Sunday Classic – 130909

Fleetwood Mac on jäänyt varsin vähälle klassikkosoitolle kautta linjan, ei onneksi kokonaan hyljeksityksi. Tämä brittiläistä alkuperää, mutta sittemmin amerikkalaistunut bändi, on vaihtanut kokoonpanoaan siihen tahtiin vuosien varrella, että aina ei voi olla varma millä aikakaudella mennään ellei tunne bändin koko tuotantoa. Bändi on aloittanut toimintansa jo vuonna 1967 ja kiertää keikoilla edelleen. Ehkäpä tuo bändin jäsenten tiuha vaihtumistahti pitää nuorekkaana. Alkuperäisjäsenistä tällä hetkellä ovat mukana vielä John McVie ja Mick Fleetwood, nuo kaksi miestä joiden mukaan bändi sai nimensä.

Fleetwood Mac muotoutui Peter Greenin toimesta Lontoossa hänen vaihdellessa legendaarisen John Mayall & the Bluesbreakers bluesbändin miehistöä, antaen mm. potkut bändin kitaristina toimineelle Eric Claptonille ja vaihtaen rumpaliksi Mick Fleetwoodin. Varsin nopeaan tahtiin The Bluesbreakersin uudet jäsenet kirjoittivat biisejä yhdessä, joista yksi oli instrumentaalikappale ‘Fleetwood Mac‘. Pian tuon jälkeen Fleetwood sai käskyn Greeniltä perustaa uuden bändin. Aivan ensimmäisessä Fleetwood Mac – kokoonpanossa soittivat Green, Fleetwood, Jeremy Spencer ja Bob Brunning. John McVie kieltäytyi aluksi liittymästä tähän uuteen bändiin, mutta muutti mielensä hyvin nopeasti. Tuosta hetkestä voidaan laskea Fleetwood Mackin voittokulku rockin historiassa.

Fleetwood Macin erilaisista kokoonpanoista kiehtovin on tämä bluesviritteistä musiikkia esittävä ensimmäinen kokoonpano. Peter Greenin kitara ylistää bluesin voimaa ja ei voi kuin yhtyä B. B. King:n toteamukseen Greenistä: “He has the sweetest tone I ever heard; he was the only one who gave me the cold sweats.”  Tämän sunnuntain klassikoksi valikoituikin Jeremy Spencerin kirjoittama  ‘My Heart Beat Like a Hammer‘, joka oli bändin nimeä kantavan ensimmäisen albumin ensimmäinen raita vuodelta 1968.

Fleetwood Macin tuotannosta eri kokoonpanoilla saisikin hyvän sarjan tänne klassikoihin. Bändin historia on niin monisäikeistä, että pysäkseen kärryillä se todellakin pitää pilputa useampaan osaan. Bändin soundissa tapahtunut muutos Amerikoihin muuton myötä ainakin ansaitsee toisen soittokerran. No, ehkäpä ajan kanssa näin käy😉

18 comments on “Sunday Classic – 130909

  1. Pidin bluesista, vaikka Fleetwood Macin alkutuotanto on minulle aika tuntematonta. Olen alkanut ja pysähtynyt Rumoursiin.

    • Tuima,
      Eikun juurille tutustumaan. Tuo Bluesbreakersin tuotanto on myös hyvin kelvollista kuunneltavaa. Aika monelle se Rumours oli visiin SE Fleetwood Mac levy.

    • Harakka,
      Bluesista ei kaikki tykkää, eikä sitä jatkuvalla syötöllä voi kuunnella. Mutta ilman sitä ei olisi rokkia!

  2. Toi jotenkin Blues Brothers/BTO meiningin mieleen, eikä sitä Tusk-tyyliä, jonka oon oppinut tuohon nimeen yhdistämään. Mukava kuulla taustoja vähän tuostakin bändistä!

  3. On niiden ura tosi monipolvinen ollut, joistakin piiseistä tykkään kovasti, mutta esim. tämä soittamasi kyllä jättää kylmäksi. Peter Greenin aikainen instrumentaali “Albatross” , paremmin Santanan versiona tunnettu Greenin sävellys “Black Magic Woman”, “Gypsy,” ja “Little Lies” muutamia mainitakseni

  4. Fleetwood Macillä on pitkä historia, totta, ja koko tuotannon tunteminen sekä läpikäyminen olisi haastava homma. Se kuuluu näihin joilla on erilaisia kuuntelijasukupolviakin jo. Mitäpä tässä muuta sanomaan kuin: GREAT!

    • Hirlii,
      Mukavaa kun tykkäsit🙂 Historia on niin polveileva, että vaatii todellakin muutaman sunnuntain jotta siitä mitään selvää ottaa. Ehkä, ehkä ei. We’ll see😉

  5. Jaaha, juuret on näköjään jääneet minultakin perkaamatta. Pidin tästä soundista, siinä on hikeä ja räkää juuri sopivassa määrin. Nastaa, kun jaksoit pilputa tarinaa. Minulla on ollut tapana sanoa, että pidän Fleetwood Macista, mutta vastedes pitääkin olla tarkempi; sen verran monipolvisia bändin historia ja tuotanto ovat.

    • Viides rooli,
      Joutuu melkein tarkentamaan mistä aikajaksosta pitää eniten😉 Tämä uppoaa ja ehkä se kolmanneksi laskettava kuuma ajan jakso. Olsi tullut liian pitkä postaus, jos olisin kertonut koko stoorin kerralla musiikkiesimerkkeineen😉

  6. blues on omille korvilleni yleensä vähän vaikea laji, mutta tää toimi älyttömän hyvin ja onnistui kuulostamaan jopa jotenkin “reippaan positiiviselta” (voiko reippaan positiivista bluesia olla olemassa?).. nojoo, ehkä lopetin sanojen kuuntelun alun auringonpaisteen jälkeen liian nopeasti😀

    joka tapauksessa, ihan heti en oisi fleetwood maciksi kylläkään arvannut.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s