Sunday Classic – 130909

Fleetwood Mac on jäänyt varsin vähälle klassikkosoitolle kautta linjan, ei onneksi kokonaan hyljeksityksi. Tämä brittiläistä alkuperää, mutta sittemmin amerikkalaistunut bändi, on vaihtanut kokoonpanoaan siihen tahtiin vuosien varrella, että aina ei voi olla varma millä aikakaudella mennään ellei tunne bändin koko tuotantoa. Bändi on aloittanut toimintansa jo vuonna 1967 ja kiertää keikoilla edelleen. Ehkäpä tuo bändin jäsenten tiuha vaihtumistahti pitää nuorekkaana. Alkuperäisjäsenistä tällä hetkellä ovat mukana vielä John McVie ja Mick Fleetwood, nuo kaksi miestä joiden mukaan bändi sai nimensä.

Fleetwood Mac muotoutui Peter Greenin toimesta Lontoossa hänen vaihdellessa legendaarisen John Mayall & the Bluesbreakers bluesbändin miehistöä, antaen mm. potkut bändin kitaristina toimineelle Eric Claptonille ja vaihtaen rumpaliksi Mick Fleetwoodin. Varsin nopeaan tahtiin The Bluesbreakersin uudet jäsenet kirjoittivat biisejä yhdessä, joista yksi oli instrumentaalikappale ‘Fleetwood Mac‘. Pian tuon jälkeen Fleetwood sai käskyn Greeniltä perustaa uuden bändin. Aivan ensimmäisessä Fleetwood Mac – kokoonpanossa soittivat Green, Fleetwood, Jeremy Spencer ja Bob Brunning. John McVie kieltäytyi aluksi liittymästä tähän uuteen bändiin, mutta muutti mielensä hyvin nopeasti. Tuosta hetkestä voidaan laskea Fleetwood Mackin voittokulku rockin historiassa.

Fleetwood Macin erilaisista kokoonpanoista kiehtovin on tämä bluesviritteistä musiikkia esittävä ensimmäinen kokoonpano. Peter Greenin kitara ylistää bluesin voimaa ja ei voi kuin yhtyä B. B. King:n toteamukseen Greenistä: “He has the sweetest tone I ever heard; he was the only one who gave me the cold sweats.”  Tämän sunnuntain klassikoksi valikoituikin Jeremy Spencerin kirjoittama  ‘My Heart Beat Like a Hammer‘, joka oli bändin nimeä kantavan ensimmäisen albumin ensimmäinen raita vuodelta 1968.

Fleetwood Macin tuotannosta eri kokoonpanoilla saisikin hyvän sarjan tänne klassikoihin. Bändin historia on niin monisäikeistä, että pysäkseen kärryillä se todellakin pitää pilputa useampaan osaan. Bändin soundissa tapahtunut muutos Amerikoihin muuton myötä ainakin ansaitsee toisen soittokerran. No, ehkäpä ajan kanssa näin käy 😉