Kaamea jysäri ja joka paikkaa kolottaa! Oi joi! Varovasti availin silmiäni, siristäen, tihrustaen, jalkoja näkyi horisontissa ja ne liikkuivat hitaasti eteenpäin, pysätelivätkin toisinaan. Mitä ihmettä! Mustiin pukeutuneita ihmisiä. Miksi ne kävelee täällä? Miksei ne liiku kunnolla? Miksi ne pysähtelee? Miksi ne ottaa askeleen pari taaksepäin? Suljen silmäni.
Raotan niitä uudelleen hetken kuluttua, sillä huoneessa on kamala häly ja näen jalkoja edelleen joka puolella. Yritän kääntää päätäni, sattuu. Nostan luomia ja kurotan katseeni korkeammalle. Ne ihmiset kallistelevat päitään. Mitä ihmettä! Sitten muistin; nämähän ovat Galleria Selätyksen avajaiset ja nolona ajattelin nukahtaneeni sohvalle. Hei, täällähän on vielä aivan mahtavasti porukkaa! Missä kaikki tutut on? Olisikohan vielä jossain pientä purtavaa?
Hivuttaudun hitaasti istumaan tuolle kapealle penkille ja katson tarkemmin ympärilleni. Eiiiiii, ne ovat pilanneet meidän teokset! Etsin epätoivoisena silmälasejani, mutta vapisevin käsin löysin vain puoliksi juodun punkkupullon. Se saa kelvata päätän, näkeehän sitä pullonpohjillakin. Muutaman huikan jälkeen aloin hahmottaa ympäristöstäni jotain ihmeellistä, kallistelin päätäni, pyöritin päätäni ja tuijotin pullon pohjan läpi näkyä joka pisti silmäni hetkeksi jälleen kiini. Avasin ne uudelleen nähdäkseni silmän tuolla seinällä ja toisen silmän tuolla toisella. Nuo pussaa tuossa, mutta miksi siinä on vain huulet ja sekava nippu erilaisia viivoja… Hei, tuhon on piirretty käsi, mutta miksi tuo jalka on tuolla perimmäisessä teoksessa. Värejä, laatikoita, pellin palasia seinällä, pääkalloja… Vuohi! Silmäni rävähtivät auki ja tajunnan virtaan työntyi ajatus: Ei Galleria Selätyksessä ollut yhtään vuohta!
Nousin penkiltä rivakasti, jätin pullon vaivihkaa erään oven pieleen nojailevan musta-asuisen hahmon hoiviin, syöksyin… lipesin ja pyörin leveät rappuset alas. Jäin kuuntelmaan kolhuja. Avasin silmäni ja näin kaarevan katon. Miten mä tänne olen joutunut… Galleria Selätyksen kattonahan on bittiavaruus!
– Reality bites –
Hesarin kollasikoneella voit tehdä oman versiosi:
Parallel Lines 
Kyllä oli mahtavat avajaiset! Marraskuu on kohta selätetty, niin nopeasti, ettei edes tajua.
On tämä niin hieno idea, näyttelyineen päivineen.
Voi sinun kanssasi, en ihmettele, jos vähän tulikin krapulaa ja painajaisia. Vähemmästäkin voimat menevät ja vielä kun kaikki halusivat kilistää kanssasi; kyllä sen arvaa miten siinä käy. Mutta oli se sen arvoista, eikö, mahtava tunnelma ja porukkaa käytävään asti.
Kiitos vielä kerran!
Uuna,
Oli niissä avajaisbileissä kyllä todella mukavaa ja Picassokin kalpeni seuraavan päivänä!
Selätys saattaa aiheuttaa painajaisia. Mutta onneksi sait purkaa taiteellisen luovuutesi yllä teoksiin. Helpottaa kummasti luulisin.
Taidenäyttelyssä minäkin pyörin, tosin en unissani. En löytänyt lepistä ja karia. Jatkuuko näyttely vielä ja mihin saakka.
Arleena,
Onneksi ne painajaiset tulivat aivan muiden kuin Selättäjien tuotoksista 😉
Jaa, näyttely voi varmaan jäädä auki joksikin aikaa talven pimeyteen. Täytyypä neuvotella. No kunhan saadaan kuukausi selätettyä ja kaikki kuvat tehtyä, niin mietitään sitten.
