Viikonloppuja!

Menossa jälleen. Rentoutumaan!

Sunnuntaiklassikkojen linkkilista on avattu ja enpä ole tuota kuukauden vaihtumistakaan unohtanut.

Kuulemisiin sunnuntai-iltana.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ketä pomoa sinä muistutat? – Talouselämä

Neulekirpulta tuli vastaan tämä pomotesti ja huh huh!

Sija	Osuma%	Nimi
1.	82.88	Björn Wahlroos
2.	71.92	Jussi Nurmio
3.	71.49	Mikael Lilius
4.	70.91	Jari Sarasvuo
5.	68.37	Jorma Ollila

Ketä pomoa sinä muistutat? –   Talouselämä.

Edit 6:20 seur. aamuna: Tämä on tehty viime yönä kellon lähennellessä puoliaöitä 16 tuntisen työpäivän päätteeksi, joten… Näin käy kun ei nuku riittävästi 😉

Valokuvatorstai 145 – tie ulos

Valokuvatorstaissa etsitään tietä ulos:

– tie ulos? –

 

tuoksuvat tunnustukset

Inkivääri muisti kauniilla tunnustuksilla joskus silloin kauan aikaa sitten kun olin edellisen kerran tolpillani. Tänään yritän taas olla, katsotaan osaanko.

Tämän ensimmäisen tunnustuksen ja haasteen teksti kertoo, Inkiväärin vapaata käännöstä lainatakseni: “tämä blogi koskettaa (liikuttaa, heiluttaa, kiihottaa, näpelöi;) aistejani”. Mnnn, maukasta!

Kiertokirjeen ohjeistus:

1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Kaikki aistit ovat mielestäni tärkeitä tietoisuutemme tunnistamiseen. En osaa niitä tärkeysjärjestykseen laittaa, joten tässä aakkosjärjestyksessä ajatuksia niiden herättämistä tunteista ja tarpeista:

Hajuaisti – Hajuaisti kiihottaa toimimaan, mutta se ei ärsytä. Hajuaisti toimii myös hyvin vaaratilanteiden ilmaisijana. Tärkeä toiminto. Olen tainnut kadottaa omani jo aikaa sitten allergioiden myötä.

Kuulo – Ärsytyksen ja mielihyvän aisti. Vaikea sulkea pois, vaikka niin toisinaan haluaisikin. Ilman musiikkia ei olisi elämää, joten en voi kuvitella elämään ilman kuuloaistia. Mielihyvää tuottavia ääniärsykkeitä on huomattavasti enemmän kuin niitä ärsyttäviä.

Makuaisti – Kulkee hajuaistin kanssa käsikädessä. Ilahduttava ja suuria nautintoja tuottava. Hallittavissa.

Näköaisti – Tämä on ehkäpä se minulle tärkein. En voisi kuvitella elämääni ilaman visuaalisia nautintoja. Valitettavasti reipasta vauhtia huonontumassa ikänäön sumentaessa maailmaani.

Tuntoaisti – Elämän suuria nautintoja! Ilman tätä aistia elämämme olisi myös hyvin vaarallista. Runsaasti palelevana ihmisenä toisinaan toivoisin sen olevan vähemmän herkkä, mutta en silti vaihtaisi pois.

Näitä viittä aistia voimme treenata ja ylläpitää havannointikykyämme esim. aistikävelyn antamin keinoin. Viime vuonna ‘How to Survive November‘ -sarjassa käytiin muuten aistikävelyllä. Nyt olisi hyvä aika mennä uudelleen luonnon vaipuessa talviuneen.

Hauskin aisti on tietenkin ‘kuudes aisti’. Minähän uskon siihen ememmän kuin omiin mielipiteisiini! Nuorempana näin paljon enneunia kunnes ne kävivät niin pelottaviksi, että suljin ne pois. Omaan pieneen elämään liittyvät olivat vielä suurta hupia, mutta yleismaailmalliseen tilanteeseen liittyvät ja paavin ampuminen menivät yli hilseen.

Toinen tunnustus tuli luovasta bloggaamisesta, josta olen aivan muikeana.

Tunnustuksen mukana seurannut haaste pistikin vuorostaan otsan kurttuun:

1. Tunnustuksen saajan tulisi jakaa se edelleen seitsemälle bloggajaalle
2. Linkittää heidät postaukseensa
3. Kertoa itsestään 7 asiaa, mitä muut eivät tiedä!

