha na naa 😉 !!!
Jotenkin tuli jätkistä Leningrad Cowboys mieleen… Mutta hauska valinta, oikeastaan olen aina pitänyht tästä kappaleesta.
Tuima,
Sinne suuntaan, jossain mielessä 😉
Sliippareiden esikuviin kuului Sna Na Na, Lenkkarithan jakavat Sliippareiden perintöä.
Aivan niin!
Tästä tuli kyllä mieleen jotakin oikein herkkää, semmoista kokee kyllä onneksi. Mutta ei noinnniinkuin kestomusiikkina, tämä kuuluu vain johonkin hetkeen/hetkiin.
Hirlii,
Ja näitä ‘hetki-biisejä’ on muuten paljon! Onneksi 🙂
Mä en muista tätä woodstockin ajoilta, niinkuin en mitään muutakaan, mutta muuten on kyllä tullut ihan tutuksi tämä(kin) Sha Na Na:n kappale…Mä tykkään näistä ;o)
Hane,
No en minäkään oikeastaan paljoa sen hetkisestä muista, Woodstock on tullut tutuksi sitten myöhemmin ja jossain vaiheessa perehdytty enemmältikin.
Sha na na Woodstockissa?! Kaikkea sitä saa kuulla, kun tarpeeksi kauan elää. 😀
Pääsen kommentoimaan vasta nyt, koska Elisa petti eilen pahan kerran Porvoossa ja yhteydet nettiin katkesivat tuntikausiksi. Kaiken kaikkiaan tämänkertainen sunnuntaiklassikkokierros oli hyvin opettavainen. Paitsi että se valaisi Woodstockin monipuolisuutta, se myös muistutti, miksi osasta festivaalin esiintyjistä tuli niin suuria tähtiä, legendoja suorastaan. Taitavaa musisointia monella saralla.
Ja pakko lisätä vielä tuohon Sha na na -videoon: jo on pojilla reteet lameet!
Viides rooli,
Woodstock taisi olla makeaa mahan täydeltä! Etenkin näin jälkikäteen arvioituna.
Pingback: Sunday Classic – 230809 « Parallel Lines