Mä olen nyt kutakuinkin kunnossa, ja alan selvitellä mitä kaikkea pitäis tehdä, toka kierroskin näkyy alkaneen, kääk.
Hoover,
Aivan rauhassa ja omassa tahdissa tehden, olethan vielä toipilas. Ei saa rehkiä liikaa!
Jestas ! Noinko koville otti?
Jep 😉
Ai niin, lysti tuo Hesarin kollaasikone. Lysti juttu.
Hirlii,
Taidetta koteihin 🙂
Sulla taisi olla aikkas paha krapula?
taisit jäädä vielä jatkoillekkin.
Mutta mä jäin koukkuun tonne hesarin sivuille tekeen kollaaseja!
Kiitos ihan kauheesti kivoista juhlista ja taidenäyttelystä!
Ihania töitä oli esillä.
Harakka,
Oli todella mukava kun pääsit avajaisiin! Kollaasikone voi todella viedä mennessään 🙂
Kaikkee ne keksii, kävin testaamassa kollaasikonetta ja päästin vapauteen sisäisen picassoni…heh heh
SuviAnniina,
No mitäs me selättäjät sellaisista picassoista!
Hesarin kollaasikonen on vänkä! Sitä pitää kokeilla.
Kiitoksia huikeista avajaisbileistä. Mieletön fiilis siellä olikin. Toivottavasti olet jo selvinnyt ikävistä jälkijysäreistä.
Aimarii,
Koukuttava vekotin tuo kollaasikone. Kaikkea hauskaa ne keksivätkin 🙂
Selvinnyt olen, onneksi 😉 Taisi olla itsensä herra Picasson aiheuttamia nuo kauhukuvat tällä kertaa, enemmän kuin kaikkien niiden teidän kanssanne kilistettyjen viinilasillisten 😉 Hauskaa siellä Galleria Selätyksessä oli!
Aivan valtavan hieno näyttely tuolla! Täytyy ihan ajan kanssa tutkia sitä tarkemmin. harmi, että avajaiskekkerit jäivät väliin, mutta toisaalta vältyinpähän pään kolotukselta 🙂
Vaiheinen,
Meillä on sinulle jemmassa tarjoilut. Sovitaanko vaikka perjantai-illalle gallerian perjantainäyttely?
Harmillista. Mulla on juuri perjantaina eräässä mielessä pikkujoulukauden avajaiset IRL… mutta lauantaina aamupäivällä kenties 🙂
Lauantaina aamupäivällä on kerrassaan mainio aika korkata pari punkku pulloa, Vaiheinen! Onko toiveita juomien suhteen? Entä eväät?
Sopiva shiraz olisi varmaan ihan paikallaan. Evääksi jotain kevyesti pirskahtelevaa…
Taallahan on tapahtunut sitten avajaisten!
Onneksi ei ole paivan paalle tarkkaa milloin tanne jalkensa jattaa. Paaasia etta kay. Ja nauttii. Taalla on kylla mukavaa!
Onko juomia viela? Egyptissa on nyt viilentynyt sen verran, etta punkkuaika on alkanut. Olisko argentiinalaista tai chilelaista?
Mina voin jattaa nama ihanat tonnikalavalkosipulitomaattijuustoleivat teille nautittavaksi. On mun miehen tekemia. Han on haka ‘roskaruuan’ kokkaajana. Mutta on paljon terveellisempia kuin missaan kuppilassa.
Huh! Olipas mulla paljon sanottavaa…Nyt tama vaikenee. Toistaiseksi.
BLOGitse,
Täällä tapahtuu toisinaan paljon ja sitten taas ei mitään tai jotain aivan hölynpölyä 😉 Kyllä meidän varastoista hyvät kaukomaiden viinit löytyvät. Itse asiassa, emäntä ei taida muita pahemmin huoliakkaan.
Kiitos noista hyviltä tuoksuvista tonnikalavalkosipulitomaattijuustoleivistä. Ne menevät varmasti kaupaksi huomenna 🙂