Mutta tehän tiedätte kaiken… 😮 Kokeillaan:

1. 1. Luen kaiken mitä eteeni tulee ja ikinä en heitä mitään lukematonta menemään ennenkuin se on luettu.
   2. Sairaana nukun aina sohvalla.
   3. En ole läheskään niin työnarkomaani kuin saatan antaa näissä blogikirjoituksissa ymmärtää. Uskon laadukkaaseen tulokseen, mutta silti en ole kunnianhimoinen. Periaatteella; sen minkä teet, tee kunnolla. Toisinaan saatan olla siis turhan tarkka.
   4. Syön valkosipulia joka päivä, muodossa tai toisessa.
   5. Pidän silittämisestä ja silitän kaiken muun paitsi kalsarit ja sukat.
   6. Lapsena tervehdin kaikkia vastaantulijoita. Vieraissa pitäjissäkin.
   7. Ihmiset jättävät reissuillani kottikärryjä tielleni. Katso vaikka täältä ja täältä tuon lisäksi, jos et usko:

– Äkäslompololaiset –

Taitaa olla niin etten ole häiriköinyt Vaiheista ja Timoa aikoihin, joten haasteet lähtevät niihin osoitteisiin. Uusi tuttavuus Yamaba saa myös osansa.

Sunday Classic – 251009

Raystä pääsemättömissä:

‘I Believe to My Soul‘ on suuren legendan, Ray Charlesin, yksi sykähdyttävimmistä biiseistä joista olemme saaneet nauttia vuosien saatossa. Alkuperäinen esitys löytyy vuonna 1961 julkaistulta ‘The Genius Sings the Blues‘ -albumilta. Tämä live-versio oli paras mitä tuubista löysin. Covereista parhaasta päästä on tämä Animalsien versio, mutta B.B. Kingin on ylimaallinen.

Nippelitietoa: Ray Charles on toisella sijalla Rolling Stone -lehden ‘The 100 Greatest Singers of All Time‘ -listalla.

parantumisen oireita

Olipa kova tauti. Vihdoin alkaa tuntumaan, että olisin saamassa karistettua sen harteiltani. Tänään on myös viimeinen päivä antibiottikuuria, joten parin päivän kuluttua se vasta nähdään miten ämmän kävi tässä taistossa. Viikko meni enemmän ja vähemmän vällyissä. Lääkkeiden ottamisen aikoihin saatoin poiketa blogeissa, mutta ei oikein jaksanut keskittyä lukemaan tai suuremmin kommentoimaan. Älkää siis ihmetelkö jälkikomentointeja vanhoihin postauksiinne.

– iceberg –

Sairausajalla ihmeteltyä:

Taudin kuvaan kuului totaalinen voimattomuus, joka ilmeni siten etten edes jaksanut keittää soppaa ilman väliunia. Silti ei ollut kuumetta kuin vasta loppuviikosta taudin kääntäessään itseään voiton puolelle. Huilaaminen oli näennäistä, sillä taistelin jos jonkinlaisten painajaisten kourissa koko viikon. Mistä ne tulivat? Ja jos ei ollut painajaisia, niin sitten herätessäni huomasin paiskineeni töitä.

Suurinta ihmetystä aiheutti kuitenkin se määrä puheluita ja sähköposteja joissa oletettiin sinun tekevän jotain sairauslomasta huolimatta. Olinhan ilmoittanut kaikille mahdollisille tahoille ja laittanut sähköpostiin poissaoloviestin, niin sairaana olemisella ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Olisiko se sitten sairaalassa kun saisi olla niiltä rauhassa? Vai edes siellä? Pelottava ajatus. Stressin poistoon tällä huilaamisella ei ollut siis mitään vaikutusta. Se näyttää olevan sitkeässä. Toipuminen saattoi hyvinkin olla tuon johdosta niin hidasta.

Jos tähän vielä jokin sikainfluenssa tuppaa päälle, niin eipä taida jaksaa. Tosin näitä oireita lukiessani pysähdyin miettimään, että noista oireista pätivät kaikki muut paisi korkea kuume ja ripulointi. Huonovointisuuskin todennäköisesti tuli niistä lääkkeistä. No ei se ollut 😉

Palelemiselle ei tule loppua, ei vieläkään! Tajunnan virran siirryttyä normaalinpaan asentoon aloin etsimään syytä iltaisin kohmettumiseen. Ilmasin patterit. Ei vaikutusta. Toki ne posottavat enemmän lämpöä, mutta se katoaa jonnekkin. Tässä talossa on modernin nykyaikainen ilmastointi/lämmitysjärjestelmä, eli se ottaa talteen sisältä tulevan lämpöisen ilman, jolla se lämmittää ulkoa tulevaa kylmää ilmaa ennenkuin se tupsahtaa sisätiloihin. Ja höpsis! Sisään tulee kyllä niin kylmää ilmaa ettei sitä ole mikään lämmittänyt missään. Aukaisin eilen sen vekottimen ohjauspaneelin ja totesin sen varsin mystikseksi paikaksi. Netistä löytyi lähes kelvolliset ohjeet, mutta ei täysin. Sain selvitettyä, että siellä on luukku jolle on kesä- ja talviasennot. Käänsin sen talviasentoon. Ei vaikutusta. Siellä oli numerosäädin (asteita?), jonka oikeasta asennosta en ole vielä päässyt selvyyten. Olen kokeillut useampaa. Ei vaikutusta. Tänään aukaisin sen uudelleen ja puhdistin kaikki suodattimet ja painelin kytkimen reset-nappulaa. Ei vaikutusta. Kai. Myöhemmin illalla sen vasta pääsee toteamaan. Täällä on nimittäin nyt lämmin, kun olen tehnyt uunissa ruokaa ja leiponut sämpylöitä. Sen verran tutkin tuossa taikinan teon väliaikana, että nyt sieltä tuleva ilma on lämmintä kun huoneilma on lämmintä. Tuollaisten vekottimien hallintaan pitäisi olla asukkaille kurssitusta! Vai eikö ne osaa täällä etelässä lämmittää taloja? No, maanataina täytyy soittaa huoltomiehelle jos nämä toimenpiteet eivät tuo toivottua tulosta. Eihän siinä muuten mitään, mutta minä en saa nukuttua kylmässä.

Varsin hiljainen viikko siis. Blogipostauksia en ole jaksanut ajatella. Backyard Beauties ja Strechyard-blogeissa oli vanhoja valmiita postauksia ajastuksella ja kun ne loppuivat niin loppui postaaminen. Ehkäpä ryhdistäydyn niiden suhteen vielä tänä iltana.

Musiikki-ihmettelyjä:

Soitanpa tässä välipalaksi Billy Joelin tyttären Alexa Ray Joelin biisin. Taitaa tytyöstä olla kasvamassa isänsä oloinen artisti. Näkö ja esiintymistapa ovat jo omaksuttu, mutta mitä hänestä kehittyy jää nähtäväksi:

– Come Home –

Nippelitietoa: Alexa Ray Joelin keskimmäinen nimi on annettu Ray Charlesin mukaan.

Happy 4’th!

Susupetal – blogi täyttää vuosia tänään!

Link to ImageChef

Valokuvatorstai 144 – rakkaus

Valokuvatorstaissa rakastetaan tällä viikolla:

– “Minä rakastan sinua” –

Kuva Marja-Leena Valkolan teoksesta Espoon Kannunsillanmäellä v. 2008 järjestetyltä ympäristötaidepolulta.

Röhnistellen arkeen

Hetkellisen ravistelun ja kopottelun jälkeen päätin aamulla ottaa härkää sarvista ja varasin ajan.

– röhnis –

Loppuviikko imeskellään pillereitä, vedetään siivuja henkeen ja imaistaan suihkeet vällyjen pohjilta. Olipas se mies kerrankin fiksu!

Edit: Huolestuneiden kommentoijien herättämänä selvennetään taudin kuvaa sen verran että, en ole sikaflunssassa. Vaivana aivan tavallisen flunssan jälkitauti: korvatulehdus, poskiontelotulehdus ja rööreissä kova yskä. Niin ja veto pois totaalisesti, joka ei taas ole mitään uutta tähän aikaan vuodesta 🙂 Possukuvat sairastamisen yhteydessä johtuvat vain siitä kun ne on niin söpöjä. Ja muuten vain räjähtäneestä olotilasta.

Pummeille kyytiä

Sunday Classic -sivun linkkilista koki tänään ensimmäisen tunkeilijan asettumisen langoille.

Poistettu.

Toivottavasti teistä ei kovin usea langennut siihen ja ennenkaikkea toivotaan ettei sieltä irronnut mitään härpäkkeitä matkaan.

Pitäköön taustakuvansa!

Me vain soitellaan 🙂

Laitoin varalta adwaret pyörimään.